Se Helsinki oli ihan mukava turistikaupunki nyt kun siellä taas kävi. Samoin lähes viikko Torvoilan kylässä Hauhon pystymetsässä oli tällaiselle keskieurooppalaiselle pikkukaupunkieläjälle varsin mielenkiintoinen kokemus.
Tiesittekö te suomalaiset, että te syötte varsin paljon kalaa. Kaupoissanne on jos jonkinlaista lohipyreetä ja sillipurkkia! Lohisuikalettakin löytyi ja tuorepakkauksessa!? Eihän se säily kuin vakuumissa! Samoin kahviloissa on aina omituista ruskeata leipää tarjolla punaisella (kuulemma raa'alla) lohella täytettynä. Listalta taas saa lähes poikkeuksetta kalakeittoa, kalapiirasta, kalafilettä... Kaikkialla sai kalaa!
Kummallista kyllä, tästä muuten edistyneestä maasta puuttuu palvelu kokonaan. Helsingissäkin, jonka keskusta on täynnä tyylikkäitä terasseja ja kahviloita, joutuu asiakas lähes aina hakemaan tuotteensa tiskiltä.
Kyllä! Siis ei riitä, että istahtaa pöytään ja odottelee tarjoilijaa, vaan joutuu itse oikeasti kävelemään baariin, tilaamaan ja kantamaan juomansa pöytään. Lisäksi, vaikka istuisi saman terassin (Helsingissä ei ole Biergarteneita) samassa pöydässä koko päivän, joutuu jokaisen juomansa maksamaan erikseen, eikä saakaan kätevästi kaikkea yhdellä laskulla. Noh, tuleepahan juotua vähemmän etenkin ruuhka-aikaan kun tiskillä saa lisäksi JONOTTAA!! Ei ihme, että kalja on kallista, kun sitä myy yksi tarjoilija yhdestä paikasta!
Kaiken kukkuraksi minua yökötti edessäni täyttyvä tuhkakuppi, jonka tarjoilija vaivautui ruokailun ja kahden oluen aikana käydä KERRAN tyhjentämässä. Ja voitteko kuvitella, silloinkin tarjoilija vain tyhjensi tuhkakupin metallisaaviin, ja laittoi SAMAN kupin meidän pöytään. Siis tuhkaisena ja likaisena heti tyhjennyksen jälkeen. Skandinaavialaiset vielä sanovat itseään siisteiksi. Hyi olkoot!
Sellainen asia, joka myös aiheutti kummastusta oli Helsinkiläisten tapa kävellä valtavan nopeasti! Lomalaisen näköiset pariskunnat kiisivät pitkin Esplanadia sellaista kyytiä, että jäätelöt oli pudota rinnuksille. Toisaalta aivan ydinkeskustankin penkeillä näki monta herraa, joilla ei ollut kiire mihinkään. He näyttivät olevan totaalisen rentoina, ja usein näytti siltä, että heillä oli jäänyt viini- tai olutpullo kesken, kun oli ruvennut väsyttämään. Valtavan boheemia.Suurimman shokin koin kuitenkin Torvoilan mökin ja järvien uskomattomasta kauneudesta! Suomalainen järvimaisema on mahtava! Täällä en ole koskaan nähnyt niin kirkasta järvivettä enkä tuollaista rantaviivaa. Järven ranta oli suhteellisen jyrkkä ja rantaviivaa hallitsi suuret kivet, joilla saattoi loikoilla, ja joita astellen pääsi mukavasti uimaan. Ja näitä järviä on Suomessa kuulemma tuhansia! Ei edes Kroatian jylhät merimaisemat vetäneet vertoja Suomalaiselle saarten rikkomalle järvimaisemalle, mutta Kroatiasta lisää myöhemmin.
