Työpaikan viereinen metzgerei on kesälomilla. Olen aiemminkin kertonut, etten ymmärrä miten tuo metzgerei tekee voittoa, tai edes pysyy pystyssä. Ennen kaikkea en pysty ymmärtämään miten Lihakauppias Herr Scheiner pystyy vielä kaiken lisäksi viettämään neljä viikkoa kesälomaa. Putiikki tietenkin koko ajan suljettuna.
Noh, tämä lomailija pakotti minut vieraaseen metzgereihin, josta ajattelin hakea sen tutun ja turvallisen schinken-käsen. (se on saksaa ja tarkoittaa kinkku-juustoa -meidän slangissa kinkku-juusto sämpylää) Pettymyksekseni huomasin, ettei tässä lihakaupassa ollutkaan valmiita sämpylöitä tiskissä. Rohkeana poikana ja tietäen, että sämpylöitä on kuitenkin mahdollisuus saada, pyysin lihakauppiatarta tekemään minulle sellaisen. Hän ojentautuikin heti kohti sämpylöitä ja kysyi sitten
- Mitäs kinkkua saisi olla
- Tuota tuossa, kiitos (osoittan jotain punaisen joulukinkun näköistä)
Lihakauppiatar ottaa kinkun puolikkaan, menee siivutuskoneelle ja tekee minulle siivun. Hän punnitsee siivun ja asettelee sen leivän päälle. Odottelen kärsivällisesti...
- Ja entäs mitä juustoa?
- Noh, hmm... mitäs teillä on.
- Tuossa on Leerdameria, Edamia, Goudaa....
- Leerdameria, kiitos.
- ja yksi siivu.
- Yksi siivu, kiitos
Lihakauppiatar purkaa juuston muovikelmustaan, käy juuston siivutuskoneella leikkaamassa yhden siivun, leikkaa erikseen veitsellä reunat pois juustosiivusta, punnitsee sen vaa'alla ja asettelee keltaisen neliön kauniisti sämpylälleni. Odottelen kärsivällisesti...
- Niin ja saisinko vielä tuollaisen kurkun viipaleen, sanon osoitellen etikassa uivia suolakurkkuja
- tottakai, montako siivua laitetaan
- laita kaksi, kiitos (bitte)
Lihakauppiatar siivuttaa minulle pari siivua kurkkua, laittaa puolikkaan suolakurkun takaisin etikkaan, ja sulkee leivän. Näin valmistunut sämpylä vielä kääreeseen ja paperipussiin ja sitten kassalle.
- 1,14 kiitos
- Tässä, ole hyvä, sanon ja annan 1,20
- ja kuusi senttiä ole hyvä. Hauskaa päivän jatkoa!
- Kiitos, sanon ja laitan saamani kuusi senttiä hyväntekeväisyysboxiin kassan vieressä.
- Kiitos! huutaa lihakauppiatar vielä perääni, ja minä poistun hymyillen liikkeestä.
Pääaineeni ei ollut laskentatoimi, enkä ole tehnyt yhdellekään toimivalle yritykselle oikeasti kirjanpitoa tai kustannuslaskentaa. Silti kauppatieteilijänä, tai kuten kauniisti asia on ilmaistu, "finanssi-fasistina" luulen kuitenkin laskevani oikein, että tämän lafkan katteet minun saranoiden kulutuksesta jäi nyt saamatta.
Minä kun luulin, että oman rakkaan metzgerein liiketaloudelliset taidot eivät vastaa nykypäivää. Tämän vieraissa käynnin jälkeen pidän kuitenkin Herr Scheineria hyvin modernina kauppamiehenä. Scheinerilla sentään on jatkuvasti tarjolla valikoima valmiiksi ketjutyönä tehtyjä sämpylöitä ja hinnatkin ovat pyöristetty ylöspäin. En myös usko, että Herr Scheinerin lihakauppiattaret edes punnitsevat kinkun siivua, joka sämpylän väliin tulee. Ja silti kauppa käy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Tää semlojen väsääminen ei ollutkaan lihakauppiattaren ydinliiketoimintaa.
Tällä halpis-sisäänheittotuotteella hän pyrkii siihen, että ostaisit sieltä tulevaisuudessa sen kymmenen kilon klöntin läskiä puutarhajuhliisi. Tai kimpaleen juustoa sveitsiläistyylistä juustofondue-illallista varten.
Okei, Herr Scheinerilla on ne sisäänheittotuotteet jo valmiina. Entäs hinta? Ja kyllä Herr Scheiner on ne varmaankin kerran jo punninnut ja laskenut katteet.
Ja punnituksesta tuli mieleen:
jostain lapsuudesta tulvii muistoihini kaupassa käynti. Punnitsemisen jälkeen punnituskone kuulutti: "Kiitos punnituksesta" 80-luvun Commodore 64 robottiäänellä. Oli se mahtavaa aikaa.
Herra toimitusjohtaja, täältä suorittavasta portaasta kinkun ostaja vaan terve!
Mites ne halpis-sisäänheittotuotteen ominaisuudet menivätkään:
- Käy kaikille (check)
- Sitä ainakin haetaan tämän tyyppisestä liikkeestä (no check)
- Vaivaton poimia mukaansa (no check)
- Halvempi kuin muualla (check?)
- Tuotteen ostaja ostaa muutakin (no check)
- Tarkoitus saada suuri määrä asiakkaita (no check)
Pitäskö se vastata kysymykseen "Minkä kirjan luet seuraavaksi?" että "Marketing Management" -taas.
Tää olikin lähinnä kysymys siitä, että toimiiko kauppiattaren keinot saada sut käymään siellä uudestaan?
Ilmiselvästi sillä on joku tarkoitus sämpylöiden myyntiin, koska sillä on niitäkin tarjolla. Vaikka katetta ei tulekaan.
Ei kai ne nyt tyhmiäkään ole?
Käytin ehkä väärää sanaa sisäänheittotuotteen osalta. Tarkoitin sitä, että niiden ydinbisnes on myydä läskiä, läskiä ja läskiä ja pyrkiä saamaan sut ostamaan läskiä. Miksi sämpylät? Joku syy oltava.
Äläkä muistuta mua Kotlerin Raamatusta. Se on valitettavan usein auki. :)
Äläkä muistuta mua Kotlerin Raamatusta. Se on valitettavan usein auki. :)
Äläkä muistuta mua Kotlerin Raamatusta. Se on valitettavan usein auki. :)
Sori Huovinen. Innostuin vähän liikaa, varmasti Kotleri on sinulle tutumpi kuin monelle muulle. Ainakaan mulle. Sämpylöitä on itse asiassa Metzgereissa sen takia, että kun saksalainen tilaa Bratwurstin, niin lihakauppias kysyy, että leivällä vai sämpylällä.
Ai miksikö?
No eihän Bratwurstia voi muuten syödä.
Toinen suosittu tuote on Leberkäsbrödle näin Frankonialaisittain, eli Leberkäse Brötchen, jossa on kuumaa lauantaimakkaraa sämpylän välissä.
Niin vielä, Herr Scheinerilla moinen leipä on kaksi euroa. Tosin siinä on sitten mukana myös salaattia ja tomaattia, eli ei se itse asiassa ole edes kalliimpaa. Katteet vaan paranee siitä, kun ne tosiaan aamuisin tehdään sarjatuotantona. Iltaisin ne yleensä ovat loppu, eli häviäkkään tuskin paljoa tulee. Kenties silti lisämyyntiä, kun moisia herkkupaloja näkee valmiina vitriinissä.
Lähetä kommentti