Stadtfest

Würzburg lauloi ja soi taas viikonloppuna, kun kaupunkilaiset astuivat reippaasti lämpimään ja pimeään syyskuun yöhön. Würzburg Strassenfest -kaupunkijuhlaa varten sinne tänne kaupungin kaduille pystytetään lavoja, jonne hommataan kaupungin bändit soittelemaan. Lavojen ympärille tietenkin kasataan pitkät pöydät ja penkit, joilla kaupunkilaiset voivat nautiskella oluitaan ja muita virvokkeita. Pöytiin tarjoilee epämääräisessä järjestyksessä kadun kahvilat ja kapakit, sekä varta vasten pystytetyt olut-kojut.

Tämän kansan huoletonta hauskanitoa katsellessa, ei voi kun perisuomalaisesti kadehtia sitä vaivattomuutta ja huolettomuutta, jolla tällaisetkin bileet saadaan järjestettyä. Katuja suljetaan ja terasseja aukeaa kuin sieniä sateella. Kukaan ei ole kiroamassa julkisen liikenteen tökkimistä tai kuseskelevia humalaisia. Näin siis ainakin, jos ei lue Main Postin yleisönosastoa. Pitäähän sitä olla kansalla sirkushuveja.

Ja onhan niitä koktosuomessakin. Helsingin taiteiden yö herättää joka vuosi pissikset siideripullojen ääreen ja ennen kaikkea kaupungin keskustelemaan siitä, kuinka paheksuttavaa ja turhaa moinen toilailu on. Voitaisiinko siellä pohjolassakin viettää kansanjuhlaa ihan vain juhlan humusta ja musiikista iloiten?

ps. katselen tässä toisella silmällä Robin Hood -Sankarit sukkahousuissa -leffaa. Muistatko ne räppäävät vihreänmustat miehet? Minä muistan ne jatkossa saksaksi.