Lähtemisiä

Niinhän se on, että routa porsaan kotiin ajaa. Linkkilistanikin on jo käynyt vanhentumaan, kun Linnunradan liftari, Mussuliini, Slovakian Valloittajat, Humanisti Mainzista ja monet muut ovat palanneet ulkomaan rupeaman jälkeen Suomeen. Syyt ovat varmasti yhtä moninaisia kuin ihmisetkin, mutta aika isolla prosentilla maailmalta tullaan takaisin kotiseudulle.

Vaikka routaa ei asiasta voikaan syyttää, olen minäkin nyt tekemässä lähtöä. Nimenomaan lähtöä, enkä paluuta, vaikka Helsinkiin menenkin. Matkaliput on ostettu, aikataulut sovittu ja kaikki määräaikaiset sopimukset ovat seuraavaksi taistelun kohteena. Tänään on jäljellä vielä kuukauden päivät Würzburgissa Mainin rannalla, jonka jälkeen löydän itseni ainakin hetkellisesti Kirsusein naapurista.

Vähän haikealta tuntuu lähteä tässä vaiheessa tutuksi käyneestä pikkukaupungista. Vaikka Helsingissä ja Suomessa on kiistämättä puolensa, niin tuntuu siltä, kuin lähtö tulisi juuri kun on rakentanut tänne elämän ja turvaverkon. Tosin niin se varmasti tuntuisi vielä viiden vuoden päästäkin. Kaupunkiin ja kulttuuriin sisäänajo kun taitaa olla sellainen päättymätön prosessi.

Joka tapauksessa Suomeen lähtö tuli yllättävän äkkiä. Olin valmistautunut vähintään muutamaan vuoteen täällä, ja nyt vuosia tulee täyteen vain puolitoista. Näinhän tämä nykyelämä menee, ettei mitään voi suunnitella yli kolmen kuukauden jaksoissa. Päätin siis minäkin tarrautua tilaisuuteen ja lähteä markkinointialalle. Nyt joutuu tosissaan miettimään Mikä on brändi.

Ja mitäs Deutschelinnalle tapahtuu? Hyvä kysymys. Täytyy sanoa, että törmäisin varmasti samaan ongelmaan kuin muutkin Suomeen palanneet Expaattibloggaajat; mistä kirjoittaa, kun kaikki on itsestäänselvää? Katsotaan nyt, ehkä käsittelen vielä hetken maailmalta kotiinpaluun kysymyksiä, mutta kyllähän tämän blogin loppu jo häämöttää. Bloggaamista tuskin lopetan, mutta pitää kehitellä joku uusi teema. Muutama ajatus onkin jo mielessä.