Expatriaattien blogistan

Olen tässä kevään aikana luopunut pienestä osasta itsekkyyttäni ja aloittanut ihan tosissaan lukemaan muidenkin ihmisten blogeja. Osasyynä on se, että Blogistaniin on ilmaantunut muutamia vanhoja ystäviä, joiden kautta on löytynyt aivan uusia hyviä blogeja, jne. Niiden löytö taas on innostanut kuluttamaan helteisiä työpäiviä etsien nautittavia kirjoituksia.

Erityisesti olen pyrkinyt löytämään Expatriaatti-blogeja. Suomen suurimman blogi-auktoriteetin Blogilistan hakemistossa on 16 Expatriaatteihin luokiteltua blogia. Lisäksi on omat luokat ulkosuomalaisille, Erasmukselle, jne.. Voidaan siis jo puhua bloggauksen alalajista.


Miksi sitten ulkosuomalaiset kirjoittelevat niin paljon blogeja. Syitä on varmaan yhtä monta kuin kirjoittajaakin, mutta tutkitaan hieman. Expatriaatti kirjoittelee usein ainakin osittain pitääkseen yhteyttä kavereihinsa:

"Yksi syy on tietenkin se, että tällä tavoin tutut saavat halutessaan tietää, mitä minulle kuuluu ilman, että tarvitsisi tuhlata pennosia puheluun tms. Se ei ole pääsyy." Maun blogi (täällä myös hyvä yleiskatsaus Maun bloggausfilosofiaan.)

"Ja se kuulumisten kertoilu taas: ei niitä ryhmämeilejä jaksa kirjoittaa eikä varmaan kukaan oikein lukeakaan, ne kun ovat minusta jotenkin valheellisen henkilökohtaisia kolahtaessaan jokaisen omaan virtuaalipostilaatikkoon ja samalla niin persoonattomia, kun näkee sen massiivisen postituslistan, jolle on "armollisesti" päässyt mukaan." Anna Ihmemaassa


Usein kirjoitetaan myös, koska ulkomaille muuttavaa kokee tekevänsä jotain erikoista, ja haluaa jakaa kokemuksen muiden kanssa. Rakentaa eräänlaista tietopankkia:

"Toimikoon tämä siis ohjenuorana tai varoittavana "lessons learned"-dokumenttina samaista siirtoa ajatteleville." Köyhäritari


Uskon että yksi iso syy blogin pitämiseen ulkomailla on kulttuurishokki ja muuton tuoma tyhjä aukko sosiaalisessa elämässä tai muuten harrastuksissa. Mussuliinilla on ihanan rehellinen suhtautuminen blogin tarkoitukseen:

"Taman blogin mina avasin siksi, etta voisin purkaa kulttuurishokkiin liittyvaa ahdistusta. --- Toisaalta myos siksi, etta minua aina huvittaa koko ikansa Suomessa asuneiden ihmisten hehkutus ulkomailla asumisen ihanuudesta, eivatka ulkomailla asuneet taas yleensa halua korjata asiaa. On varmasti ihmisia, jotka nauttivat ulkomailla asumisesta alusta asti ja missa vaan, mutta useimmille meista sopeutuminen ottaa aikansa ja voi olla rankkaakin." Ulkosuomalaisena Ranskassa

Myös Linnunradan liftaaja on aloittanut bloginsa Kulttuurishokkiin vivahtavalla yleiskatsauksella jossa kirjoittaa mm. "Tulen tassa blogissani kertomaan elamastani Laosissa, miljoonan elefantin entisessa valtakunnassa, jossa olen joutunut unohtamaan lahes kaiken sen rationaalisen ajattelun, jonka suomalainen koulutusjarjastelma on vuosien saatossa paahani paukuttanut."


Moni haluaa jättää myös matkastaan muiston olevinaan itselleen, mutta (let's face it. Itselleen ei tarvitse kirjoittaa internetissä) oikeasti muille:

"Jääkööt matkasta jokin muisto, ja olkoot se tämä" Deutschelinna :P


Olen myös huomannut, että olen astunut naisten maailmaan. Ulkomailla elosta kirjoittelevista suurin osa on naisia tai pariskuntia. Yllä olevat viittauksetkin ovat kaikki naisten suusta: Miehet eivät kerro miksi he kirjoittavat. Tutkija Vancouverista kirjoittelee muuten kyllä hyvin. Samoin kuin Käkikellomaan kirjeenvaihtaja, joka on kylläkin siirtynyt valokuvien maailmaan.

Moni poika, kuten selkeästi photoshopin perustaidot omaava Holpainen, pois muuttava Mika Friman sekä mahtavia alppikuvia postittanut Jukkabrother on kirjoitellut opiskelijavaihdostaan, mutta missä ovat ulkomailla työskentelyn arjesta kertovat miehet? Oletteko te kiireisiä, vai enkö ole vain ole löytänyt teitä?

Ulkosuomalaisten blogien seuraaminen on ollut antoisaa, ja toivotan myös Deutschelinnan lukijoilleni hyvää matkaa muiden expatriaattien sielunelämään. Tämä blogi siirtyy kesälomille. Deutschelinna vaipuu postausten puolesta hiljaisuuteen seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Keskustelu-osastot sen sijaan palvelevat koko loman ajan... :)