Tag 31: Ei kunniaa

Voi finaali.

Hieno peli tosin. Täytyy sanoa, että Italia on pelannut todella järkevää jalkapalloa, ja kaikesta puolustusvoittoisuus höpinästä huolimatta peli oli ajoittain jopa viihdyttävää.

Vaan ihmetellä täytyy Ranskaa. Kokeneelle joukkueelle sattui valtava määrä pieniä virheitä. Omituisia ajatusten ristiinjuoksemisia ja henkilkohtaisia mokia oli niin paljon, että Italia olisi voinut ratkaista pelin jo ennen yksitoistametrisiä. Kaikkien lapsellisten virheiden äidin teki kapteeni Zinedine Zidane.

Täytyy sanoa, että huipulta kannattaa tippua kertarysäyksellä. Lisää pisteitä saa, jos uransa lopettaa tyylillä, mutta se on niin kovin vaikeata. Voihan toki spekuloida, olisiko Italia kärsinyt MM-historiansa ensimmäisen tappion rangaistuslaukauskilpailussa, jos Zidane olisi ollut tuomassa itsekunnioitusta ja -varmuutta Ranskan joukkueeseen. Olisihan se ehkä muuttanut asetelmaa, mutta vaikea on voittaa, jos vastustaja tekee joka vedosta maalin. Virheellä se rankkukisa hävitään, ja niitä Ranska teki enemmän jo alkuvihellyksestä lähtien.

Vaan on se jännä. Miten maailman legendaarisin tällä hetkellä pelaava Zidane voi menettää malttinsa tuolla tavalla? -Ja vielä tasapelitilanteessa jatkoajalla. Olisi mielenkoontoista tietää mitä tuo Italiaano Zidanelle huuteli, että sai miehen noin hermostumaan. Jälleen kerran toistan: fiksusti pelattu Italialta, ja kunniatonta tuolta niin ylpeältä Ranskalta.

Harmillisen lisävärin finaaliin toi saksalaisvoittoinen yleisö, joka vihelsi tuomareille, jotka tekivät vaikean ja selkärankaa vaatineen oikean päätöksen, sekä Italialaisille, jotka eivät tilanteessa tehneet mitään väärin. Tämä selittyy sillä, että suurin osa yleisöstä oli autuaan tietämätön Zidanen head-buttista.

Stadionilla ei näytetä hidastuksia. Tämä on fiksu ja oikea sääntö, koska jos hidastuksissa mässäiltäisiin esim. tuomarien virheillä, voisi tunnetaso 80 000 katsomoissa latautua hallitsemattomaksi. Voisi kuitenkin olla syytä tehdä tähän sääntöön poikkeuksia, mutta tämähän vaatisi jälleen sitä tuomaria videolaitteen edessä, jota ei jalkapallossa voida suvaita. Olisi ollut hieno kuulla yleisön kohahtava reaktio hidastukseen, jossa Zidane kolmen askeleen vauhdilla lyö päällään Italiaanon rintaan. Ele, josta on kunnia kaukana.

Erityisen juhlamaininnan finaalissa ansaitsee päätuomari, joka uskalsi käyttää avustavan tuomarin mielipidettä Zidanen asiassa. 22 pelaajan ja vaihtopenkin valvominen yli jalkapallokentän kokoisella alueella on yhdelle tuomarille mahdoton tehtävä. Tyylihän tästä tuomitsemistavasta on kaukana, mutta siitä saamme kiittää sääntökirjaa, jonka tekniikan vastaisuus ei salli avustavalle tuomarille edes pilliä. Vaikeata siitä on kunnialla selvitä.