Lähtöä tekemässä

Enää alle kaksi viikkoa Saksassa ja lähtövalmisteluissahan tämä menee. Pahoittelen lasikistunutta postaus-vauhtia.

Jotenkin se ei nyt tunnu enää merkittävältä, että Metzgerein edessä myy 11-vuotias poika itse tekemiään joulukoristeita ja kynttilöitä. Nuori lupaava kauppamies kyselee jokaiselta vastaantulijalta hennolla äänellään, tahtoisivatko he ostaa kotona tehtyjä kynttilöitä ja koristeita. Vastineeksi hän saa ainakin valtavan määrän sympatiaa.

Päivän Viiv ja Wagner kertoo ehkä fiiliksestä enemmän.
http://www.hs.fi/viivijawagner/1135223299604

Pahoittelen hiljaissuutta.

Muutin blogini uuteen beta -ympäristöön, ja tämähän ei sitten Mäkillä ilmeisesti toimi. Toivotaan, sano.

Käykääpä kuitenkin naurahtamassa tälle.

Lähtemisiä

Niinhän se on, että routa porsaan kotiin ajaa. Linkkilistanikin on jo käynyt vanhentumaan, kun Linnunradan liftari, Mussuliini, Slovakian Valloittajat, Humanisti Mainzista ja monet muut ovat palanneet ulkomaan rupeaman jälkeen Suomeen. Syyt ovat varmasti yhtä moninaisia kuin ihmisetkin, mutta aika isolla prosentilla maailmalta tullaan takaisin kotiseudulle.

Vaikka routaa ei asiasta voikaan syyttää, olen minäkin nyt tekemässä lähtöä. Nimenomaan lähtöä, enkä paluuta, vaikka Helsinkiin menenkin. Matkaliput on ostettu, aikataulut sovittu ja kaikki määräaikaiset sopimukset ovat seuraavaksi taistelun kohteena. Tänään on jäljellä vielä kuukauden päivät Würzburgissa Mainin rannalla, jonka jälkeen löydän itseni ainakin hetkellisesti Kirsusein naapurista.

Vähän haikealta tuntuu lähteä tässä vaiheessa tutuksi käyneestä pikkukaupungista. Vaikka Helsingissä ja Suomessa on kiistämättä puolensa, niin tuntuu siltä, kuin lähtö tulisi juuri kun on rakentanut tänne elämän ja turvaverkon. Tosin niin se varmasti tuntuisi vielä viiden vuoden päästäkin. Kaupunkiin ja kulttuuriin sisäänajo kun taitaa olla sellainen päättymätön prosessi.

Joka tapauksessa Suomeen lähtö tuli yllättävän äkkiä. Olin valmistautunut vähintään muutamaan vuoteen täällä, ja nyt vuosia tulee täyteen vain puolitoista. Näinhän tämä nykyelämä menee, ettei mitään voi suunnitella yli kolmen kuukauden jaksoissa. Päätin siis minäkin tarrautua tilaisuuteen ja lähteä markkinointialalle. Nyt joutuu tosissaan miettimään Mikä on brändi.

Ja mitäs Deutschelinnalle tapahtuu? Hyvä kysymys. Täytyy sanoa, että törmäisin varmasti samaan ongelmaan kuin muutkin Suomeen palanneet Expaattibloggaajat; mistä kirjoittaa, kun kaikki on itsestäänselvää? Katsotaan nyt, ehkä käsittelen vielä hetken maailmalta kotiinpaluun kysymyksiä, mutta kyllähän tämän blogin loppu jo häämöttää. Bloggaamista tuskin lopetan, mutta pitää kehitellä joku uusi teema. Muutama ajatus onkin jo mielessä.

Puhtaat pillit pussissa

Olen tainnut joskus mainita, että saksalainen suhtautuminen muutaman kaljan jälkeen juomiseen on vapautunutta verrattuna Suomalaiseen. Ravintolaan ja yökerhoihinkin ajetaan autolla ja sieltä ajellaan kotiin niin monen kaljan jälkeen, kun nyt sattui ottamaan. Valvonta on vähäistä ja seulontaa (kaikkien puhalluttamista) ei harrasteta ollenkaan.

Täytyy vähän perua sanojansa tämän suhteen. En tiedä onko paikallisessa poliisikoulussa harjoittelujakso meneillään, vai onko kyseessä joku tehoseuranta. Minut on nimittäin viikon aikana pysäytetty kolmesti poliisin toimesta. Kahdesti on myös pilli työnnetty suuhun, kolmannella kerralla vain haastateltu ja tarkastettu paperit.

Prosentuaalisesti tämä tarkoittaa, että minut on pysäytetty 75 %:lla autoreissuistani viikon aikana. Se on kova saldo. Katsotaan pysyykö tahti yllä.

TIE: FINNTISCH

So once more, a merry welcome to you all to Finntisch, the second annual party. We guarantee you can sing a long to Apulanta at least very late at night! (You can only find out what Apulanta is by coming to Jimmyz on the 25th of November)

Würzburgin syksy on harmaimmillaan

...mutta onneksi isä piristä päivää muutamalla kuvalla

Mikä on Brändi

Eräs markkinoinnin ammattilainen kehotti piruillakseen kirjoittamaan lyhennelmän Adam Morganin kirjasta Eating the Big Fish tänne blogiin. Ajattelin pistää paremmaksi, ja aloittaa kirjan toisesta luvusta. En siksi, että ajattelin kirjoittaa joka luvusta, vaan siksi, että toinen luku herätti vahvoja ajatuksia, josta kaipaisin etenkin Huovisen ja Jussukan kommentteja. Siellä selitetään mikä on brändi, ja mennään metsään. Tai no. Kirjoittaja toki määrittelee brändin oman kirjansa tarpeiden mukaan. Tosin ei hän anna vihjettä siitäkään, etteikö pyrkimyksenä ole brändin yleinen määrittely.

Hän lähteee hyvin käytännönläheisesti määritelmässään liikkeelle. Brändin pitäisi toteutaa seuraavat määritelmät:

1. Brändillä on ostaja ja myyjä; Spice Girls, mutta ei (Englannin) kuningatar. Oston ei kuitenkaan tarvitse tapahtua rahaa vastaan; esimerkiksi puolueilla on brändi.
   
2. Sillä on eriyttävä nimi, ja se on erotettavissa omasta joukostaan; LAPD, mutta ei 14. divisioona, bulgarian jogurtti, mutta ei maustamaton jogurtti
   
3. Brändistä kuluttajilla on mielipide. Lisäksi mielipide pitää johtua muusta, kuin kirjaimellisista ominaisuuksista. (kivi: kovuus, jne)
   
4. Se on luotu, eikä esiinny luonnostaan. Las Vegas, mutta ei Suomen tuhannet järvet (tosin tässä vaiheessa kirjoittaja pistää sulkeisiin ison kasan tavaraa, josta voidaan päätellä, että esim Steven Spielberg ja Andy Warhol saattavat sittenkin olla brändejä)
   

Jaa että mitä? Niin että Englannin kuningatar, Suomen presidentti ja YK:n pääsihteeri eivät ole brändejä? (1) Mitä ihmettä? Kyllä minä ainakin uskon, että Presidentin kansliassa pohditaan tarkkaan ovatko julkilausumat presidentin kanslian arvokkuuden ja perinteiden (brändin) mukaisia. Samoin uskon, että Englannin monarkistit ovat kuluttaneet paljon aikaa siihen, miten kuninkaallisuus-brändiä pidetään voimissaan. Eihän muuten veronmaksajilta löydy satoja miljoonia sen ylläpitämiseen.

Kohdassa kaksi taas unohdetaan tehokkaasti, että usein määräävässä markkina-asemassa brändiä pitää luoda nimenomaan yleiselle asialle, eikä niinkään erottavalle tekijälle. "Ikinä en oo maitoo juanu... enkä jua!", "Puoli kiloa päivässä", "Voi on aina voita". Pian näemme varmasti myös bio-dieselin brändäystä, aurinkoenergia -mainoksia, ja yritelmiä tehdä kierrätyksestä brändiltään houkuttelevaa. Kyllä näissä kaikissa pyritään luomaan brändi yleiselle asialla -maidon suhteen lienee onnistuttukin?

Kolmoskohdassa Adam Morgan on oikeassa. Jos jotakin asiaa voidaan kutsua brändiksi, siitä on pystyttävä sanomaan mielipide, joka perustuu fiilikseen ja abstrakteihin asioihin mieluummin kuin kovan luokan karakteereihin. Tosin tämäkin raja on häilyvä. Tulikivi, muttei kivi on vielä selvä, mutta kuinka selkeästä Kivitalo -brändiä edustaa nimenomaan sen luoja: Luja-kivitalo. Ehkä Luja-kivitalo menikin metsään brändäyksessään. Ainakin minä sanon kivitalo, muttei kivi.

Neljätä kohtaa lienee turha tässä pohtiakaan, kun kirjoittaja vie itse siltä jalat alta seuraavassa lauseessa.

Pitäskö lopettaa nyt tähän tämä avautuminen, vai pitääkö muka olla ratkaisuhakuinen.

Mikä se brändi sitten on? Englanninkielinen wikipedia antaa aika hyvän selityksen. Etenkin lähestymiskohta on hyvä: Brändi on absraktia: "kuvia ja ideoita, jotka edustavat tuotetta". Suomenkielisessä wikipediassa on mainio alkulause: "kaiken sen tiedon ilmentymä, joka liittyy yrityksen tuotteeseen tai palveluun." Tosin tuon lauseen objektin voisi muuttaa "tiettyyn asiaan" On mahdoton määritellä millä asioilla on brändi. Onko Internetillä brändi? Autoilulla mielestäni on brändi, josta autoliitto, taksiliitto jne. yrittävät pitää huolta. Entä isyys? Kuka lähtisi luomaan isyydestä brändiä? Äitien ruoka meni jo.