Omituisia tapoja.
En minä ymmärrä mitä nämä tarkoittavat kun huutelevat tuollaisia. Hyvää liukua! Saksalaista uuden vuoden traditiota on tarjolla täällä ja sanastoa täällä.
torstaina, joulukuuta 29, 2005
keskiviikkona, joulukuuta 28, 2005
IFRS-STANDARDIEN MUKAINEN PUOLIVUOTISKATSAUS 28.6.-28.12.2005
Deutschelinna Oyj:n henkinen liikevaihto ja tulos kehittyivät vahvasti Expatriaattiajan ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Vaikka sosiaalisten suhteiden ylläpito vaikeutuikin haastavan fyysisen sijainnin suhteen, on yritys onnistunut ylläpitämään hyviä sidosryhmäsuhteita uusien kanavien ja kiihtyvän tuotekehityksen myötä.
Liikevaihto ja tulos
Henkisen pääoman suhteen yhtiön liikevaihto on ollut äärettömän runsasta. Ensimmäisen puolivuotiskauden aikana uudet liiketoiminta-alueet ja täysin uusi toimintaympäristö ovat muovanneet yhtiöstä entistä joustavamman ja markkinaehtoisen toimijan. Liikevaihdon kasvun suurin aiheuttaja on ollut uusiin markkinoiden vaatimuksiin vastaaminen ihmettelyllä ja opettelulla. Puolivuotiskauden aikana on opittu mm. hakemaan ostoskärryä, ostamaan autoa, käymään saunassa ja rakentamaan keittiön.
Myös materiaalisen liikevaihdon on syytä kasvaa merkittävästi kun muuttaa ulkomaille. (vihjeeksi tulevien expojen palkkaneuvotteluihin) Tämän on ensimmäinen puolivuotiskausi opettanut. Vaikka liikevaihdon tulopuolen kasvu jäisikin vaatimattomaksi, kasvaa menopuoli tuloista riippumatta.
Vuoden 2005 ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksena on yhtiö saanut uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Tärkeimpänä mainittakoon Saara Laukkala, jota yhtiö tahtoo erityisesti kiittää avusta uuteen toimintaympäristöön totuttelussa. Toimintaympäristön muuttamisen onnistuminen vaatii tukea ja ymmärrystä kanssatoimijoilta, ja Saaran tuki, apu ja ystävyys on ollut yhtiön toiminnalle varsin tärkeä.
Toimintaympäristö
Seppo Rädyn sanoin kuvattu maa on pysynyt toimintakauden aikana saman sekasorron ja päättämättömyyden vallassa. "Vaalit jotka eivät tuoneet valtaa kenellekään" sekoittivat toimintaympäristöä entisestään.
Rahoitus ja investoinnit
Yhtiön investoinnit olivat katsauskaudella aivan helvetisti liikaa, mutta on niistä nautittukin. Henkinen tase on plussalla.
Tuotekehitys
Yhtiön tuotekehitys painottui ensimmäisen puolivuotiskauden aikana vieraan kielen sekä yksin olemisen opetteluun. Tuotekehityksessä on menty valtavin harppauksin eteenpäin, mutta kehitettävää jää vielä tulevillekin vuosineljänneksille. Varsinaisiin tuotelanseerauksiin päästäneen Q3/2006 aikana.
Henkilöstö
Tarkastelujakson aikana yhtiön toimitiloissa vieraili 12 yhtiön aikaisemman toimintaympäristön ystävää. Yhtiö oli positiivisesti yllättynyt henkilöstötilanteen kehityksestä. Uudet toimitilat kestävät hyvin vierailujen tuoman rasituksen, ja yhtiö itse kokee virkistyvänsä vierailijoiden käynneistä, joten vierailujen määrä on tarkoitus pitää samana tai lisätä tulevan puolivuotiskauden aikana. Yhtiö toivookin sitovia varauksia yhteistyökumppaneiltaan.
Lähiajan näkymät
Yhtiön näkymien odotetaan säilyvän myönteisinä. Vahvan ensimmäisen vuosipuoliskon ja oppirahojen maksamisen pohjalta yhtiön henkisen liikevaihdon ja tuloksen odotetaan koko vuoden osalta ylittävän selvästi viime vuoden tason.
Lisätietoja:
Katso arkistot.
Liikevaihto ja tulos
Henkisen pääoman suhteen yhtiön liikevaihto on ollut äärettömän runsasta. Ensimmäisen puolivuotiskauden aikana uudet liiketoiminta-alueet ja täysin uusi toimintaympäristö ovat muovanneet yhtiöstä entistä joustavamman ja markkinaehtoisen toimijan. Liikevaihdon kasvun suurin aiheuttaja on ollut uusiin markkinoiden vaatimuksiin vastaaminen ihmettelyllä ja opettelulla. Puolivuotiskauden aikana on opittu mm. hakemaan ostoskärryä, ostamaan autoa, käymään saunassa ja rakentamaan keittiön.
Myös materiaalisen liikevaihdon on syytä kasvaa merkittävästi kun muuttaa ulkomaille. (vihjeeksi tulevien expojen palkkaneuvotteluihin) Tämän on ensimmäinen puolivuotiskausi opettanut. Vaikka liikevaihdon tulopuolen kasvu jäisikin vaatimattomaksi, kasvaa menopuoli tuloista riippumatta.
Vuoden 2005 ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksena on yhtiö saanut uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Tärkeimpänä mainittakoon Saara Laukkala, jota yhtiö tahtoo erityisesti kiittää avusta uuteen toimintaympäristöön totuttelussa. Toimintaympäristön muuttamisen onnistuminen vaatii tukea ja ymmärrystä kanssatoimijoilta, ja Saaran tuki, apu ja ystävyys on ollut yhtiön toiminnalle varsin tärkeä.
Toimintaympäristö
Seppo Rädyn sanoin kuvattu maa on pysynyt toimintakauden aikana saman sekasorron ja päättämättömyyden vallassa. "Vaalit jotka eivät tuoneet valtaa kenellekään" sekoittivat toimintaympäristöä entisestään.
Rahoitus ja investoinnit
Yhtiön investoinnit olivat katsauskaudella aivan helvetisti liikaa, mutta on niistä nautittukin. Henkinen tase on plussalla.
Tuotekehitys
Yhtiön tuotekehitys painottui ensimmäisen puolivuotiskauden aikana vieraan kielen sekä yksin olemisen opetteluun. Tuotekehityksessä on menty valtavin harppauksin eteenpäin, mutta kehitettävää jää vielä tulevillekin vuosineljänneksille. Varsinaisiin tuotelanseerauksiin päästäneen Q3/2006 aikana.
Henkilöstö
Tarkastelujakson aikana yhtiön toimitiloissa vieraili 12 yhtiön aikaisemman toimintaympäristön ystävää. Yhtiö oli positiivisesti yllättynyt henkilöstötilanteen kehityksestä. Uudet toimitilat kestävät hyvin vierailujen tuoman rasituksen, ja yhtiö itse kokee virkistyvänsä vierailijoiden käynneistä, joten vierailujen määrä on tarkoitus pitää samana tai lisätä tulevan puolivuotiskauden aikana. Yhtiö toivookin sitovia varauksia yhteistyökumppaneiltaan.
Lähiajan näkymät
Yhtiön näkymien odotetaan säilyvän myönteisinä. Vahvan ensimmäisen vuosipuoliskon ja oppirahojen maksamisen pohjalta yhtiön henkisen liikevaihdon ja tuloksen odotetaan koko vuoden osalta ylittävän selvästi viime vuoden tason.
Lisätietoja:
Katso arkistot.
perjantaina, joulukuuta 23, 2005
Rauhaisaa joulunaikaa!
Juho
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005
Ischgl
Ei tuohonkaan nimeen tarvita kuin yksi vokaali. Vokaalit ovat kalliita, kun ne pitää ostaa, sanoi teekkari.
Mutta kyseessä on siis alppikylä, jonne suuntasimme sunnuntaina laskemaan mäkeä. Tuo laskettelu, länsimaisen kulttuurin turhamaisuuden huippu, oli jälleen äärettömän mukavaa.
Ischgl oli hyvä paikka. Voin suositella. Viisi tähteä after skistä eivät olleet annettu aivan turhaan. Menoa riitti, mutta onnistuimme väistelemään. Siitä lisää myöhemmin. Tähän aikaan vuodesta ei myös tarvinnut hissijonoissa turhaan seisoskella eikä liioin odotella palvelua rinneravintoloissa. Luistoa lisäsi vielä edellisenä yönä satanut metrin lumikerros.
Tässä sitä nautittiin niistä eduista, joita keski-euroopassa on. Matka Ischgliin kestää 4,5 tuntia autolla. Siinä ehtii vielä samana päivänä mäkeen. Tällä kertaa otettiin tosin vauhtia Zürichistä, josta kopattiin toveri-expa mukaan.
Pari valokuvaakin on tulossa.
Mutta kyseessä on siis alppikylä, jonne suuntasimme sunnuntaina laskemaan mäkeä. Tuo laskettelu, länsimaisen kulttuurin turhamaisuuden huippu, oli jälleen äärettömän mukavaa.
Ischgl oli hyvä paikka. Voin suositella. Viisi tähteä after skistä eivät olleet annettu aivan turhaan. Menoa riitti, mutta onnistuimme väistelemään. Siitä lisää myöhemmin. Tähän aikaan vuodesta ei myös tarvinnut hissijonoissa turhaan seisoskella eikä liioin odotella palvelua rinneravintoloissa. Luistoa lisäsi vielä edellisenä yönä satanut metrin lumikerros.
Tässä sitä nautittiin niistä eduista, joita keski-euroopassa on. Matka Ischgliin kestää 4,5 tuntia autolla. Siinä ehtii vielä samana päivänä mäkeen. Tällä kertaa otettiin tosin vauhtia Zürichistä, josta kopattiin toveri-expa mukaan.
Pari valokuvaakin on tulossa.
torstaina, joulukuuta 15, 2005
Veljekset kuin bratwurstit
Tässä vaiheessa taisi muu perhe ostella mausteita joulutorin aikasta kattavasta maustevalikoimista. Karattiin bratwurstille. Oikean puolen herralla on muuten siviili TJ aika väbä.
Perjantaina on virman pikkujoulut. Niitä odotellessa on mukava uhitella saksalaiskollegoille, että juodaan pelkästään votkaa ja raakana tietysti. Ahosen Arnolta voi myös kysellä suomalaisen snapsin oikeasta koosta. Mutta se onkin jo toinen tarina.
keskiviikkona, joulukuuta 14, 2005
Lähiruokaa
Olen joskus aiemmin ihmetellyt miten Metzgerein (lihakaupan) pito voi kannattaa hiljaisessa lähiössä: paikassa, jossa Suomessa olisi luultavasti räkälä ja parturi. Eilen sain kenties arvokasta lisäselvitystä asiaan.
Kahdella kollegalla oli synttärit, ja niitä sitten juhlistettiin yhteisellä hetkellä. Tarjolla oli Weißwurstia, pretzeleitä ja Wienerwurstia.
Kuka nyt kakkua ja kahvia synttäreillä tarjoisi, kun voi tarjota makkaraakin? Ruokavalio jo itsessään kai selittää osin metzgerein menestystä. Vaan enemmän asiaa selitti se keskustelu, jota pöydässä käytiin.
Kollegojen kesken ihmeteltiin kovin, miten liha voi olla supermarketeissa niin ihmeellisen näköistä, ja onko se hyvää? Moni oli sitä mieltä, että näiden kauppojen lihat ovat sellaista myrkkyä, ettei sitä voi syödä. Koskaan et tiedä mitä sinne on sekaan törkätty. Lähes kaikki nyökyttelivät päätään sille, että kun lihansa ostaa lähi-teurastajalta, voi luottaa siihen että se on aamulla vielä pitänyt ääntä.
Tämän tuoreuden ihannoinnin vastapainoksi kuultiin vielä muutama kommentti siihen suuntaan, että suurteurastamojen kaupoille tekemiltä tuotteilta ainakin vaaditaan jatkuvaa valvontaa ja hyvää laatutasoa. Pääosa oli kuitenkin sitä mieltä, että kun lehmä on samoilla niityillä kasvanut kuin syöjänsä on se ilman muuta parasta ja turvallisinta.
Mietin miten Suomessa asiaan suhtaudutaan. Valitsetko hyllystä Atrian mustan paketin, jossa jauhelihan poimut on siististi kietoutuneena toisiinsa? Vai otatko mieluummin kelmulla päällystetyn valkoisella alustalla makaavan klönden, jossa on "Alepa" -hintalappu päällä? Kumpikaan ei varmaan ole lähiniityillä laiduntanutta, mutta jälkimmäinen on luultavasti kauppiaan itsensä käsittelemää ja myyntiin hyväksymää.
Kumpaa siis arvostat enemmän: lähelläsi mahdollisesti "moikka-tutun" käsittelemää lihaa, jonka vaiheet suunnilleen tiedät, vai kaukaisen valtakunnallisen firman monesta naudasta kauniiksi asettelemaa tuotetta?
-ja kumpaa pitäisi arvostaa?
Kahdella kollegalla oli synttärit, ja niitä sitten juhlistettiin yhteisellä hetkellä. Tarjolla oli Weißwurstia, pretzeleitä ja Wienerwurstia.
Kuka nyt kakkua ja kahvia synttäreillä tarjoisi, kun voi tarjota makkaraakin? Ruokavalio jo itsessään kai selittää osin metzgerein menestystä. Vaan enemmän asiaa selitti se keskustelu, jota pöydässä käytiin.
Kollegojen kesken ihmeteltiin kovin, miten liha voi olla supermarketeissa niin ihmeellisen näköistä, ja onko se hyvää? Moni oli sitä mieltä, että näiden kauppojen lihat ovat sellaista myrkkyä, ettei sitä voi syödä. Koskaan et tiedä mitä sinne on sekaan törkätty. Lähes kaikki nyökyttelivät päätään sille, että kun lihansa ostaa lähi-teurastajalta, voi luottaa siihen että se on aamulla vielä pitänyt ääntä.
Tämän tuoreuden ihannoinnin vastapainoksi kuultiin vielä muutama kommentti siihen suuntaan, että suurteurastamojen kaupoille tekemiltä tuotteilta ainakin vaaditaan jatkuvaa valvontaa ja hyvää laatutasoa. Pääosa oli kuitenkin sitä mieltä, että kun lehmä on samoilla niityillä kasvanut kuin syöjänsä on se ilman muuta parasta ja turvallisinta.
Mietin miten Suomessa asiaan suhtaudutaan. Valitsetko hyllystä Atrian mustan paketin, jossa jauhelihan poimut on siististi kietoutuneena toisiinsa? Vai otatko mieluummin kelmulla päällystetyn valkoisella alustalla makaavan klönden, jossa on "Alepa" -hintalappu päällä? Kumpikaan ei varmaan ole lähiniityillä laiduntanutta, mutta jälkimmäinen on luultavasti kauppiaan itsensä käsittelemää ja myyntiin hyväksymää.
Kumpaa siis arvostat enemmän: lähelläsi mahdollisesti "moikka-tutun" käsittelemää lihaa, jonka vaiheet suunnilleen tiedät, vai kaukaisen valtakunnallisen firman monesta naudasta kauniiksi asettelemaa tuotetta?
-ja kumpaa pitäisi arvostaa?
tiistaina, joulukuuta 13, 2005
Humehia
Olen usein verrannut Saksan Bayeria Suomen pohjanmaahan. Täällä ollaan yritteliäitä, rikkaita ja kaiken pitää olla suurempaa kuin naapurilla. Ennen kaikkea tuo vertaus on lähtenyt junttimaisuudesta, ja kotiseuturakkaudesta. Noh, kuten kaikissa paikoissa, (Lapua tai Schweinfurt) ei kaikki ole sitä mitä yleistyksenä voi ilmaista.
"Poltetaanko Blossit?" kysyy kaveri etkoilla. "Ei viitti, tulee vaan väsy. Poltetaan baarin jälkeen." vastaa toinen.
"Me lähdetään nönnönnöön luokse polttaan pilvee, tuukko mukaan?" kyseli kaveri baarissa pikkutunneilla.
"No sitten kun vihdoin pääsin ympäri päissäni ja väsyneenä kotiin, niin mitä mä teen? Nukkumaan tietenkin, eikö? Ei! Otin taskustani viimeiset kokkelit ja tein kaks viivaa. No ei sen jälkeen voi nukkua." Kertoi eräs herra viikonlopun kokemuksistaan.
Tässä on ehkä viimeisen kuukauden aikana kuulemani kommentit tuosta pohjoisessa vielä niin tuntemattomasta arkipäivän asiasta kuin huumeet. Tottakai niihin törmäsi Suomessakin silloin tällöin, ja ainakin kuuli huhuja, mutta arkipäivän keskusteluihin tuo ei Suomessa kuulu. -etenkään puolitutulle heitettynä baarissa. Tuleeko siitä näin arkipäiväistä Suomessakin? (vai liikunko mä täällä täysin väärissä piireissä..?)
[Tähän loppuun pitää sitten tulla ne kaikki disclaimerit "ei oo mun juttu" ja "mähän en niistä tiiä" ja niin ees päin. Joo, joo.]
"Poltetaanko Blossit?" kysyy kaveri etkoilla. "Ei viitti, tulee vaan väsy. Poltetaan baarin jälkeen." vastaa toinen.
"Me lähdetään nönnönnöön luokse polttaan pilvee, tuukko mukaan?" kyseli kaveri baarissa pikkutunneilla.
"No sitten kun vihdoin pääsin ympäri päissäni ja väsyneenä kotiin, niin mitä mä teen? Nukkumaan tietenkin, eikö? Ei! Otin taskustani viimeiset kokkelit ja tein kaks viivaa. No ei sen jälkeen voi nukkua." Kertoi eräs herra viikonlopun kokemuksistaan.
Tässä on ehkä viimeisen kuukauden aikana kuulemani kommentit tuosta pohjoisessa vielä niin tuntemattomasta arkipäivän asiasta kuin huumeet. Tottakai niihin törmäsi Suomessakin silloin tällöin, ja ainakin kuuli huhuja, mutta arkipäivän keskusteluihin tuo ei Suomessa kuulu. -etenkään puolitutulle heitettynä baarissa. Tuleeko siitä näin arkipäiväistä Suomessakin? (vai liikunko mä täällä täysin väärissä piireissä..?)
[Tähän loppuun pitää sitten tulla ne kaikki disclaimerit "ei oo mun juttu" ja "mähän en niistä tiiä" ja niin ees päin. Joo, joo.]
sunnuntaina, joulukuuta 11, 2005
Ostamisen hankaluutta
Kamerakaupoilla oli taas kerrassaan vaikeata saada myyjä ymmärtämään, että asiakas voisi itse asiassa ottaa kameran mukaansa, maksaa ja poistua. Tuntuu siltä, että täällä nuo kaupat toimivat vain esittelypaikkoina. Niin hankalalta se välillä on myyjälle luopua rakkaasta esineestään.
Ensin odotimme n. 20 minuuttia vuoroamme tuote-esittelijöille. Kameramalli oli jo valittu esittelyhyllystä, ja kyseessä oli siis "tilattu" vempele, eli mitään arpomista ei tarvittu. Lopulta kun vuoromme tuli, kävi myyjä hakemassa kameraa, mutta se olikin varastosta loppu. Hyllyyn tästä ei mainintaa toki laitettu.
- No, entäs sitten toinen malli? Sellainen astetta parempi sitten, kiitos. Myyjä kävi minuutin verran tietokoneella, ja tuli takaisin.
- 289 euroa maksaa se malli.
- Selvä. (tämä oli kyllä jo tiedossa) Myyjän edelleen katsellessa meitä kyselevästi piti vielä tokaista - Niin, että saisiko sen mukaansa?
- Jaa, odotas minä käyn katsomassa onko sitä varastossa. Onneksi oli.
Näin vihdoin saimme kameran eteemme, ja paperisota alkoi. Tässä välissä tehtiin myyntisopimus. Paperisodan jälkeen myyjä käveli mukaamme kassalle. Kameraa hän ei vielä uskaltanut luovuttaa typerille asiakkailleen.
Vaan kassalla menikin pasmat sekaisin. Siellä oli jono. Mitäs nyt? Hän ei sentään jäänyt jonottamaan kanssamme, vaan jätti kamera vihdoin huostaamme ja toivotteli hyvää adventtia. Kuvia (eri kameralla) on täällä.
Ensin odotimme n. 20 minuuttia vuoroamme tuote-esittelijöille. Kameramalli oli jo valittu esittelyhyllystä, ja kyseessä oli siis "tilattu" vempele, eli mitään arpomista ei tarvittu. Lopulta kun vuoromme tuli, kävi myyjä hakemassa kameraa, mutta se olikin varastosta loppu. Hyllyyn tästä ei mainintaa toki laitettu.
- No, entäs sitten toinen malli? Sellainen astetta parempi sitten, kiitos. Myyjä kävi minuutin verran tietokoneella, ja tuli takaisin.
- 289 euroa maksaa se malli.
- Selvä. (tämä oli kyllä jo tiedossa) Myyjän edelleen katsellessa meitä kyselevästi piti vielä tokaista - Niin, että saisiko sen mukaansa?
- Jaa, odotas minä käyn katsomassa onko sitä varastossa. Onneksi oli.
Näin vihdoin saimme kameran eteemme, ja paperisota alkoi. Tässä välissä tehtiin myyntisopimus. Paperisodan jälkeen myyjä käveli mukaamme kassalle. Kameraa hän ei vielä uskaltanut luovuttaa typerille asiakkailleen.
Vaan kassalla menikin pasmat sekaisin. Siellä oli jono. Mitäs nyt? Hän ei sentään jäänyt jonottamaan kanssamme, vaan jätti kamera vihdoin huostaamme ja toivotteli hyvää adventtia. Kuvia (eri kameralla) on täällä.
Latinovaikutteita
Kävimme La Scandelas nimisessä baarissa lauantain kunniaksi. On hauskaa huomata, etä täällä jos menet latino baariin, ympärilläsi on latinoita. Jos taas räppi-baariin ympärilläsi on tummaihoisia ja niin edelleen.
Tokihan Suomessakin toisissa baareissa löytyy toista etnisyyttä enemmän kuin toisesta, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Nimittäin enemmistöt muuttuu kyllä aivan reilusti vähemmistöiksi. Latino peput siellä tanssilattialla heilu. Ja täytyy sanoa, etteivät olleet lainkaan huonon näköisiä...
Tuo tanssiminen on toinen juttu. Kun Suomessa tanssilattialla harvoin näkee selväpäisiä ihmisiä, tämä tanssilattia oli baarin avauksesta lähtien täynnä! Väki vääntää ja veivaa kuin lavatansseissa ikään. Tosin nuo eteläamerikkalaisrytmit ovat hieman, noh. Ainakin kauniimpaa katsottavaa kuin Mikkelin mummon tanko.
Tällä kertaa en kävässyt kuin yhdet Salsat vääntämässä ja nekin kuten voi arvata huonosti. Se on jännä laji tuo tanssiminen. Olen oikeasti sitä mieltä, että runsaampi alkoholin kulutus olisi parantanut suoritusta huomattavasti.
Tokihan Suomessakin toisissa baareissa löytyy toista etnisyyttä enemmän kuin toisesta, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Nimittäin enemmistöt muuttuu kyllä aivan reilusti vähemmistöiksi. Latino peput siellä tanssilattialla heilu. Ja täytyy sanoa, etteivät olleet lainkaan huonon näköisiä...
Tuo tanssiminen on toinen juttu. Kun Suomessa tanssilattialla harvoin näkee selväpäisiä ihmisiä, tämä tanssilattia oli baarin avauksesta lähtien täynnä! Väki vääntää ja veivaa kuin lavatansseissa ikään. Tosin nuo eteläamerikkalaisrytmit ovat hieman, noh. Ainakin kauniimpaa katsottavaa kuin Mikkelin mummon tanko.
Tällä kertaa en kävässyt kuin yhdet Salsat vääntämässä ja nekin kuten voi arvata huonosti. Se on jännä laji tuo tanssiminen. Olen oikeasti sitä mieltä, että runsaampi alkoholin kulutus olisi parantanut suoritusta huomattavasti.
keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005
Überraschung
Se on saksaa ja tarkoittaa yllätystä.
Sellainen järjestettiin oikein sisaruksissa vanhemmille. Iskä luuli vielä lauantaiaamuun asti viettävänsä viikonloppua HPK:n voittokulkua seuratessa ensin Oulussa ja sitten Hämeenlinnassa. Äiti kuvitteli lähtevänsä pelaamaan yötennistä.
Vaan kuinkas kävikään. Pöydällä odotteli kortti, jonka runosta selvisi uusi juoni viikonlopulle:
(runoilija: Hanna Jokinen :)
Pikkujoulujen aikaan,
voi yllärijuhlakin raikaa!
Siinä on taikaa!
Et arvannut lainkaan?!?
Vuosi seitenviis,
salaa hiivit siis,
kappeliis, kullassa kii,
ja naimisiin säädyllisiin, päädyttiin.
Tuli seitenkasi, jo paisui masu,
oli anopin näkö, kuka se on, säkö?
Vaihtu kymmenvuosi, ja alkuvuosi
oli kun huusi
toinen vonkale suuri.
Katras yhtä vailla, onko näillä mailla?
Kasikuus, vekkuluus, tänne tuus!
Nyt on nollaviis!
Kolkyt vuosia kiis!
Mihin lie hiis?
Ja ne lentelee pesästä,
voi nauttia kesästä. Taakka putos selästä.
Ja rauha maas. Onko tullut taas?
Ei, ei! Vaan nyt pakaten paas! Nähdä saas..
Juhlaa on vuosiksi!
Siks nyt suunnitelmat uusiksi.
Tennispallot myöhemmiksi, jääkiekot tuonnemmiksi,
ja laukkuun matkamiksi! Ohjeita on siksi..
Matkamiksi:
Runsaimmin reipasta reissumieltä! Eniten ehkä ylläriä!
Näitä riittää yhdelle yksi: Hammasharja, yöasu, pyhje. Näitä kolmet vaihdokeiks: kalsonkeja, sukkia, jne.
Sitten jotain mukavaa, jotain hieman siistimpää, ja jotain lämmintä sekaan.
Jalkaan kävelykenkää, poskille punaa ja on aika lentää!! Siis matkaan klo 13.30!
Siis kolmannenkymmenennen avioliittovuoden täyttymiseksi riepotimme "vanhuksia" ensin Tampereelle, josta lähti lentokone kohti Saksaa ja Würzburgia. Matkan päämäärä selvisi vasta kun matkamiksi otettiinkin mukaan terminaaliin, vaikka lentokentälle mentiin vain "katsomaan jos siellä olis tuttuja".
Hieno viikonloppu oli sekä järjestäjillä, että toivottavasti myös juhlakaluilla. Würzburg tuli pikapikaa tutuksi ja ruoka ja juoma oli erinomaista. Glühweinikin maistui pienen totuttelun jälkeen. Yllättäminen se on muuten äärettömän hienoa!
Sellainen järjestettiin oikein sisaruksissa vanhemmille. Iskä luuli vielä lauantaiaamuun asti viettävänsä viikonloppua HPK:n voittokulkua seuratessa ensin Oulussa ja sitten Hämeenlinnassa. Äiti kuvitteli lähtevänsä pelaamaan yötennistä.
Vaan kuinkas kävikään. Pöydällä odotteli kortti, jonka runosta selvisi uusi juoni viikonlopulle:
(runoilija: Hanna Jokinen :)
Pikkujoulujen aikaan,
voi yllärijuhlakin raikaa!
Siinä on taikaa!
Et arvannut lainkaan?!?
Vuosi seitenviis,
salaa hiivit siis,
kappeliis, kullassa kii,
ja naimisiin säädyllisiin, päädyttiin.
Tuli seitenkasi, jo paisui masu,
oli anopin näkö, kuka se on, säkö?
Vaihtu kymmenvuosi, ja alkuvuosi
oli kun huusi
toinen vonkale suuri.
Katras yhtä vailla, onko näillä mailla?
Kasikuus, vekkuluus, tänne tuus!
Nyt on nollaviis!
Kolkyt vuosia kiis!
Mihin lie hiis?
Ja ne lentelee pesästä,
voi nauttia kesästä. Taakka putos selästä.
Ja rauha maas. Onko tullut taas?
Ei, ei! Vaan nyt pakaten paas! Nähdä saas..
Juhlaa on vuosiksi!
Siks nyt suunnitelmat uusiksi.
Tennispallot myöhemmiksi, jääkiekot tuonnemmiksi,
ja laukkuun matkamiksi! Ohjeita on siksi..
Matkamiksi:
Runsaimmin reipasta reissumieltä! Eniten ehkä ylläriä!
Näitä riittää yhdelle yksi: Hammasharja, yöasu, pyhje. Näitä kolmet vaihdokeiks: kalsonkeja, sukkia, jne.
Sitten jotain mukavaa, jotain hieman siistimpää, ja jotain lämmintä sekaan.
Jalkaan kävelykenkää, poskille punaa ja on aika lentää!! Siis matkaan klo 13.30!
Siis kolmannenkymmenennen avioliittovuoden täyttymiseksi riepotimme "vanhuksia" ensin Tampereelle, josta lähti lentokone kohti Saksaa ja Würzburgia. Matkan päämäärä selvisi vasta kun matkamiksi otettiinkin mukaan terminaaliin, vaikka lentokentälle mentiin vain "katsomaan jos siellä olis tuttuja".
Hieno viikonloppu oli sekä järjestäjillä, että toivottavasti myös juhlakaluilla. Würzburg tuli pikapikaa tutuksi ja ruoka ja juoma oli erinomaista. Glühweinikin maistui pienen totuttelun jälkeen. Yllättäminen se on muuten äärettömän hienoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
