Japan pyynnöstä käydään nyt sitten hammaslääkärilläkin, eli Hamppulääkärissä taas.
Hammaslääkäreitä vaivaa samanlainen yksityisyritteliäisyys, joka lienee Halosen ja Vanhasen Suomessa kirous. (tänään juuri kuulin, miten urheilukeskuksien tuessa ruvetaan suosimaan isoja keskuksia pienten kustannuksella -kertonee enemmän lobbausvoimasta, kuin tuen järkevästä käytöstä.) Hammaslääkäriasemat ovat normaalisti yhden tai kahden hammaslääkärin kokonaisuuksia, joissa asiakkaina ovat naapurit ja tutun tutut. Niin oli omanikin. Ihan tässä kotikadulla.
Hammaslääkärille lähetin englanniksi ensin sähköpostilla kyselyn ajasta. Sain kohtalaisella englannilla vastauksen, jossa pahoiteltiin, ettei vielä tänään (kiirastorstaina) löydy aikaa, mutta heti tiistaina voisin tulla. Enkä ollut valittanut mistään akuutista.
Itse lääkäriasemalla juoksenteli nuoria työntekijöitä sinne tänne, ja hammaslääkärinkin luulin nähneeni. Ainakin sillä oli enemmän kyniä rintataskussa. Kun vuoroni saapui, kävi ensin hoitaja valmistelemassa kaiken, jonka jälkeen hammaslääkäri tuli esittäytymään ja rivakasti tarkasti purukaluston. Sitten hän antoi hoitajalle ohjeet jatkosta, ja riensi viereiseen huoneeseen toisen potilaan luokse. Hoitaja kuvasi ja teki hommansa, jonka jälkeen odoteltiin hetki taas lekuria. Näin jatkui käytännössä koko käynnin ajan. Hammaslääkäri tuli paikalle ja hoiti vaativat hommansa, mutta kaiken muun selittämisen ja huolehtelemisen teki hoitajat, joita oli töissä ainakin kolme. Lisäksi tiskillä oli vastaanottovirkailija.
Paikan ulkonäöstä päätellen ihan kivasti menestyvällä hammaslääkärillä on siis noin neljän ihmisen suora työllistävä vaikutus. En tiedä mikä suomessa mahtaa olla suhde, mutta ainakin minusta touhu näytti lupaavalta. Ennen kuin hehkutan pidemmälle, lienee kuitenkin viisasta odottaa laskun loppusummaa.
perjantaina, huhtikuuta 28, 2006
tiistaina, huhtikuuta 25, 2006
Hamppulääkärissä
Saksan hyvintoimiva lääkärijärjestelmä perustuu pieniin lääkäriasemiin, joiissa saa käydä yhteiskunnallisen tuen avittamana. Ei siis suuriin kuntayhtymien terveyskeskuksiin, joissa olet lääkärin 110s asiakas päivässä. Ainakin tähänastisilla kokemuksilla systeemi toimii hyvin.
Pienet yksiköt ja kova kilpailu tuovat mukanaan erikoistumista. Jotkut lääkärit erikoistuvat tiettyihin sairauksiin, kuten heidän koulutuksensa jo ohjaa, toiset taas metodeihin. Onkin varsin tavallista, että lääkärit tekevät akupunktuuria, aromiterapioita, kivihoitoja tai muita itämaisen tieteen tuomia "vaihtoehtohoitoja".
Ja onkos se sitten huolestuttavaa? Lääkäri, joka on käynyt länsimaisen lääkärikoulutuksen tietää tarkasti ihmiskehon ja sen osaset. Jos tämä lääkäri sitten jatkokouluttautuu itämaisessa lääketieteessä, voisi kuvitella, että vastakohtaiset lähestymistavat täydentävät toisiaan. Itse ainakin mieluummin vastaanottaisin neulaniskuja tällaiselta henkilöltä, kuin enemmän henkiparantajaa muistuttavalta, kiinassa hurahtamassa käyneeltä maatalon emännältä.
Noh, ei kai se enää ole näin Suomessakaaan? Vaikea varmaan silti on löytää yksityistäkään lääkäriä, jonka seinällä komeilisi kuva ihmiskehon akupisteistä. ...ja silti määräsi vain buranaa.
Pienet yksiköt ja kova kilpailu tuovat mukanaan erikoistumista. Jotkut lääkärit erikoistuvat tiettyihin sairauksiin, kuten heidän koulutuksensa jo ohjaa, toiset taas metodeihin. Onkin varsin tavallista, että lääkärit tekevät akupunktuuria, aromiterapioita, kivihoitoja tai muita itämaisen tieteen tuomia "vaihtoehtohoitoja".
Ja onkos se sitten huolestuttavaa? Lääkäri, joka on käynyt länsimaisen lääkärikoulutuksen tietää tarkasti ihmiskehon ja sen osaset. Jos tämä lääkäri sitten jatkokouluttautuu itämaisessa lääketieteessä, voisi kuvitella, että vastakohtaiset lähestymistavat täydentävät toisiaan. Itse ainakin mieluummin vastaanottaisin neulaniskuja tällaiselta henkilöltä, kuin enemmän henkiparantajaa muistuttavalta, kiinassa hurahtamassa käyneeltä maatalon emännältä.
Noh, ei kai se enää ole näin Suomessakaaan? Vaikea varmaan silti on löytää yksityistäkään lääkäriä, jonka seinällä komeilisi kuva ihmiskehon akupisteistä. ...ja silti määräsi vain buranaa.
maanantaina, huhtikuuta 24, 2006
Säätietoja
Hämeenlinnassa on ainakin ollut kuuma meno päällä viime aikoina. Hienoa HPK! Täällä oli myös kuuma ja terasseja nousi viikonloppuna kaupunkikuvaan kuin sieniä sateella.
Deutschelinnan Saksa-Suomi vertailu jatkuu nyt osaketietojen sijaan säätiedoilla. Tällä hetkellä tosin on aurinkoista, vaikka säätiedote sanookin, että cloudy. Toimiikohan tuo?
Deutschelinnan Saksa-Suomi vertailu jatkuu nyt osaketietojen sijaan säätiedoilla. Tällä hetkellä tosin on aurinkoista, vaikka säätiedote sanookin, että cloudy. Toimiikohan tuo?
perjantaina, huhtikuuta 21, 2006
Hyvä ja Parempi joukkue
Kotikatsomoille oli taas eilen jännitystä ilmassa, kun Hyvä ja Parempi joukkue kohtasi toisensa. Perinteisesti Parempi joukkue sai kuitenkin säilytettyä salama-alun jälkeisen johtotilanteen ja selviytyi voittajana siniviivan rivistöön. Mahtavaa!
Vaan missä olivat Paremman joukkueen fanit. Nyt jo pelaajatkin ihmettelivät, mihin on Rinkelinmäen Ritalihallin yleisö hiljentynyt. Arvaisin, että Latviasta asti 'junantuama' Sprutsk ja hätäinen Savolainen Leino eivät osaa odottaa yleisön syttymistä. Eihän Hämäläinen nyt vielä kolmannessa pelissä huura. Systeemihän on paras viidestä.
Onkin oikeastaan Sikakatsomolle kunnia-asia, että Hämeenlinnassa saadaan vielä kerran pelata finaalikiekkoa. Koska Hämäläiset ovat kuitenkin hitaita syttymään, on suorastaan Paremman joukkueen velvollisuus viivästyttää kutajuhlia vielä maanantaihin. Asiassa hyötyvät kaikki.
Ensinnäkin SM-Liiga, kauniista puheista huolimatta, on menettänyt play-offeissa jo aivan tarpeeksi lipputuloja Jokerien ja TPS:n toikkaroinnin takia. Ylimääräinen 5000 lippua on laiha lohtu, mutta parempi kuin ei mitään.
Toisekseen, mitkäs ihme mitallijuhlat ne sellaiset ovat, jossa odotellaan ensin sankareiden kotiinpalua toiselta puolelta Suomea. Sitäpaitsi lauantaina on kuitenkin kaupunki täynnä juhlijoita, eli ei silloin tarvita ylimääräisiä syitä. Sen sijaan maanantaisella kultamitallilla on arvoa myös Hämeenlinnalaisille ravintolayrittäjille, jotka käärivät maanantailta hyvän tuloksen.
Muutenkin on Hämäläisille sopivaa odottaa viime tippaan ja välillä päästää kilpailija rinnalle. Kuten näissä play-offeissa Parempi joukkue on osoittanut, minkälainen johto-asema tahansa on menetettävissä tai ainakin tehtävissä jännittäväksi. Ei ole siis mitään syytä ottaa edes 3-1 voittoa. Kuten saksalainen motto viisaudessaan kertoo: "Miksi tehdä asiat helposti, kun niistä saa helposti vaikeita."
Vaan missä olivat Paremman joukkueen fanit. Nyt jo pelaajatkin ihmettelivät, mihin on Rinkelinmäen Ritalihallin yleisö hiljentynyt. Arvaisin, että Latviasta asti 'junantuama' Sprutsk ja hätäinen Savolainen Leino eivät osaa odottaa yleisön syttymistä. Eihän Hämäläinen nyt vielä kolmannessa pelissä huura. Systeemihän on paras viidestä.
Onkin oikeastaan Sikakatsomolle kunnia-asia, että Hämeenlinnassa saadaan vielä kerran pelata finaalikiekkoa. Koska Hämäläiset ovat kuitenkin hitaita syttymään, on suorastaan Paremman joukkueen velvollisuus viivästyttää kutajuhlia vielä maanantaihin. Asiassa hyötyvät kaikki.
Ensinnäkin SM-Liiga, kauniista puheista huolimatta, on menettänyt play-offeissa jo aivan tarpeeksi lipputuloja Jokerien ja TPS:n toikkaroinnin takia. Ylimääräinen 5000 lippua on laiha lohtu, mutta parempi kuin ei mitään.
Toisekseen, mitkäs ihme mitallijuhlat ne sellaiset ovat, jossa odotellaan ensin sankareiden kotiinpalua toiselta puolelta Suomea. Sitäpaitsi lauantaina on kuitenkin kaupunki täynnä juhlijoita, eli ei silloin tarvita ylimääräisiä syitä. Sen sijaan maanantaisella kultamitallilla on arvoa myös Hämeenlinnalaisille ravintolayrittäjille, jotka käärivät maanantailta hyvän tuloksen.
Muutenkin on Hämäläisille sopivaa odottaa viime tippaan ja välillä päästää kilpailija rinnalle. Kuten näissä play-offeissa Parempi joukkue on osoittanut, minkälainen johto-asema tahansa on menetettävissä tai ainakin tehtävissä jännittäväksi. Ei ole siis mitään syytä ottaa edes 3-1 voittoa. Kuten saksalainen motto viisaudessaan kertoo: "Miksi tehdä asiat helposti, kun niistä saa helposti vaikeita."
torstaina, huhtikuuta 20, 2006
Diili
Saksalainen tarkkuus on kärsinyt iskun. Lähes samanlaisen kuin Hämeenlinnan puolustus Jokelan ollessa poissa myös seuraavasta vieraspelistä.
Kamerani lakkasi toimimasta muutama päivä sitten "ihan itsestään", eli yht'äkkiä. Vein sen tänään takuuhuoltoon, mutta virkailija (Suomessa heitä kutsutaan asiakaspalvelijoiksi) kertoi ettei korjaus mene takuun piikkiin, koska kannessa on kolhu. Onhan siinä. Selitin, ettei kolhulla ja hajoamisella ole mitään tekemistä keskenään, vaan kolhu siinä on ollut jo vaikka kuinka kauan.
Lopulta olin jo hyväksymässä virkailijan selitystä, ja sanoin että jos se nyt kuitenkin korjattaisiin oli miten oli. Tähän vastattiin tietenkin perussaksalaisesti: "Älä, älä, on kovin kallista." Pelkkä hinta-arviointi kuulemma maksaa 35 euroa. Tuhahdin jotain siitä, etteihän koko korjauksen pitäisi maksaa mitään, ja sain voitettua virkailijan puolelleni. Hän lupasi olla huomaamatta kolhua, ja lähettää sinisilmäisesti kameran takuuhuoltoon. Näin selviäisin ilman hinta-arvion kuluja. Virkailija kyllä vakuutti minulle, ettei korjaus mene takuuseen missään nimessä, vaan pompsahtaa takaisin hintalapun kanssa.
Noh, meni niin tai näin, olin varsin yllättynyt kun virkanainen taipui. Kenties säästämisen houkutus on ylivoimainen saksalaiselle, oli sitten säästäjänä asiakas tai firma.
Viereisellä tiskillä "lainakameraa" huollon ajaksi vaatinut asiakas ei taas menestynyt, vaikka kovin luki otteita kuluttajansuojalaista virkailijaparalle. Maksaahan se filmikin.
Kamerani lakkasi toimimasta muutama päivä sitten "ihan itsestään", eli yht'äkkiä. Vein sen tänään takuuhuoltoon, mutta virkailija (Suomessa heitä kutsutaan asiakaspalvelijoiksi) kertoi ettei korjaus mene takuun piikkiin, koska kannessa on kolhu. Onhan siinä. Selitin, ettei kolhulla ja hajoamisella ole mitään tekemistä keskenään, vaan kolhu siinä on ollut jo vaikka kuinka kauan.
Lopulta olin jo hyväksymässä virkailijan selitystä, ja sanoin että jos se nyt kuitenkin korjattaisiin oli miten oli. Tähän vastattiin tietenkin perussaksalaisesti: "Älä, älä, on kovin kallista." Pelkkä hinta-arviointi kuulemma maksaa 35 euroa. Tuhahdin jotain siitä, etteihän koko korjauksen pitäisi maksaa mitään, ja sain voitettua virkailijan puolelleni. Hän lupasi olla huomaamatta kolhua, ja lähettää sinisilmäisesti kameran takuuhuoltoon. Näin selviäisin ilman hinta-arvion kuluja. Virkailija kyllä vakuutti minulle, ettei korjaus mene takuuseen missään nimessä, vaan pompsahtaa takaisin hintalapun kanssa.
Noh, meni niin tai näin, olin varsin yllättynyt kun virkanainen taipui. Kenties säästämisen houkutus on ylivoimainen saksalaiselle, oli sitten säästäjänä asiakas tai firma.
Viereisellä tiskillä "lainakameraa" huollon ajaksi vaatinut asiakas ei taas menestynyt, vaikka kovin luki otteita kuluttajansuojalaista virkailijaparalle. Maksaahan se filmikin.
tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Tanzverbot
Olen täällä jossakin vaiheessa marissut suomalaisen lainsäädännön ahdasmielisyydestä alkoholi- ja ravintolalainsäädännössä. Noh, ihan kaikki pykälät eivät ole vapaamielisiä täälläkään.
Pitkänä perjantaina oli suurin osa klubeista kiinni. Sama koski kylpylöitä ja muita huvittelukeskuksia. Tämä johtuu tanssikiellosta (Tanzverbot). Kielto on voimassa koko pitkän perjantain, eli alkaa klo 0.00 to-pe yönä ja jatkuu perjantaihin klo 24 asti. Tänä aikana ovat normaalisti vain Bierstubet ja muut pubityyppiset kneipet auki. Muutamat yökerhot myös yrittävät pitää oviaan avoinna kansalle, vaikka tanssia tuona aikana ei saa.
Kuuleman mukaan (ikävä kyllä en ollut tätä ihmeellisyyttä todistamassa) paikallisessa yökerhossa oli perjantai-iltana estetty pääsy tanssilattialle naruvirityksellä. Ennen kahtatoista sitten lapsukaiset innosta puhkuen odottivat sekunteja laskien, että kohta se Jeesus on kuollut, ja sitten pääsee tanssimaan. Pyhää touhua.
Pitkänä perjantaina oli suurin osa klubeista kiinni. Sama koski kylpylöitä ja muita huvittelukeskuksia. Tämä johtuu tanssikiellosta (Tanzverbot). Kielto on voimassa koko pitkän perjantain, eli alkaa klo 0.00 to-pe yönä ja jatkuu perjantaihin klo 24 asti. Tänä aikana ovat normaalisti vain Bierstubet ja muut pubityyppiset kneipet auki. Muutamat yökerhot myös yrittävät pitää oviaan avoinna kansalle, vaikka tanssia tuona aikana ei saa.
Kuuleman mukaan (ikävä kyllä en ollut tätä ihmeellisyyttä todistamassa) paikallisessa yökerhossa oli perjantai-iltana estetty pääsy tanssilattialle naruvirityksellä. Ennen kahtatoista sitten lapsukaiset innosta puhkuen odottivat sekunteja laskien, että kohta se Jeesus on kuollut, ja sitten pääsee tanssimaan. Pyhää touhua.
torstaina, huhtikuuta 13, 2006
Kultaa, HPK, kultaa
Näin tuoreeltaan semifinaalin jälkeen voisi sanoa, että tänä vuonna uskon rehellisesti Kerhon historian ensimmäiseen kultaan.
...en kuitenkaan tällä kertaa ota lentoa finaaliin...
...en kuitenkaan tällä kertaa ota lentoa finaaliin...
Ficklampe
Saatiinpa hyvät naurut taas toimistolla.
Kaikkihan alkoi siitä, että jouluna tehtiin iskän kanssa vaihtarit puhelimien suhteen. Iskä kun halusi kalenterin, ja mulla oli vähän turhaan kaksi hyvää puhelinta. Noh, täällähän on sitten naureskeltu Suomalaiselle, jolla on joku vanha muoviromu.
Tänään tämänlaisen leikkimielisen sanailun aikana esittelin, että minunpa kännykässäni onkin taskulamppu. "Ficklampe!" Siitäpä sitten vasta nauru irtosi. Ficklampe oli juurtunut päähän Syndalenin pimeissä metsissä ruotsia puhuessa, ja koska aivoni eivät pysty erottelemaan ruotsin ja saksan kieltä toisistaan, tuntui se varsin luontevalta sanalta. Ja siitäkös naurunremakka syntyi.
Vai on sinulla "panolamppu"?! Oikea sanahan olisi siis ollut Taschenlampe.
Joitakin sanoja vaan ei kannata sekoittaa keskenään... Tosin toisinaan sanojen sekoittaminen on ihan hyödyllistä. Ensi viikolla meillä on taas "Möte", jonka vilpittömästi uskoin olevan saksankielinen sana kokouksesta. Sana on ottanut tulta alleen ja hyvä niin, onhan se paljon parempi kuin englannista lainattu "das Meeting".
Kaikkihan alkoi siitä, että jouluna tehtiin iskän kanssa vaihtarit puhelimien suhteen. Iskä kun halusi kalenterin, ja mulla oli vähän turhaan kaksi hyvää puhelinta. Noh, täällähän on sitten naureskeltu Suomalaiselle, jolla on joku vanha muoviromu.
Tänään tämänlaisen leikkimielisen sanailun aikana esittelin, että minunpa kännykässäni onkin taskulamppu. "Ficklampe!" Siitäpä sitten vasta nauru irtosi. Ficklampe oli juurtunut päähän Syndalenin pimeissä metsissä ruotsia puhuessa, ja koska aivoni eivät pysty erottelemaan ruotsin ja saksan kieltä toisistaan, tuntui se varsin luontevalta sanalta. Ja siitäkös naurunremakka syntyi.
Vai on sinulla "panolamppu"?! Oikea sanahan olisi siis ollut Taschenlampe.
Joitakin sanoja vaan ei kannata sekoittaa keskenään... Tosin toisinaan sanojen sekoittaminen on ihan hyödyllistä. Ensi viikolla meillä on taas "Möte", jonka vilpittömästi uskoin olevan saksankielinen sana kokouksesta. Sana on ottanut tulta alleen ja hyvä niin, onhan se paljon parempi kuin englannista lainattu "das Meeting".
keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006
Pastori sikakatsomossa
Taas hassuttelee vastustajaa HPK
Nyt kun Hämeen ylpeys on kaatamassa Helsingin hurripaitoja semifinaaleissa ollaan täällä tietenkin täysillä mukana. Sähköisistä viestimistä on hyvä seurata peliä ja katsomoa. Ilo oli huomata, että Ritarihallin sikakatsomo oli täysissä voimissa ja uskolliset fanit Sillanpään Reijoa myöten olivat paikalla.
Tuomarille huudetaan, ja ennen kaikkea tehdään peli vaikeaksi vastustajalle. HIFKin kannattajajoukkokin oli kyllä harmittavan äänekäs, mutta eiköhän se torstaina sitten hiljene. Pronssipeliä ei tänä vuonna Kerholle enää soisi, vaikka kai sekin olisi meriitti jättää Kärpät mitallitta.
En ole aivan varma, mutta kuvittelin bonganneeni myös Häkkipään sieltä katsomosta? Onko se nyt niin että Suomen armeija on löystymässä ja suo lomia kesken esimieskoulutuksen muillakin verukkkeilla kuin siskon naimisiin menolla? Mitäs sinne lomahakemukseen kirjoitettiin?
Nyt kun Hämeen ylpeys on kaatamassa Helsingin hurripaitoja semifinaaleissa ollaan täällä tietenkin täysillä mukana. Sähköisistä viestimistä on hyvä seurata peliä ja katsomoa. Ilo oli huomata, että Ritarihallin sikakatsomo oli täysissä voimissa ja uskolliset fanit Sillanpään Reijoa myöten olivat paikalla.
Tuomarille huudetaan, ja ennen kaikkea tehdään peli vaikeaksi vastustajalle. HIFKin kannattajajoukkokin oli kyllä harmittavan äänekäs, mutta eiköhän se torstaina sitten hiljene. Pronssipeliä ei tänä vuonna Kerholle enää soisi, vaikka kai sekin olisi meriitti jättää Kärpät mitallitta.
En ole aivan varma, mutta kuvittelin bonganneeni myös Häkkipään sieltä katsomosta? Onko se nyt niin että Suomen armeija on löystymässä ja suo lomia kesken esimieskoulutuksen muillakin verukkkeilla kuin siskon naimisiin menolla? Mitäs sinne lomahakemukseen kirjoitettiin?
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Maisterit kylässä
Aika joutaa, ja enää ei ole kyltereitä kylässä, vaan nyt on kävijät vaihtuneet maistereiksi. Ainakaan tämän loman perusteella ei vanheneminen missään nimessä tarkoita että reissut mitenkään aikuistuisivat. Pojat olivat taas poikia.
Se on kuulkaa hirvittävän rentouttavaa, kun vanhaa kööriä oli taas kasassa. Kiitokset kun tulitte! Tyhjäkäyntinaurun määrää ei voisi enää lisätä. Samoin pikkuhilpeää palautetta sai jälleen kerran ottaa vastaan ja pistää jakeluun sillä ensimmäisellä kotimaisella, eli huomattavasti sutjakkaammin.
Ohjelma oli kovin yksinkertainen, mutta kaunis. Perjantaina shoppailua, lauantaina jalkapalloa ja sunnuntaina pikkasen Frankfurttia ennen koneen lähtöä. Hieno reissu kertakaikkiaan, josta ei ikävä kyllä jäänyt enempää julkaistavaa kuvamateriaalia.
Se on kuulkaa hirvittävän rentouttavaa, kun vanhaa kööriä oli taas kasassa. Kiitokset kun tulitte! Tyhjäkäyntinaurun määrää ei voisi enää lisätä. Samoin pikkuhilpeää palautetta sai jälleen kerran ottaa vastaan ja pistää jakeluun sillä ensimmäisellä kotimaisella, eli huomattavasti sutjakkaammin.
Ohjelma oli kovin yksinkertainen, mutta kaunis. Perjantaina shoppailua, lauantaina jalkapalloa ja sunnuntaina pikkasen Frankfurttia ennen koneen lähtöä. Hieno reissu kertakaikkiaan, josta ei ikävä kyllä jäänyt enempää julkaistavaa kuvamateriaalia.
sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006
keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006
Aprilwetter
Nyt tiedän miksi aprillipäivää vietetään! April, April - er weiss nicht was er will... (Huhtikuu, huhtikuu/Aprillia, aprillia - se ei tiedä mitä tahtoo...) sanoo saksalainen sananlasku ja se pitää kyllä paikkansa ainakin sään suhteen. Kelit ovat nimittäin aprillipilailleet Baijerin kustannuksella koko viikon.
Otetaan nyt esimerkiksi eilinen. Aamulla oli raikas, tyyni ilma. Aurinkokin paistoi pilvien lomasta. Aamupäivällä alkoi kovat tuulet, ja yksi lyhyt sadekuuro kasteli maan. Muuten oli aurinkoista ja oikein mukavaa. Sitten lounaan aikaan Metzgerein ikkunasta todistimme miten alkoi sataa rakeita. Iltapäivällä paistoi taas aurinko täydeltä taivaalta. Täydeltä ainakin siten, että vesipisaroita tuli välillä kaatamalla samaan aikaan. Onneksi sadekuurot olivat lyhyitä. Illalla keli oli taas tyyni ja rauhaisa.
Ei tällaista säätä voi käsittää. Lauantaina päästiin iltapäivällä ajelemaan avoautolla aamupäivän kastelemilla teillä ja illalla todistamaan ravintolan ikkunasta ukkosta. Ukkosta huhtikuussa. Nyt on kuulkaa meteorologinen kello sekaisin, ja paikalliset sanovat vaan "Es ist immer so in April!" (Ainahan se näin menee)
Otetaan nyt esimerkiksi eilinen. Aamulla oli raikas, tyyni ilma. Aurinkokin paistoi pilvien lomasta. Aamupäivällä alkoi kovat tuulet, ja yksi lyhyt sadekuuro kasteli maan. Muuten oli aurinkoista ja oikein mukavaa. Sitten lounaan aikaan Metzgerein ikkunasta todistimme miten alkoi sataa rakeita. Iltapäivällä paistoi taas aurinko täydeltä taivaalta. Täydeltä ainakin siten, että vesipisaroita tuli välillä kaatamalla samaan aikaan. Onneksi sadekuurot olivat lyhyitä. Illalla keli oli taas tyyni ja rauhaisa.
Ei tällaista säätä voi käsittää. Lauantaina päästiin iltapäivällä ajelemaan avoautolla aamupäivän kastelemilla teillä ja illalla todistamaan ravintolan ikkunasta ukkosta. Ukkosta huhtikuussa. Nyt on kuulkaa meteorologinen kello sekaisin, ja paikalliset sanovat vaan "Es ist immer so in April!" (Ainahan se näin menee)
maanantaina, huhtikuuta 03, 2006
Koti armas!
Ihan noin nopeana palautuksena tilastotieteen ihmeelliseen maailmaan: nyt kun porukat ovat vaihtaneet internet-palvelutarjoajaa, niin kun äippä käy lueskelemassa blogia, tilastoihin jää "koti.armas.fi..." Sepä se.
Kukistettu kaupunki
Toinen maailmansota oli kääntymässä jo liittoutuneiden voittoon, ja kilpajuoksu Berliiniin oli käynnissä maaliskuun puolivälissä 1945: Amerikkalaiset joukot olivat viikkoa aiemmin vallanneet Kölnin, viikkoa myöhemmin Venäläiset olivat Danzigissa, vain kuukautta myöhemmin Berliinissä.
Samaan aikaan Royal Air Force teki tuhojansa Saksan kaupungeissa. Sir Winston Churchillin uskomuksen mukaan kaikki isot saksalais-kaupungit piti pommittaa, jotta Saksalaisten selkäranka murtuisi. Ilmahälytykset olivat olleet suhteellisen arkipäiväisiä Würzburgissakin. Viereinen Schweinfurt sekä lukuisia muita teollisuuskaupunkeja oli jo pommitettu. Würzburgilaiset eivät uskoneet pommien koskaan saaapuvan heidän kaupunkiinsa. Se oli tuolloin vain uskonnollinen ja korkeintaan kaupallinen keskus, eikä strategisesti tärkeä. Lisäksi huhuttiin, että Churchill olisi opiskellut Würzburgissa.
Vaan toisin kävi. 16.3. klo 21:30 tipahti ensimmäinen pommi tähän naisten ja lasten täyttämään kaupunkiin. Sitä seurasi pari sataa perinteistä pommia ja huikeat 360 000 - 380 000 palopommia. Näitä pudottamassa oli RAF:n mainetta niittänyt Pommiryhmä no. 5 ja sen 236 lentokonetta, jotka pudottivat pomminsa noin 17 minuutin kuluessa. Pommitus keskittyi kaupungin keskustaan, jossa ei ollut mitään sotilaallisesti tärkeää. Vain ihmisten koteja, kirkkoja ja kauppoja.
Virallinen kuolleiden määrä nousi viiteen tuhanteen. Huikea määrä ihmisiä viettivät pommituksen jälkeiset tunnin Main-joessa. Ainoassa turvallisessa paikassa jopa 2000 asteisen tulimeren keskellä, joka pommitusta seurasi. Yli 80 % infrastruktuurista tuhottiin pommituksessa mukaan lukien 35 kirkkoa.
Kun tulet saatiin sammutettua ja pöly oli laskeutunut, Würzburgilaiset rakensivat kaupungin uudelleen samalle paikalle. Liittoutuneiden suunnitelmissa oli siirtää kaupunkia ja tehdä siitä museonomainen muistomerkki sodan kauhuista. Vapun päivänä 1945 kaupungin pormestari lopetti sellaiset suunnitelmat kehottaen kaupunkilaisia rakentamaan tuolloin 1240 vuotta vanhan kaupungin uudestaan.
Nykyään pommituksen tuhoja muistetaan joka vuosi 16.3. Tuolloin Würzburgilaiset kirkot soittavat kellojaan yhtä aikaa klo 21:30 seitsemäntoista minuutin ajan. Keskusta täyttyy silloin asukkaista kukin kantaen kynttilää pommituksen muistolle. En päässyt tänä vuonna katsomaan ja tunnustelemaan tuota fiilistä, mutta kertoman mukaan tunnelma on lähes aavemainen. Pimeä, kevättalvinen kaupunki, sadat kirkkojen kellot soivat ja tuhannet ihmiset seisovat hiljaa kynttilä kädessä. Varmasti joidenkin ihmisten silmistä tipahtaa kyynelkin.
Mutta toisaalta osa paikallisista pitää tilaisuutta typeränä. Saksalaiseen mieleen on toisen maailmansodan jälkeinen propaganda painanut syvän loven. Kansaa on aivopesty ja aivopestään yhä kouluiästä alkaen kertoen, kuinka tyhmästi Saksalaiset toimivat, ja miten väärässä he olivat. Olkoonkin, että aivopesun tarkoitus on hyvä ja moraalisesti oikea, on se opettanut saksalaisille ettei heidän historiassa ole mitään muistamisen arvoista. Monen mielestä esim. omien sodassa kaatuneiden muistaminen on väärin, sillä hehän kaatuivat "pahan" puolesta.
Voin vain kuvitella miten tuo kynttilämarssikin on saanut alkunsa Amerikkalaisten valvovien silmien alla, ja minkälaisen ristiriidan pommituksen sympaattinen muisteleminen on aiemmin täällä aiheuttanut. Nytkään sen muistotilaisuudesta ei isoin kirjaimin lehdissä raportoitu.
Samaan aikaan Royal Air Force teki tuhojansa Saksan kaupungeissa. Sir Winston Churchillin uskomuksen mukaan kaikki isot saksalais-kaupungit piti pommittaa, jotta Saksalaisten selkäranka murtuisi. Ilmahälytykset olivat olleet suhteellisen arkipäiväisiä Würzburgissakin. Viereinen Schweinfurt sekä lukuisia muita teollisuuskaupunkeja oli jo pommitettu. Würzburgilaiset eivät uskoneet pommien koskaan saaapuvan heidän kaupunkiinsa. Se oli tuolloin vain uskonnollinen ja korkeintaan kaupallinen keskus, eikä strategisesti tärkeä. Lisäksi huhuttiin, että Churchill olisi opiskellut Würzburgissa.
Vaan toisin kävi. 16.3. klo 21:30 tipahti ensimmäinen pommi tähän naisten ja lasten täyttämään kaupunkiin. Sitä seurasi pari sataa perinteistä pommia ja huikeat 360 000 - 380 000 palopommia. Näitä pudottamassa oli RAF:n mainetta niittänyt Pommiryhmä no. 5 ja sen 236 lentokonetta, jotka pudottivat pomminsa noin 17 minuutin kuluessa. Pommitus keskittyi kaupungin keskustaan, jossa ei ollut mitään sotilaallisesti tärkeää. Vain ihmisten koteja, kirkkoja ja kauppoja.
Virallinen kuolleiden määrä nousi viiteen tuhanteen. Huikea määrä ihmisiä viettivät pommituksen jälkeiset tunnin Main-joessa. Ainoassa turvallisessa paikassa jopa 2000 asteisen tulimeren keskellä, joka pommitusta seurasi. Yli 80 % infrastruktuurista tuhottiin pommituksessa mukaan lukien 35 kirkkoa.
Kun tulet saatiin sammutettua ja pöly oli laskeutunut, Würzburgilaiset rakensivat kaupungin uudelleen samalle paikalle. Liittoutuneiden suunnitelmissa oli siirtää kaupunkia ja tehdä siitä museonomainen muistomerkki sodan kauhuista. Vapun päivänä 1945 kaupungin pormestari lopetti sellaiset suunnitelmat kehottaen kaupunkilaisia rakentamaan tuolloin 1240 vuotta vanhan kaupungin uudestaan.
Nykyään pommituksen tuhoja muistetaan joka vuosi 16.3. Tuolloin Würzburgilaiset kirkot soittavat kellojaan yhtä aikaa klo 21:30 seitsemäntoista minuutin ajan. Keskusta täyttyy silloin asukkaista kukin kantaen kynttilää pommituksen muistolle. En päässyt tänä vuonna katsomaan ja tunnustelemaan tuota fiilistä, mutta kertoman mukaan tunnelma on lähes aavemainen. Pimeä, kevättalvinen kaupunki, sadat kirkkojen kellot soivat ja tuhannet ihmiset seisovat hiljaa kynttilä kädessä. Varmasti joidenkin ihmisten silmistä tipahtaa kyynelkin.
Mutta toisaalta osa paikallisista pitää tilaisuutta typeränä. Saksalaiseen mieleen on toisen maailmansodan jälkeinen propaganda painanut syvän loven. Kansaa on aivopesty ja aivopestään yhä kouluiästä alkaen kertoen, kuinka tyhmästi Saksalaiset toimivat, ja miten väärässä he olivat. Olkoonkin, että aivopesun tarkoitus on hyvä ja moraalisesti oikea, on se opettanut saksalaisille ettei heidän historiassa ole mitään muistamisen arvoista. Monen mielestä esim. omien sodassa kaatuneiden muistaminen on väärin, sillä hehän kaatuivat "pahan" puolesta.
Voin vain kuvitella miten tuo kynttilämarssikin on saanut alkunsa Amerikkalaisten valvovien silmien alla, ja minkälaisen ristiriidan pommituksen sympaattinen muisteleminen on aiemmin täällä aiheuttanut. Nytkään sen muistotilaisuudesta ei isoin kirjaimin lehdissä raportoitu.
sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2006
St. Patrick's day
Irlantilaiset ovat hauskaa kansaa. Lisäksi he ovat ystävällisesti jakautunee ympäri maailmaa niin tehokkaasti, että minne tahansa menetkin löydät aina Irlantilaisen. Eikä Irlantilaista ole edes vaikea löytää: menet vain kaupungin suosituimpaan irkkupubiin. Joka kaupungissa sellainen on. Jos ei ekalla kerralla tärppää, niin käy uudestaan. Mielellään arkipäivänä.
Irlantilaisilla on pubissa istumisen takia usein laaja suhdeverkosto, ja kenties Irlantilaiset pitävät yllä monessa kaupungissa ulkomaalaisten verkostoa. Huomaamattaan tietenkin. Irlantilainen ja Suomalainen ovat siinä mielessä samanlaisia, etteivät he oikein edes huomaa tekevänsä mitään erityistä. Asiat vaan menevät eteenpäin.
Ja mikä on Irlantilasen joulu, juhannus ja uusi vuosi samaan aikaan? St. Patrick's day. Pyhä Patrikki oli pakana, joka kääntyi kristinuskoon vankeudessa. Paettuaan hän tuli pitkän luostarikauden jälkeen Irlantiin käännyttämään kanssailmisiä kristinuskoon. Tätä tietoa on muuten turha kysellä Irkuilta. "Some miserable bastard that gives un an excuse to get wasted." oli vastaus, joka mulle annettiin.
Ja humalaanhan he Patrikin kunnioituksesta tulevat. Kuin Suomen juhannusta tai opiskelijan vappua, St. Patrick's dayta juhlittiin kokonainen viikonloppu. Perjantaina 17.3. Jimmyz avasi ovensa jo klo 10 aamulla. En tiedä kuinka paljon väkeä ilmaantui jo silloin, muta iltayhdeksältä oli paikka täynnä ulkomaalaisia. Kylän jokainen ulkomaalainen oli paikalla, sillä kaikkihan tuntevat ainakin yhden Irkun, tai itseään Irkuksi kutsuvan.
Hauskaahan se oli, ja Irish stew oli hyvää. Täysin perinteettömän St. Patrick's dayn viettämisen jälkeen voin allekirjoittaa hyvin tuon Irkun kuvauksen Pyhästä Patrikista. Ensi vuonna 17.3. vihreätä päälle ja baariin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
