Omituisia tapoja.
En minä ymmärrä mitä nämä tarkoittavat kun huutelevat tuollaisia. Hyvää liukua! Saksalaista uuden vuoden traditiota on tarjolla täällä ja sanastoa täällä.
torstaina, joulukuuta 29, 2005
keskiviikkona, joulukuuta 28, 2005
IFRS-STANDARDIEN MUKAINEN PUOLIVUOTISKATSAUS 28.6.-28.12.2005
Deutschelinna Oyj:n henkinen liikevaihto ja tulos kehittyivät vahvasti Expatriaattiajan ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Vaikka sosiaalisten suhteiden ylläpito vaikeutuikin haastavan fyysisen sijainnin suhteen, on yritys onnistunut ylläpitämään hyviä sidosryhmäsuhteita uusien kanavien ja kiihtyvän tuotekehityksen myötä.
Liikevaihto ja tulos
Henkisen pääoman suhteen yhtiön liikevaihto on ollut äärettömän runsasta. Ensimmäisen puolivuotiskauden aikana uudet liiketoiminta-alueet ja täysin uusi toimintaympäristö ovat muovanneet yhtiöstä entistä joustavamman ja markkinaehtoisen toimijan. Liikevaihdon kasvun suurin aiheuttaja on ollut uusiin markkinoiden vaatimuksiin vastaaminen ihmettelyllä ja opettelulla. Puolivuotiskauden aikana on opittu mm. hakemaan ostoskärryä, ostamaan autoa, käymään saunassa ja rakentamaan keittiön.
Myös materiaalisen liikevaihdon on syytä kasvaa merkittävästi kun muuttaa ulkomaille. (vihjeeksi tulevien expojen palkkaneuvotteluihin) Tämän on ensimmäinen puolivuotiskausi opettanut. Vaikka liikevaihdon tulopuolen kasvu jäisikin vaatimattomaksi, kasvaa menopuoli tuloista riippumatta.
Vuoden 2005 ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksena on yhtiö saanut uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Tärkeimpänä mainittakoon Saara Laukkala, jota yhtiö tahtoo erityisesti kiittää avusta uuteen toimintaympäristöön totuttelussa. Toimintaympäristön muuttamisen onnistuminen vaatii tukea ja ymmärrystä kanssatoimijoilta, ja Saaran tuki, apu ja ystävyys on ollut yhtiön toiminnalle varsin tärkeä.
Toimintaympäristö
Seppo Rädyn sanoin kuvattu maa on pysynyt toimintakauden aikana saman sekasorron ja päättämättömyyden vallassa. "Vaalit jotka eivät tuoneet valtaa kenellekään" sekoittivat toimintaympäristöä entisestään.
Rahoitus ja investoinnit
Yhtiön investoinnit olivat katsauskaudella aivan helvetisti liikaa, mutta on niistä nautittukin. Henkinen tase on plussalla.
Tuotekehitys
Yhtiön tuotekehitys painottui ensimmäisen puolivuotiskauden aikana vieraan kielen sekä yksin olemisen opetteluun. Tuotekehityksessä on menty valtavin harppauksin eteenpäin, mutta kehitettävää jää vielä tulevillekin vuosineljänneksille. Varsinaisiin tuotelanseerauksiin päästäneen Q3/2006 aikana.
Henkilöstö
Tarkastelujakson aikana yhtiön toimitiloissa vieraili 12 yhtiön aikaisemman toimintaympäristön ystävää. Yhtiö oli positiivisesti yllättynyt henkilöstötilanteen kehityksestä. Uudet toimitilat kestävät hyvin vierailujen tuoman rasituksen, ja yhtiö itse kokee virkistyvänsä vierailijoiden käynneistä, joten vierailujen määrä on tarkoitus pitää samana tai lisätä tulevan puolivuotiskauden aikana. Yhtiö toivookin sitovia varauksia yhteistyökumppaneiltaan.
Lähiajan näkymät
Yhtiön näkymien odotetaan säilyvän myönteisinä. Vahvan ensimmäisen vuosipuoliskon ja oppirahojen maksamisen pohjalta yhtiön henkisen liikevaihdon ja tuloksen odotetaan koko vuoden osalta ylittävän selvästi viime vuoden tason.
Lisätietoja:
Katso arkistot.
Liikevaihto ja tulos
Henkisen pääoman suhteen yhtiön liikevaihto on ollut äärettömän runsasta. Ensimmäisen puolivuotiskauden aikana uudet liiketoiminta-alueet ja täysin uusi toimintaympäristö ovat muovanneet yhtiöstä entistä joustavamman ja markkinaehtoisen toimijan. Liikevaihdon kasvun suurin aiheuttaja on ollut uusiin markkinoiden vaatimuksiin vastaaminen ihmettelyllä ja opettelulla. Puolivuotiskauden aikana on opittu mm. hakemaan ostoskärryä, ostamaan autoa, käymään saunassa ja rakentamaan keittiön.
Myös materiaalisen liikevaihdon on syytä kasvaa merkittävästi kun muuttaa ulkomaille. (vihjeeksi tulevien expojen palkkaneuvotteluihin) Tämän on ensimmäinen puolivuotiskausi opettanut. Vaikka liikevaihdon tulopuolen kasvu jäisikin vaatimattomaksi, kasvaa menopuoli tuloista riippumatta.
Vuoden 2005 ensimmäisen vuosipuoliskon tuloksena on yhtiö saanut uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Tärkeimpänä mainittakoon Saara Laukkala, jota yhtiö tahtoo erityisesti kiittää avusta uuteen toimintaympäristöön totuttelussa. Toimintaympäristön muuttamisen onnistuminen vaatii tukea ja ymmärrystä kanssatoimijoilta, ja Saaran tuki, apu ja ystävyys on ollut yhtiön toiminnalle varsin tärkeä.
Toimintaympäristö
Seppo Rädyn sanoin kuvattu maa on pysynyt toimintakauden aikana saman sekasorron ja päättämättömyyden vallassa. "Vaalit jotka eivät tuoneet valtaa kenellekään" sekoittivat toimintaympäristöä entisestään.
Rahoitus ja investoinnit
Yhtiön investoinnit olivat katsauskaudella aivan helvetisti liikaa, mutta on niistä nautittukin. Henkinen tase on plussalla.
Tuotekehitys
Yhtiön tuotekehitys painottui ensimmäisen puolivuotiskauden aikana vieraan kielen sekä yksin olemisen opetteluun. Tuotekehityksessä on menty valtavin harppauksin eteenpäin, mutta kehitettävää jää vielä tulevillekin vuosineljänneksille. Varsinaisiin tuotelanseerauksiin päästäneen Q3/2006 aikana.
Henkilöstö
Tarkastelujakson aikana yhtiön toimitiloissa vieraili 12 yhtiön aikaisemman toimintaympäristön ystävää. Yhtiö oli positiivisesti yllättynyt henkilöstötilanteen kehityksestä. Uudet toimitilat kestävät hyvin vierailujen tuoman rasituksen, ja yhtiö itse kokee virkistyvänsä vierailijoiden käynneistä, joten vierailujen määrä on tarkoitus pitää samana tai lisätä tulevan puolivuotiskauden aikana. Yhtiö toivookin sitovia varauksia yhteistyökumppaneiltaan.
Lähiajan näkymät
Yhtiön näkymien odotetaan säilyvän myönteisinä. Vahvan ensimmäisen vuosipuoliskon ja oppirahojen maksamisen pohjalta yhtiön henkisen liikevaihdon ja tuloksen odotetaan koko vuoden osalta ylittävän selvästi viime vuoden tason.
Lisätietoja:
Katso arkistot.
perjantaina, joulukuuta 23, 2005
Rauhaisaa joulunaikaa!
Juho
keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005
Ischgl
Ei tuohonkaan nimeen tarvita kuin yksi vokaali. Vokaalit ovat kalliita, kun ne pitää ostaa, sanoi teekkari.
Mutta kyseessä on siis alppikylä, jonne suuntasimme sunnuntaina laskemaan mäkeä. Tuo laskettelu, länsimaisen kulttuurin turhamaisuuden huippu, oli jälleen äärettömän mukavaa.
Ischgl oli hyvä paikka. Voin suositella. Viisi tähteä after skistä eivät olleet annettu aivan turhaan. Menoa riitti, mutta onnistuimme väistelemään. Siitä lisää myöhemmin. Tähän aikaan vuodesta ei myös tarvinnut hissijonoissa turhaan seisoskella eikä liioin odotella palvelua rinneravintoloissa. Luistoa lisäsi vielä edellisenä yönä satanut metrin lumikerros.
Tässä sitä nautittiin niistä eduista, joita keski-euroopassa on. Matka Ischgliin kestää 4,5 tuntia autolla. Siinä ehtii vielä samana päivänä mäkeen. Tällä kertaa otettiin tosin vauhtia Zürichistä, josta kopattiin toveri-expa mukaan.
Pari valokuvaakin on tulossa.
Mutta kyseessä on siis alppikylä, jonne suuntasimme sunnuntaina laskemaan mäkeä. Tuo laskettelu, länsimaisen kulttuurin turhamaisuuden huippu, oli jälleen äärettömän mukavaa.
Ischgl oli hyvä paikka. Voin suositella. Viisi tähteä after skistä eivät olleet annettu aivan turhaan. Menoa riitti, mutta onnistuimme väistelemään. Siitä lisää myöhemmin. Tähän aikaan vuodesta ei myös tarvinnut hissijonoissa turhaan seisoskella eikä liioin odotella palvelua rinneravintoloissa. Luistoa lisäsi vielä edellisenä yönä satanut metrin lumikerros.
Tässä sitä nautittiin niistä eduista, joita keski-euroopassa on. Matka Ischgliin kestää 4,5 tuntia autolla. Siinä ehtii vielä samana päivänä mäkeen. Tällä kertaa otettiin tosin vauhtia Zürichistä, josta kopattiin toveri-expa mukaan.
Pari valokuvaakin on tulossa.
torstaina, joulukuuta 15, 2005
Veljekset kuin bratwurstit
Tässä vaiheessa taisi muu perhe ostella mausteita joulutorin aikasta kattavasta maustevalikoimista. Karattiin bratwurstille. Oikean puolen herralla on muuten siviili TJ aika väbä.
Perjantaina on virman pikkujoulut. Niitä odotellessa on mukava uhitella saksalaiskollegoille, että juodaan pelkästään votkaa ja raakana tietysti. Ahosen Arnolta voi myös kysellä suomalaisen snapsin oikeasta koosta. Mutta se onkin jo toinen tarina.
keskiviikkona, joulukuuta 14, 2005
Lähiruokaa
Olen joskus aiemmin ihmetellyt miten Metzgerein (lihakaupan) pito voi kannattaa hiljaisessa lähiössä: paikassa, jossa Suomessa olisi luultavasti räkälä ja parturi. Eilen sain kenties arvokasta lisäselvitystä asiaan.
Kahdella kollegalla oli synttärit, ja niitä sitten juhlistettiin yhteisellä hetkellä. Tarjolla oli Weißwurstia, pretzeleitä ja Wienerwurstia.
Kuka nyt kakkua ja kahvia synttäreillä tarjoisi, kun voi tarjota makkaraakin? Ruokavalio jo itsessään kai selittää osin metzgerein menestystä. Vaan enemmän asiaa selitti se keskustelu, jota pöydässä käytiin.
Kollegojen kesken ihmeteltiin kovin, miten liha voi olla supermarketeissa niin ihmeellisen näköistä, ja onko se hyvää? Moni oli sitä mieltä, että näiden kauppojen lihat ovat sellaista myrkkyä, ettei sitä voi syödä. Koskaan et tiedä mitä sinne on sekaan törkätty. Lähes kaikki nyökyttelivät päätään sille, että kun lihansa ostaa lähi-teurastajalta, voi luottaa siihen että se on aamulla vielä pitänyt ääntä.
Tämän tuoreuden ihannoinnin vastapainoksi kuultiin vielä muutama kommentti siihen suuntaan, että suurteurastamojen kaupoille tekemiltä tuotteilta ainakin vaaditaan jatkuvaa valvontaa ja hyvää laatutasoa. Pääosa oli kuitenkin sitä mieltä, että kun lehmä on samoilla niityillä kasvanut kuin syöjänsä on se ilman muuta parasta ja turvallisinta.
Mietin miten Suomessa asiaan suhtaudutaan. Valitsetko hyllystä Atrian mustan paketin, jossa jauhelihan poimut on siististi kietoutuneena toisiinsa? Vai otatko mieluummin kelmulla päällystetyn valkoisella alustalla makaavan klönden, jossa on "Alepa" -hintalappu päällä? Kumpikaan ei varmaan ole lähiniityillä laiduntanutta, mutta jälkimmäinen on luultavasti kauppiaan itsensä käsittelemää ja myyntiin hyväksymää.
Kumpaa siis arvostat enemmän: lähelläsi mahdollisesti "moikka-tutun" käsittelemää lihaa, jonka vaiheet suunnilleen tiedät, vai kaukaisen valtakunnallisen firman monesta naudasta kauniiksi asettelemaa tuotetta?
-ja kumpaa pitäisi arvostaa?
Kahdella kollegalla oli synttärit, ja niitä sitten juhlistettiin yhteisellä hetkellä. Tarjolla oli Weißwurstia, pretzeleitä ja Wienerwurstia.
Kuka nyt kakkua ja kahvia synttäreillä tarjoisi, kun voi tarjota makkaraakin? Ruokavalio jo itsessään kai selittää osin metzgerein menestystä. Vaan enemmän asiaa selitti se keskustelu, jota pöydässä käytiin.
Kollegojen kesken ihmeteltiin kovin, miten liha voi olla supermarketeissa niin ihmeellisen näköistä, ja onko se hyvää? Moni oli sitä mieltä, että näiden kauppojen lihat ovat sellaista myrkkyä, ettei sitä voi syödä. Koskaan et tiedä mitä sinne on sekaan törkätty. Lähes kaikki nyökyttelivät päätään sille, että kun lihansa ostaa lähi-teurastajalta, voi luottaa siihen että se on aamulla vielä pitänyt ääntä.
Tämän tuoreuden ihannoinnin vastapainoksi kuultiin vielä muutama kommentti siihen suuntaan, että suurteurastamojen kaupoille tekemiltä tuotteilta ainakin vaaditaan jatkuvaa valvontaa ja hyvää laatutasoa. Pääosa oli kuitenkin sitä mieltä, että kun lehmä on samoilla niityillä kasvanut kuin syöjänsä on se ilman muuta parasta ja turvallisinta.
Mietin miten Suomessa asiaan suhtaudutaan. Valitsetko hyllystä Atrian mustan paketin, jossa jauhelihan poimut on siististi kietoutuneena toisiinsa? Vai otatko mieluummin kelmulla päällystetyn valkoisella alustalla makaavan klönden, jossa on "Alepa" -hintalappu päällä? Kumpikaan ei varmaan ole lähiniityillä laiduntanutta, mutta jälkimmäinen on luultavasti kauppiaan itsensä käsittelemää ja myyntiin hyväksymää.
Kumpaa siis arvostat enemmän: lähelläsi mahdollisesti "moikka-tutun" käsittelemää lihaa, jonka vaiheet suunnilleen tiedät, vai kaukaisen valtakunnallisen firman monesta naudasta kauniiksi asettelemaa tuotetta?
-ja kumpaa pitäisi arvostaa?
tiistaina, joulukuuta 13, 2005
Humehia
Olen usein verrannut Saksan Bayeria Suomen pohjanmaahan. Täällä ollaan yritteliäitä, rikkaita ja kaiken pitää olla suurempaa kuin naapurilla. Ennen kaikkea tuo vertaus on lähtenyt junttimaisuudesta, ja kotiseuturakkaudesta. Noh, kuten kaikissa paikoissa, (Lapua tai Schweinfurt) ei kaikki ole sitä mitä yleistyksenä voi ilmaista.
"Poltetaanko Blossit?" kysyy kaveri etkoilla. "Ei viitti, tulee vaan väsy. Poltetaan baarin jälkeen." vastaa toinen.
"Me lähdetään nönnönnöön luokse polttaan pilvee, tuukko mukaan?" kyseli kaveri baarissa pikkutunneilla.
"No sitten kun vihdoin pääsin ympäri päissäni ja väsyneenä kotiin, niin mitä mä teen? Nukkumaan tietenkin, eikö? Ei! Otin taskustani viimeiset kokkelit ja tein kaks viivaa. No ei sen jälkeen voi nukkua." Kertoi eräs herra viikonlopun kokemuksistaan.
Tässä on ehkä viimeisen kuukauden aikana kuulemani kommentit tuosta pohjoisessa vielä niin tuntemattomasta arkipäivän asiasta kuin huumeet. Tottakai niihin törmäsi Suomessakin silloin tällöin, ja ainakin kuuli huhuja, mutta arkipäivän keskusteluihin tuo ei Suomessa kuulu. -etenkään puolitutulle heitettynä baarissa. Tuleeko siitä näin arkipäiväistä Suomessakin? (vai liikunko mä täällä täysin väärissä piireissä..?)
[Tähän loppuun pitää sitten tulla ne kaikki disclaimerit "ei oo mun juttu" ja "mähän en niistä tiiä" ja niin ees päin. Joo, joo.]
"Poltetaanko Blossit?" kysyy kaveri etkoilla. "Ei viitti, tulee vaan väsy. Poltetaan baarin jälkeen." vastaa toinen.
"Me lähdetään nönnönnöön luokse polttaan pilvee, tuukko mukaan?" kyseli kaveri baarissa pikkutunneilla.
"No sitten kun vihdoin pääsin ympäri päissäni ja väsyneenä kotiin, niin mitä mä teen? Nukkumaan tietenkin, eikö? Ei! Otin taskustani viimeiset kokkelit ja tein kaks viivaa. No ei sen jälkeen voi nukkua." Kertoi eräs herra viikonlopun kokemuksistaan.
Tässä on ehkä viimeisen kuukauden aikana kuulemani kommentit tuosta pohjoisessa vielä niin tuntemattomasta arkipäivän asiasta kuin huumeet. Tottakai niihin törmäsi Suomessakin silloin tällöin, ja ainakin kuuli huhuja, mutta arkipäivän keskusteluihin tuo ei Suomessa kuulu. -etenkään puolitutulle heitettynä baarissa. Tuleeko siitä näin arkipäiväistä Suomessakin? (vai liikunko mä täällä täysin väärissä piireissä..?)
[Tähän loppuun pitää sitten tulla ne kaikki disclaimerit "ei oo mun juttu" ja "mähän en niistä tiiä" ja niin ees päin. Joo, joo.]
sunnuntaina, joulukuuta 11, 2005
Ostamisen hankaluutta
Kamerakaupoilla oli taas kerrassaan vaikeata saada myyjä ymmärtämään, että asiakas voisi itse asiassa ottaa kameran mukaansa, maksaa ja poistua. Tuntuu siltä, että täällä nuo kaupat toimivat vain esittelypaikkoina. Niin hankalalta se välillä on myyjälle luopua rakkaasta esineestään.
Ensin odotimme n. 20 minuuttia vuoroamme tuote-esittelijöille. Kameramalli oli jo valittu esittelyhyllystä, ja kyseessä oli siis "tilattu" vempele, eli mitään arpomista ei tarvittu. Lopulta kun vuoromme tuli, kävi myyjä hakemassa kameraa, mutta se olikin varastosta loppu. Hyllyyn tästä ei mainintaa toki laitettu.
- No, entäs sitten toinen malli? Sellainen astetta parempi sitten, kiitos. Myyjä kävi minuutin verran tietokoneella, ja tuli takaisin.
- 289 euroa maksaa se malli.
- Selvä. (tämä oli kyllä jo tiedossa) Myyjän edelleen katsellessa meitä kyselevästi piti vielä tokaista - Niin, että saisiko sen mukaansa?
- Jaa, odotas minä käyn katsomassa onko sitä varastossa. Onneksi oli.
Näin vihdoin saimme kameran eteemme, ja paperisota alkoi. Tässä välissä tehtiin myyntisopimus. Paperisodan jälkeen myyjä käveli mukaamme kassalle. Kameraa hän ei vielä uskaltanut luovuttaa typerille asiakkailleen.
Vaan kassalla menikin pasmat sekaisin. Siellä oli jono. Mitäs nyt? Hän ei sentään jäänyt jonottamaan kanssamme, vaan jätti kamera vihdoin huostaamme ja toivotteli hyvää adventtia. Kuvia (eri kameralla) on täällä.
Ensin odotimme n. 20 minuuttia vuoroamme tuote-esittelijöille. Kameramalli oli jo valittu esittelyhyllystä, ja kyseessä oli siis "tilattu" vempele, eli mitään arpomista ei tarvittu. Lopulta kun vuoromme tuli, kävi myyjä hakemassa kameraa, mutta se olikin varastosta loppu. Hyllyyn tästä ei mainintaa toki laitettu.
- No, entäs sitten toinen malli? Sellainen astetta parempi sitten, kiitos. Myyjä kävi minuutin verran tietokoneella, ja tuli takaisin.
- 289 euroa maksaa se malli.
- Selvä. (tämä oli kyllä jo tiedossa) Myyjän edelleen katsellessa meitä kyselevästi piti vielä tokaista - Niin, että saisiko sen mukaansa?
- Jaa, odotas minä käyn katsomassa onko sitä varastossa. Onneksi oli.
Näin vihdoin saimme kameran eteemme, ja paperisota alkoi. Tässä välissä tehtiin myyntisopimus. Paperisodan jälkeen myyjä käveli mukaamme kassalle. Kameraa hän ei vielä uskaltanut luovuttaa typerille asiakkailleen.
Vaan kassalla menikin pasmat sekaisin. Siellä oli jono. Mitäs nyt? Hän ei sentään jäänyt jonottamaan kanssamme, vaan jätti kamera vihdoin huostaamme ja toivotteli hyvää adventtia. Kuvia (eri kameralla) on täällä.
Latinovaikutteita
Kävimme La Scandelas nimisessä baarissa lauantain kunniaksi. On hauskaa huomata, etä täällä jos menet latino baariin, ympärilläsi on latinoita. Jos taas räppi-baariin ympärilläsi on tummaihoisia ja niin edelleen.
Tokihan Suomessakin toisissa baareissa löytyy toista etnisyyttä enemmän kuin toisesta, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Nimittäin enemmistöt muuttuu kyllä aivan reilusti vähemmistöiksi. Latino peput siellä tanssilattialla heilu. Ja täytyy sanoa, etteivät olleet lainkaan huonon näköisiä...
Tuo tanssiminen on toinen juttu. Kun Suomessa tanssilattialla harvoin näkee selväpäisiä ihmisiä, tämä tanssilattia oli baarin avauksesta lähtien täynnä! Väki vääntää ja veivaa kuin lavatansseissa ikään. Tosin nuo eteläamerikkalaisrytmit ovat hieman, noh. Ainakin kauniimpaa katsottavaa kuin Mikkelin mummon tanko.
Tällä kertaa en kävässyt kuin yhdet Salsat vääntämässä ja nekin kuten voi arvata huonosti. Se on jännä laji tuo tanssiminen. Olen oikeasti sitä mieltä, että runsaampi alkoholin kulutus olisi parantanut suoritusta huomattavasti.
Tokihan Suomessakin toisissa baareissa löytyy toista etnisyyttä enemmän kuin toisesta, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Nimittäin enemmistöt muuttuu kyllä aivan reilusti vähemmistöiksi. Latino peput siellä tanssilattialla heilu. Ja täytyy sanoa, etteivät olleet lainkaan huonon näköisiä...
Tuo tanssiminen on toinen juttu. Kun Suomessa tanssilattialla harvoin näkee selväpäisiä ihmisiä, tämä tanssilattia oli baarin avauksesta lähtien täynnä! Väki vääntää ja veivaa kuin lavatansseissa ikään. Tosin nuo eteläamerikkalaisrytmit ovat hieman, noh. Ainakin kauniimpaa katsottavaa kuin Mikkelin mummon tanko.
Tällä kertaa en kävässyt kuin yhdet Salsat vääntämässä ja nekin kuten voi arvata huonosti. Se on jännä laji tuo tanssiminen. Olen oikeasti sitä mieltä, että runsaampi alkoholin kulutus olisi parantanut suoritusta huomattavasti.
keskiviikkona, joulukuuta 07, 2005
Überraschung
Se on saksaa ja tarkoittaa yllätystä.
Sellainen järjestettiin oikein sisaruksissa vanhemmille. Iskä luuli vielä lauantaiaamuun asti viettävänsä viikonloppua HPK:n voittokulkua seuratessa ensin Oulussa ja sitten Hämeenlinnassa. Äiti kuvitteli lähtevänsä pelaamaan yötennistä.
Vaan kuinkas kävikään. Pöydällä odotteli kortti, jonka runosta selvisi uusi juoni viikonlopulle:
(runoilija: Hanna Jokinen :)
Pikkujoulujen aikaan,
voi yllärijuhlakin raikaa!
Siinä on taikaa!
Et arvannut lainkaan?!?
Vuosi seitenviis,
salaa hiivit siis,
kappeliis, kullassa kii,
ja naimisiin säädyllisiin, päädyttiin.
Tuli seitenkasi, jo paisui masu,
oli anopin näkö, kuka se on, säkö?
Vaihtu kymmenvuosi, ja alkuvuosi
oli kun huusi
toinen vonkale suuri.
Katras yhtä vailla, onko näillä mailla?
Kasikuus, vekkuluus, tänne tuus!
Nyt on nollaviis!
Kolkyt vuosia kiis!
Mihin lie hiis?
Ja ne lentelee pesästä,
voi nauttia kesästä. Taakka putos selästä.
Ja rauha maas. Onko tullut taas?
Ei, ei! Vaan nyt pakaten paas! Nähdä saas..
Juhlaa on vuosiksi!
Siks nyt suunnitelmat uusiksi.
Tennispallot myöhemmiksi, jääkiekot tuonnemmiksi,
ja laukkuun matkamiksi! Ohjeita on siksi..
Matkamiksi:
Runsaimmin reipasta reissumieltä! Eniten ehkä ylläriä!
Näitä riittää yhdelle yksi: Hammasharja, yöasu, pyhje. Näitä kolmet vaihdokeiks: kalsonkeja, sukkia, jne.
Sitten jotain mukavaa, jotain hieman siistimpää, ja jotain lämmintä sekaan.
Jalkaan kävelykenkää, poskille punaa ja on aika lentää!! Siis matkaan klo 13.30!
Siis kolmannenkymmenennen avioliittovuoden täyttymiseksi riepotimme "vanhuksia" ensin Tampereelle, josta lähti lentokone kohti Saksaa ja Würzburgia. Matkan päämäärä selvisi vasta kun matkamiksi otettiinkin mukaan terminaaliin, vaikka lentokentälle mentiin vain "katsomaan jos siellä olis tuttuja".
Hieno viikonloppu oli sekä järjestäjillä, että toivottavasti myös juhlakaluilla. Würzburg tuli pikapikaa tutuksi ja ruoka ja juoma oli erinomaista. Glühweinikin maistui pienen totuttelun jälkeen. Yllättäminen se on muuten äärettömän hienoa!
Sellainen järjestettiin oikein sisaruksissa vanhemmille. Iskä luuli vielä lauantaiaamuun asti viettävänsä viikonloppua HPK:n voittokulkua seuratessa ensin Oulussa ja sitten Hämeenlinnassa. Äiti kuvitteli lähtevänsä pelaamaan yötennistä.
Vaan kuinkas kävikään. Pöydällä odotteli kortti, jonka runosta selvisi uusi juoni viikonlopulle:
(runoilija: Hanna Jokinen :)
Pikkujoulujen aikaan,
voi yllärijuhlakin raikaa!
Siinä on taikaa!
Et arvannut lainkaan?!?
Vuosi seitenviis,
salaa hiivit siis,
kappeliis, kullassa kii,
ja naimisiin säädyllisiin, päädyttiin.
Tuli seitenkasi, jo paisui masu,
oli anopin näkö, kuka se on, säkö?
Vaihtu kymmenvuosi, ja alkuvuosi
oli kun huusi
toinen vonkale suuri.
Katras yhtä vailla, onko näillä mailla?
Kasikuus, vekkuluus, tänne tuus!
Nyt on nollaviis!
Kolkyt vuosia kiis!
Mihin lie hiis?
Ja ne lentelee pesästä,
voi nauttia kesästä. Taakka putos selästä.
Ja rauha maas. Onko tullut taas?
Ei, ei! Vaan nyt pakaten paas! Nähdä saas..
Juhlaa on vuosiksi!
Siks nyt suunnitelmat uusiksi.
Tennispallot myöhemmiksi, jääkiekot tuonnemmiksi,
ja laukkuun matkamiksi! Ohjeita on siksi..
Matkamiksi:
Runsaimmin reipasta reissumieltä! Eniten ehkä ylläriä!
Näitä riittää yhdelle yksi: Hammasharja, yöasu, pyhje. Näitä kolmet vaihdokeiks: kalsonkeja, sukkia, jne.
Sitten jotain mukavaa, jotain hieman siistimpää, ja jotain lämmintä sekaan.
Jalkaan kävelykenkää, poskille punaa ja on aika lentää!! Siis matkaan klo 13.30!
Siis kolmannenkymmenennen avioliittovuoden täyttymiseksi riepotimme "vanhuksia" ensin Tampereelle, josta lähti lentokone kohti Saksaa ja Würzburgia. Matkan päämäärä selvisi vasta kun matkamiksi otettiinkin mukaan terminaaliin, vaikka lentokentälle mentiin vain "katsomaan jos siellä olis tuttuja".
Hieno viikonloppu oli sekä järjestäjillä, että toivottavasti myös juhlakaluilla. Würzburg tuli pikapikaa tutuksi ja ruoka ja juoma oli erinomaista. Glühweinikin maistui pienen totuttelun jälkeen. Yllättäminen se on muuten äärettömän hienoa!
keskiviikkona, marraskuuta 30, 2005
Jokkinen / Perttillä
Se on hienoa, että isännöitsijä hoitaa oveen laatat, ettei tarvitse poiketa naapureista Post-iteista väännetyillä ja käännetyillä aina väärän kokoisilla lapuilla. On sitten sisäänkäynti siistimmän näköinen. Meidän talon isännöitsijä oli vielä niin särmä, että toi laatat postilaatikkoon ja summeriin valmiiksi ja jätti vain 16 euron laskun. Lasku pitää toki maksaa käteisellä kirjekuoressa.
Noh, otsikosta varmaan voi päätellä, että asettamani post-it lappunen ei riittänyt saksalaisella tarkkuudella kylttejä vääntäneen Verwalterin eli isännöitsijän ohjeeksi. Käsittääkseni osasin kuitenkin kirjoittaa oman nimeni oikein. Mutta mitäs sen on väliä jos jonkun Ausländerin nimi on väärin kirjoitettu, kunhan on musta laatta.
Samaa Saksalaista tarkkuutta noudattaen postinkantaja jättänee tästä lähin jakamatta kirjeet, joissa väärin ilmaistaan sukunimi yhdellä K:lla.
Noh, otsikosta varmaan voi päätellä, että asettamani post-it lappunen ei riittänyt saksalaisella tarkkuudella kylttejä vääntäneen Verwalterin eli isännöitsijän ohjeeksi. Käsittääkseni osasin kuitenkin kirjoittaa oman nimeni oikein. Mutta mitäs sen on väliä jos jonkun Ausländerin nimi on väärin kirjoitettu, kunhan on musta laatta.
Samaa Saksalaista tarkkuutta noudattaen postinkantaja jättänee tästä lähin jakamatta kirjeet, joissa väärin ilmaistaan sukunimi yhdellä K:lla.
maanantaina, marraskuuta 28, 2005
Weihnachtsmarkt
Se on taas se aika vuodesta kun Saksalaisten palkansaajien tilille tipahtaa joulubonukset, ja kaikki voivat käydä joulun viettohon taas kuusin kynttilöin. Ennen kaikkea jouluhan on kaupallinen juhla. Würzburgin seurakuntakin muistuttaa ihmisiä tästä esimerkiksi kirkon kivijalassa toimivilla matkamuisto- ja jouluhumpuukkikaupoilla, jonne voi kukin kolehtinsa kantaa.
Joulubonusten voimalla rahoitetaan myös torilla (kirkon edessä) pyörivää Glühwein bisnestä. Joulumarkkinat ovat nimittäin täydessä käynnissä, ja vaikka paikalla on toki kaiken maailman rihkamamyyjiä, tuntuu suurin hupi olevan hehkuviinin juominen ja seisoskelu. Sitä harrastaakin sitten kaikki mummosta vaariin. Nuoremmat ovat myös mukana; Kinderglühweinilla voivat aikuiset opettaa lapsensa tavoille.
Weihnachtsmarkt avattiin perjantaina, ja koko viikonlopun oli kadut ja tori täynnä ihmisiä ja glühweinin tuoksua. Tätä iloa jatkuu sitten aina joulupäivään asti. Vähän kuin olisi kuukauden vappu!
Joulubonusten voimalla rahoitetaan myös torilla (kirkon edessä) pyörivää Glühwein bisnestä. Joulumarkkinat ovat nimittäin täydessä käynnissä, ja vaikka paikalla on toki kaiken maailman rihkamamyyjiä, tuntuu suurin hupi olevan hehkuviinin juominen ja seisoskelu. Sitä harrastaakin sitten kaikki mummosta vaariin. Nuoremmat ovat myös mukana; Kinderglühweinilla voivat aikuiset opettaa lapsensa tavoille.
Weihnachtsmarkt avattiin perjantaina, ja koko viikonlopun oli kadut ja tori täynnä ihmisiä ja glühweinin tuoksua. Tätä iloa jatkuu sitten aina joulupäivään asti. Vähän kuin olisi kuukauden vappu!
torstaina, marraskuuta 24, 2005
First Ever Würzburg Finntisch
(will follow in English)
Täällähän elelee suomalaisia!
Jimmyzin ensimmäiseen Finntischiin kertyi noin 15 suomalaista ja lisäksi paljon enemmän suomenmielisiä juhlistamaan... No, ainakin perjantaita. Hyvät pirskeet oli, ja kuten arvata saattoi Suomi-vasarat olivat illan hitti. (Rasmuksen, HIMin ja Gimmelin lisäksi.)
Kiitokset kaikille osallistujille. Kuvia pääsee katsomaan täältä.
Mitäs täällä itsenäisyyspäivänä tehdään? Joku puhui Suomiseuran illallisesta? Pistäkää kommentteja!
There are Finns around!
Thanks a lot for taking part in the first ever Finntisch over at Jimmyz! I was especially excited about you (I'm so sorry about the question mark) Japanese(?) nice fellows with the Finnish flag on your cheeks! Just Amazing!
Go check out the photos here.
The Finntisch will continue, so keep up with your northern contacts...
Täällähän elelee suomalaisia!
Jimmyzin ensimmäiseen Finntischiin kertyi noin 15 suomalaista ja lisäksi paljon enemmän suomenmielisiä juhlistamaan... No, ainakin perjantaita. Hyvät pirskeet oli, ja kuten arvata saattoi Suomi-vasarat olivat illan hitti. (Rasmuksen, HIMin ja Gimmelin lisäksi.)
Kiitokset kaikille osallistujille. Kuvia pääsee katsomaan täältä.
Mitäs täällä itsenäisyyspäivänä tehdään? Joku puhui Suomiseuran illallisesta? Pistäkää kommentteja!
There are Finns around!
Thanks a lot for taking part in the first ever Finntisch over at Jimmyz! I was especially excited about you (I'm so sorry about the question mark) Japanese(?) nice fellows with the Finnish flag on your cheeks! Just Amazing!
Go check out the photos here.
The Finntisch will continue, so keep up with your northern contacts...
perjantaina, marraskuuta 18, 2005
Gelbe sacke
Kierrätys on hieno asia!
Ihmetellä täytää miten vaikeaksi se vain on tehty. Aiemmin taisin jo mainita tuosta pullojen palautuksesta tässä maassa. Roskille on tietenkin omat paikkansa myöskin tässä Grüne punktien (vihreiden pisteiden) maassa.
Kävimmepä tuossa kaupungin ulkolaitamilla olevassa Wall Martissa hakemassa lisää näitä keltaisia säkkejä. Vanhaan kämppään kun jäi niitä kasa. Unohtu. Nämä Gelbe sackit ovat siis sellaisia, johon laitetaan kaikki pakkausjäte, mutta ei esim. lasia metallia, ruokaa, foliota jne...
Wall Martissa aikamme pyörittyäni kävin tädeiltä kysymässä mistä niitä löytää. Hylly seitsemän tuolla rullaportaiden takana. Noh, hyllystä 3 löytyi sitten joukko säkkejä. Oikeaan suuntaan kuitenkin (tekisi mieleni sanoa "ystävällinen", mutta valehtelu on niin rumaa) täti minua osoitteli.
Keltaista säkkiä en kuitenkaan löytänyt. Uudelleen kysyessäni kertoi täti, että "Ahh, keltaisia säkkejä, joita keskustassa käytetään? Katsos niitä jaetaan kerran vuodessa koteihin, ja sitten niitä saa kaupungilta lisää, jos loppuu."
Siis kaupungilta? Keskustan kaupoista? (No, ehkä sieltäkin) mutta täti tarkoitti kaupungilla Stadt Würzburgia ja sen Wertstoffhof:ia. (jäteasemaa)
Kävimme siis tänään klo 09 hakemassa kaupungin jätehuollon pojilta rullan säkkejä. Näillä pääsee vielä pitkälle! Pitää vain muistaa taas hyvissä ajoin matkustaa kaupungin laidan jäteasemalle sen virka-aukioloaikoina. Mukana pitää tietenkin olla todistus siitä, että on Würzburgin kansalainen. Leimalla toki, "mit Stempel".
Ihmetellä täytää miten vaikeaksi se vain on tehty. Aiemmin taisin jo mainita tuosta pullojen palautuksesta tässä maassa. Roskille on tietenkin omat paikkansa myöskin tässä Grüne punktien (vihreiden pisteiden) maassa.
Kävimmepä tuossa kaupungin ulkolaitamilla olevassa Wall Martissa hakemassa lisää näitä keltaisia säkkejä. Vanhaan kämppään kun jäi niitä kasa. Unohtu. Nämä Gelbe sackit ovat siis sellaisia, johon laitetaan kaikki pakkausjäte, mutta ei esim. lasia metallia, ruokaa, foliota jne...
Wall Martissa aikamme pyörittyäni kävin tädeiltä kysymässä mistä niitä löytää. Hylly seitsemän tuolla rullaportaiden takana. Noh, hyllystä 3 löytyi sitten joukko säkkejä. Oikeaan suuntaan kuitenkin (tekisi mieleni sanoa "ystävällinen", mutta valehtelu on niin rumaa) täti minua osoitteli.
Keltaista säkkiä en kuitenkaan löytänyt. Uudelleen kysyessäni kertoi täti, että "Ahh, keltaisia säkkejä, joita keskustassa käytetään? Katsos niitä jaetaan kerran vuodessa koteihin, ja sitten niitä saa kaupungilta lisää, jos loppuu."
Siis kaupungilta? Keskustan kaupoista? (No, ehkä sieltäkin) mutta täti tarkoitti kaupungilla Stadt Würzburgia ja sen Wertstoffhof:ia. (jäteasemaa)
Kävimme siis tänään klo 09 hakemassa kaupungin jätehuollon pojilta rullan säkkejä. Näillä pääsee vielä pitkälle! Pitää vain muistaa taas hyvissä ajoin matkustaa kaupungin laidan jäteasemalle sen virka-aukioloaikoina. Mukana pitää tietenkin olla todistus siitä, että on Würzburgin kansalainen. Leimalla toki, "mit Stempel".
torstaina, marraskuuta 17, 2005
keskiviikkona, marraskuuta 16, 2005
18.11. Suomibileet
Nonniin.
Johan se oli aikakin. Saara on lähdössä maasta, ja Suomesta tuli tuotua kasa salmiakkia. Postissa saapuu vielä turkinpippurit perässä, jotta kansallisjuomaa löytyy ulkolaisillekin.
Eli perjantaina meinataan koristella Jampan pubi sellaiseen uskoon, että luulisit olevasi Papin Nenässä, ehkä jopa Zetorissa. Paikalle on luvassa myös Suomalaista musiikkia kaikkien iloksi. (Ikään kuin sitä ei radiossa soitettaisi tarpeeksi)
Harmi, että kutsu tulee näin myöhään, mutta vaivautukaahan paikalle!
Tarkoitus on tosiaan hieman herätellä kansallista uhoa, ja ennen kaikkea kiusata hieman paikallista verta rönttäämällä baariin sellainen määrä sinivalkoista pintaa, että oksat varisee. Toivottavasti iltamat ainakin rohkaisevat laajempaan ajatteluun...
(Mistä se muuten johtuu, että mun aina pitää järjestää julkisia bileitä, kun saapuu kaupunkiin?)
Johan se oli aikakin. Saara on lähdössä maasta, ja Suomesta tuli tuotua kasa salmiakkia. Postissa saapuu vielä turkinpippurit perässä, jotta kansallisjuomaa löytyy ulkolaisillekin.
Eli perjantaina meinataan koristella Jampan pubi sellaiseen uskoon, että luulisit olevasi Papin Nenässä, ehkä jopa Zetorissa. Paikalle on luvassa myös Suomalaista musiikkia kaikkien iloksi. (Ikään kuin sitä ei radiossa soitettaisi tarpeeksi)
Harmi, että kutsu tulee näin myöhään, mutta vaivautukaahan paikalle!
Tarkoitus on tosiaan hieman herätellä kansallista uhoa, ja ennen kaikkea kiusata hieman paikallista verta rönttäämällä baariin sellainen määrä sinivalkoista pintaa, että oksat varisee. Toivottavasti iltamat ainakin rohkaisevat laajempaan ajatteluun...
(Mistä se muuten johtuu, että mun aina pitää järjestää julkisia bileitä, kun saapuu kaupunkiin?)
tiistaina, marraskuuta 15, 2005
Kotona jälleen
Nyt voi sanoa, että tänne tulin kotiin.
Kodiksi voi jo asuntoa kutsua, sen huomasi kun astelin sisään kämppään. Asunto tuoksui kodilta, näytti kodilta ja tuntui kodilta. Keittiössä oli sama tuttu ääntä pitävä vesihana (itse asennettu) ja eteisessä odotti läjä postia. Lähinnä Talentumilta kirjekuoressa saapuneet Talouselämä lehdet. Hyvin se SEFE palvelee.
Kiitokset hyvästä seurasta kaikille ystäville ja loman aikana kohdatuille henkilöille. Oli äärettömän hauskaa käydä taas Suomen maassa, eikä se johtunut säästä.
Ryan Airia tahdon vielä erikseen kiittää jännittävästä ja kaksi tuntia myöhässä olleesta paluulennosta. En tiedä kuinka normaalia on laskeutuessa ajaa lentokonetta yhdellä renkaalla niin että päät heiluvat matkustamossa, mutta hyvää jumppaa sydänlihaksille se ainakin on! Jouluna sinivalkoisin siivin.
Kodiksi voi jo asuntoa kutsua, sen huomasi kun astelin sisään kämppään. Asunto tuoksui kodilta, näytti kodilta ja tuntui kodilta. Keittiössä oli sama tuttu ääntä pitävä vesihana (itse asennettu) ja eteisessä odotti läjä postia. Lähinnä Talentumilta kirjekuoressa saapuneet Talouselämä lehdet. Hyvin se SEFE palvelee.
Kiitokset hyvästä seurasta kaikille ystäville ja loman aikana kohdatuille henkilöille. Oli äärettömän hauskaa käydä taas Suomen maassa, eikä se johtunut säästä.
Ryan Airia tahdon vielä erikseen kiittää jännittävästä ja kaksi tuntia myöhässä olleesta paluulennosta. En tiedä kuinka normaalia on laskeutuessa ajaa lentokonetta yhdellä renkaalla niin että päät heiluvat matkustamossa, mutta hyvää jumppaa sydänlihaksille se ainakin on! Jouluna sinivalkoisin siivin.
keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005
JimmyZ's got the Internet
Here I am at JimmyZ, writing with Elizabeth's laptop to all you folks. We've got the big mighty Internet over here now, and if only I had a laptop, I might get a lot more of twisted, weird sounding posts over here...
But luckily I don't. Certainly keeps the quality higher. Well, I'm enjoying my vacation as you see.. Tomorrow the Ryyan Air plane is rising to the gray, foggy sky of Germany and heading towards, home sweet home for the rest of the week!
Oh, by the way, my kitchen is officially ready, and the first dishes of Finnish meatballs are done. They were awesome!
But luckily I don't. Certainly keeps the quality higher. Well, I'm enjoying my vacation as you see.. Tomorrow the Ryyan Air plane is rising to the gray, foggy sky of Germany and heading towards, home sweet home for the rest of the week!
Oh, by the way, my kitchen is officially ready, and the first dishes of Finnish meatballs are done. They were awesome!
perjantaina, marraskuuta 04, 2005
Out of office -viestin ihanuus
Hehee!
Ei se tuntunut samalta, kun kesätöistä lähtiessä laitto Norpan sähköpostijärjestelmään viestiä että on lopettanut tältä kesältä hommat. Kyllä se aito ja oikea lomaviesti vaan on hieno asia!
Viikko vapaata tulee kyllä tarpeeseen ja on mahtava käydä myös siellä kaukaisessa Suomen maassa... Mutta ensin kämpille ja keittiön viimeistelyyn sekä yleiseen touhuiluun. Viikonloppuna on tarkoitus saada hommat valmiiksi, niin maanantaina voi vaikka kääntää kylkeä. Koko päivän.
Ei se tuntunut samalta, kun kesätöistä lähtiessä laitto Norpan sähköpostijärjestelmään viestiä että on lopettanut tältä kesältä hommat. Kyllä se aito ja oikea lomaviesti vaan on hieno asia!
Viikko vapaata tulee kyllä tarpeeseen ja on mahtava käydä myös siellä kaukaisessa Suomen maassa... Mutta ensin kämpille ja keittiön viimeistelyyn sekä yleiseen touhuiluun. Viikonloppuna on tarkoitus saada hommat valmiiksi, niin maanantaina voi vaikka kääntää kylkeä. Koko päivän.
torstaina, marraskuuta 03, 2005
DTM Hockenheim
Käytiin Hockenheimissa katsastamassa moottoriurheilua. Ensin urheiltiin paikanpäälle kovaa vauhtia. Stau alkoi vasta muutaman sata metriä ennen Hockenheim Ringiä.
En ollut kovin innoissani menossa paikalle. En ole koskaan ymmärtänyt miten autourheilun katsominen paikan päällä voisi olla hienoa. Meneehän ne lujaa, mutta paremmin sen näkee telkkarista.
Vaan kuinka kävi: sama kohtalo kuin kaikilla kohtalotovereilla jotka ovat joskus olleet katsomassa Formulaa. Se on upeeta! Päivän aikana nähtiin Porchet, Formula 3:t, Formula BMW:t ja viimeisenä DTM sjokit radalla. Ne äänet, ja vaihteen vaihtamisen tärähdykset ja kaikki muu on ehdottoman upeata! Ensi vuonna on pakko mennä Formulaa katsomaan.
Illan urheilu-uutisista tuli sitten myös oma ensiesiintyminen Saksan valtakunnallisella tv-kanavalla. Tosin aika kaukaa, mutta siellä se vaalea pää loisti...
En ollut kovin innoissani menossa paikalle. En ole koskaan ymmärtänyt miten autourheilun katsominen paikan päällä voisi olla hienoa. Meneehän ne lujaa, mutta paremmin sen näkee telkkarista.
Vaan kuinka kävi: sama kohtalo kuin kaikilla kohtalotovereilla jotka ovat joskus olleet katsomassa Formulaa. Se on upeeta! Päivän aikana nähtiin Porchet, Formula 3:t, Formula BMW:t ja viimeisenä DTM sjokit radalla. Ne äänet, ja vaihteen vaihtamisen tärähdykset ja kaikki muu on ehdottoman upeata! Ensi vuonna on pakko mennä Formulaa katsomaan.
Illan urheilu-uutisista tuli sitten myös oma ensiesiintyminen Saksan valtakunnallisella tv-kanavalla. Tosin aika kaukaa, mutta siellä se vaalea pää loisti...
tiistaina, marraskuuta 01, 2005
Allein im Büro
Se on kuulkaas Allerheiligen täällä Bajerissa ja ihmiset viettävät siksi vapaata päivää. Se tarkoittaa mm. sitä, että istuskelen täällä toimistolla aivan itsekseni.
Mutta nyt lounalle. (jos täältä löytyy joku paikka, joka olisi auki...)
Mutta nyt lounalle. (jos täältä löytyy joku paikka, joka olisi auki...)
maanantaina, lokakuuta 31, 2005
Keittiön rakennusta
Se on kuulkaa rakennettu yks kappaletta keittiöitä. Tai no ei ihan kokonaan. Yläkaapit on vielä ripustamatta seinille, ja uunin sähköliitäntä odottaa vielä rohkeampia käsiä. (nimimerkillä yksi säkäri jo lamppua asentaessa)
Jääkaappi kuitenkin jo toimii, ja tänä iltana toivottavasti myös hana. Mukavaa puuhastelua. Tosin sitä riittää, mutta ehkäpä kämppä on valmiina marraskuun loppuun mennessä...
Viikonloppuna kävästiin Ikeassa ja hetihän sieltä löytyi pari Suomalaista. Kaksi pariskuntaa ja suloinen vauva olivat ostoksilla myös. Tavaramääräkin paljasti, että he olivat jo pidempään asettuneita. Ollin kanssa kiidettiin kahdella kärryllä, kun Nürnbergin expatriaatit selvisivät muutamilla paketeilla.
Ikean lihapullat oli pienoinen pettymys, mutta Sourcreme&Onion Estrellat maistui ikuisten paprika sipsien jäljiltä. Täällä tuo paprika on perunalastujen perusmauste. Kotiin tarttui myös Glögiä, pipareita ja Kallen mätitahnaa. MMmmmm...
Jääkaappi kuitenkin jo toimii, ja tänä iltana toivottavasti myös hana. Mukavaa puuhastelua. Tosin sitä riittää, mutta ehkäpä kämppä on valmiina marraskuun loppuun mennessä...
Viikonloppuna kävästiin Ikeassa ja hetihän sieltä löytyi pari Suomalaista. Kaksi pariskuntaa ja suloinen vauva olivat ostoksilla myös. Tavaramääräkin paljasti, että he olivat jo pidempään asettuneita. Ollin kanssa kiidettiin kahdella kärryllä, kun Nürnbergin expatriaatit selvisivät muutamilla paketeilla.
Ikean lihapullat oli pienoinen pettymys, mutta Sourcreme&Onion Estrellat maistui ikuisten paprika sipsien jäljiltä. Täällä tuo paprika on perunalastujen perusmauste. Kotiin tarttui myös Glögiä, pipareita ja Kallen mätitahnaa. MMmmmm...
keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005
Karjavaunuun
Varasin tänään lennot Ryanilla kohti Suomea marraskuun alkupuolella.
Lauantaina 12.11. Laitetaan Helsinki sekasin. Sitä ennen Tampere ja Hämeenlinna, mutta toivottavasti vähemmän sekaisin.
Lähdenpä tästä kämpille kokoamaan kaappeja.
Lauantaina 12.11. Laitetaan Helsinki sekasin. Sitä ennen Tampere ja Hämeenlinna, mutta toivottavasti vähemmän sekaisin.
Lähdenpä tästä kämpille kokoamaan kaappeja.
tiistaina, lokakuuta 25, 2005
Muutto
No nyt se on sitten tapahtunut. Uusi osoite on Keesburgstraße 10A, D-97074 Würzburg.
Kämppään saatiin eilen illalla yhteentoista mennessä kaikki tavarat. Tämä toki tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä kaikki tavarat ovat lattialla. Muoveista kuorituilla patjoilla ja lakanoilla oli kuitenkin hyvä nukkua ensimmäinen yö. Kalustejahti on vielä vaiheessa.
Kuitenkin olen tyytyväinen. Nyt on se kämppä, jossa varmaan asustelen jonkin verran pidemmän aikaa, ja voin aloittaa kotiutumisen myös asunnossa. Ensiksi voisi vaikka koota yhden vaatekaapin. Yllärihän tietää, että se on helppo nakki. Varsinkin peilikaapin kokoaminen.
Kämppään saatiin eilen illalla yhteentoista mennessä kaikki tavarat. Tämä toki tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä kaikki tavarat ovat lattialla. Muoveista kuorituilla patjoilla ja lakanoilla oli kuitenkin hyvä nukkua ensimmäinen yö. Kalustejahti on vielä vaiheessa.
Kuitenkin olen tyytyväinen. Nyt on se kämppä, jossa varmaan asustelen jonkin verran pidemmän aikaa, ja voin aloittaa kotiutumisen myös asunnossa. Ensiksi voisi vaikka koota yhden vaatekaapin. Yllärihän tietää, että se on helppo nakki. Varsinkin peilikaapin kokoaminen.
perjantaina, lokakuuta 21, 2005
torstaina, lokakuuta 20, 2005
Asunto Frauenlandissa
No nyt se on sitten varma. On asunto ja avaimet. Pelit ja pensselit vain puuttuu. Mistäs löytäisin esimerkiksi mittanauhan tähän hätään? Entäs sohvan, tuoleja, pöytiä ja kaikkea muuta sälää. Viime viikonlopusta lähtien ovat etsinnät olleet käynnissä. Aloitin tärkeimästä eli sängystä.
Runkopatjahan on tässä maassa tuntematon käsite, eli ensimmäistä kertaa tässä elämässä oli ostettava sängyn runko. Lisäksi saksalaiset ovat keksineet, että jos runkoon sisältyykin vain neljä kanttia ja kannattimet, niin pohjasäleikön voi vielä myydä erikseen -sitten tietenkin patja. Löysin samalla sängyn myös vieraille, eli tervetuloa testaamaan!
Keittiö olisi ostoslistalla sitten viikonlopuksi. Sitäkin koitin jo hakea, mutta ehkä se vaatii hieman lisäsäätöä. Kävin katsomassa yhtä käytettyä keittiötä ilman sähkölaitteita sekä yhtä uutta sähkölaitteiden kanssa. Hinta oli sama. On vähän uusi markkina tämä keittiö-bisnes.
On muuten hieno kaupunginosan nimi, eikö: Frauenland. Paljon se lupaa...
Runkopatjahan on tässä maassa tuntematon käsite, eli ensimmäistä kertaa tässä elämässä oli ostettava sängyn runko. Lisäksi saksalaiset ovat keksineet, että jos runkoon sisältyykin vain neljä kanttia ja kannattimet, niin pohjasäleikön voi vielä myydä erikseen -sitten tietenkin patja. Löysin samalla sängyn myös vieraille, eli tervetuloa testaamaan!
Keittiö olisi ostoslistalla sitten viikonlopuksi. Sitäkin koitin jo hakea, mutta ehkä se vaatii hieman lisäsäätöä. Kävin katsomassa yhtä käytettyä keittiötä ilman sähkölaitteita sekä yhtä uutta sähkölaitteiden kanssa. Hinta oli sama. On vähän uusi markkina tämä keittiö-bisnes.
On muuten hieno kaupunginosan nimi, eikö: Frauenland. Paljon se lupaa...
keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005
Finn Bröd
Täältä saa melkein reissumiestä!
Se on toki tanskalaisten tekemää ja saksalaisten pakkaamaa, mutta nimi on suomalainen. Taas täytyy ihmetellä mihin tässä luomun ja functional foodin maailmassa ovat jääneet maailman terveellisintä leipää syövät suomalaiset? Vaasan & Vaasan vaan tuotteistamaan ruispaloja maailmalle. Täällä olisi ainakin ostaja valmiina.
Muuten leoipävarasto saksassa on monipuolinen. Peruspullan lisäksi on saatavilla kaiken maailman siemenillä varustettuja leipiä ja sämpylöitä. Ruistakin on, mutta aika heikkoina sekotuksina. Finnbrottia myydään myös ihan sillä nimellä paikallisissa leipomoissa, mutta se on verrattavissa suomalaisiin monivilja-kannikoihin.
Suurin ero leivissä on tietenkin se mikä kaikissa muissakin ostoksissa. Ne pitää tehdä omassa kaupassa, eli leipomossa, eikä S-Marketissa. Monissa Ässissä on toki erillinen leipomo aulassa odottamassa.
Se on toki tanskalaisten tekemää ja saksalaisten pakkaamaa, mutta nimi on suomalainen. Taas täytyy ihmetellä mihin tässä luomun ja functional foodin maailmassa ovat jääneet maailman terveellisintä leipää syövät suomalaiset? Vaasan & Vaasan vaan tuotteistamaan ruispaloja maailmalle. Täällä olisi ainakin ostaja valmiina.
Muuten leoipävarasto saksassa on monipuolinen. Peruspullan lisäksi on saatavilla kaiken maailman siemenillä varustettuja leipiä ja sämpylöitä. Ruistakin on, mutta aika heikkoina sekotuksina. Finnbrottia myydään myös ihan sillä nimellä paikallisissa leipomoissa, mutta se on verrattavissa suomalaisiin monivilja-kannikoihin.
Suurin ero leivissä on tietenkin se mikä kaikissa muissakin ostoksissa. Ne pitää tehdä omassa kaupassa, eli leipomossa, eikä S-Marketissa. Monissa Ässissä on toki erillinen leipomo aulassa odottamassa.
tiistaina, lokakuuta 18, 2005
Bratwurst mit sauerkraut
Se oli tämän päivän lounas.
Uskomatonta, miten ne kaikki saksalaisvitsit ovat totta täällä Bayerissa. Musiikki on aivan oikeasti sitä saksa-humppaa, ihmisillä on aidosti Lederhosenit jalassa, kaljaa juo kaikki. Sentään Maßit, eli nuo miehen kokoiset tuopit ovat varattuja vain erikoistilaisuuksiin. Alan pikkuhiljaa uskoa, että Kummeli (vai kuka se oli) oli aivan oikeassa luodessaan kuvaa Saksasta suomalaisille.
Vaan ei Saksalaisista, vaan Baijerilaisista. Saan itsekin varmaan oudon kuvan Saksasta ja saksalaisista, kun asun täällä etelässä. Töissä on yksi entinen itä-saksalainen, sekä yksi Hesseniläinen, joka on tästä aivan vierestä, mutta rajan toiselta puolelta.
Pitäisi lähteä harrastamaan kotiseutumatkailua! Mihinkäs sitä voisi mennä? Kertokaas. Kannattaako Berliinissä käydä? Entäs Hampurissa?
Uskomatonta, miten ne kaikki saksalaisvitsit ovat totta täällä Bayerissa. Musiikki on aivan oikeasti sitä saksa-humppaa, ihmisillä on aidosti Lederhosenit jalassa, kaljaa juo kaikki. Sentään Maßit, eli nuo miehen kokoiset tuopit ovat varattuja vain erikoistilaisuuksiin. Alan pikkuhiljaa uskoa, että Kummeli (vai kuka se oli) oli aivan oikeassa luodessaan kuvaa Saksasta suomalaisille.
Vaan ei Saksalaisista, vaan Baijerilaisista. Saan itsekin varmaan oudon kuvan Saksasta ja saksalaisista, kun asun täällä etelässä. Töissä on yksi entinen itä-saksalainen, sekä yksi Hesseniläinen, joka on tästä aivan vierestä, mutta rajan toiselta puolelta.
Pitäisi lähteä harrastamaan kotiseutumatkailua! Mihinkäs sitä voisi mennä? Kertokaas. Kannattaako Berliinissä käydä? Entäs Hampurissa?
maanantaina, lokakuuta 17, 2005
Ystävän illallinen
Sääliksi käy diplomaatteja.
Eräs täällä asuva neitonen kutsui porukkaa illalliselle perjantain kunniaksi. Olin jonkin verran flunssaisena, mutta menin silti paikalle; eihän sitä kehdannut jäädä poiskaan.
Alkupaloiksi tarjoiltiin leipää, jonka päälle sai levittää rasvaisuudellaan veret seisauttavaa pekonipala-sianrasva -mönjää. Maku oli ihan ok; vähän kuin munavoita, paitsi lihaisaa. Lisäksi oli tarjolla puolalaisia snapseja sekä suolakurkkuja, jotka olivat oikeasti tosi hyviä.
Keittoa maistellessa se tapahtui. Miten tätä voi kehua? Maku oli suoraan sanoen kuvottava. Keitossa lillui valkoisia makkaroita ja kananmunanpuolikkaita, joita ympäröi harmaan ruskea yrttinen liemi. On vaikea sanoin kuvata tuota makua. Voimakkaasti maustettua, mutta täysin linjattoman makuista. Vähän kuin kouluruokaa, jonne olisi tipahtanut kokin maustehylly.
Ja siinä sitten yhdessä tuumin hymyiltiin ja kehuttiin kilpaa kuinka hyvää ruoka onkaan! Jenkkien ja englantilaisten "Amazing! Incredible! Best I ever had!" rupesi tulemaan jo korvista ulos kilpaa keiton kanssa. Pakko oli silti kompata ja syödä ruoka kiltisti loppuun.
Pääruoan maistamiseen ei enää pokka riittänyt. Totesin, että jos vielä saan kokea näitä makuelämyksiä, voittaa rehellisyys ystävällisyden. Pahoittelin kovin, että flunssani tuntui yltävän mittakaavaan joka pakottaa kotisängylle. Myöhemmin kuulin suomalaisilta kohtalotovereilta, että se oli ollut valtavan hyvä päätös.
Expatriaattiporukkaa leimaa small-talkki, hymyily ja hyvinvointi. Hilpeyttä pidetään yllä, koska eihän kukaan halua hengailla valittavan ihmisen kanssa. Todellista keskustelua voi sitten harrastaa puhelimessa ystävien kanssa -niiden jotka ovat kotimaassa.
Eräs täällä asuva neitonen kutsui porukkaa illalliselle perjantain kunniaksi. Olin jonkin verran flunssaisena, mutta menin silti paikalle; eihän sitä kehdannut jäädä poiskaan.
Alkupaloiksi tarjoiltiin leipää, jonka päälle sai levittää rasvaisuudellaan veret seisauttavaa pekonipala-sianrasva -mönjää. Maku oli ihan ok; vähän kuin munavoita, paitsi lihaisaa. Lisäksi oli tarjolla puolalaisia snapseja sekä suolakurkkuja, jotka olivat oikeasti tosi hyviä.
Keittoa maistellessa se tapahtui. Miten tätä voi kehua? Maku oli suoraan sanoen kuvottava. Keitossa lillui valkoisia makkaroita ja kananmunanpuolikkaita, joita ympäröi harmaan ruskea yrttinen liemi. On vaikea sanoin kuvata tuota makua. Voimakkaasti maustettua, mutta täysin linjattoman makuista. Vähän kuin kouluruokaa, jonne olisi tipahtanut kokin maustehylly.
Ja siinä sitten yhdessä tuumin hymyiltiin ja kehuttiin kilpaa kuinka hyvää ruoka onkaan! Jenkkien ja englantilaisten "Amazing! Incredible! Best I ever had!" rupesi tulemaan jo korvista ulos kilpaa keiton kanssa. Pakko oli silti kompata ja syödä ruoka kiltisti loppuun.
Pääruoan maistamiseen ei enää pokka riittänyt. Totesin, että jos vielä saan kokea näitä makuelämyksiä, voittaa rehellisyys ystävällisyden. Pahoittelin kovin, että flunssani tuntui yltävän mittakaavaan joka pakottaa kotisängylle. Myöhemmin kuulin suomalaisilta kohtalotovereilta, että se oli ollut valtavan hyvä päätös.
Expatriaattiporukkaa leimaa small-talkki, hymyily ja hyvinvointi. Hilpeyttä pidetään yllä, koska eihän kukaan halua hengailla valittavan ihmisen kanssa. Todellista keskustelua voi sitten harrastaa puhelimessa ystävien kanssa -niiden jotka ovat kotimaassa.
sunnuntaina, lokakuuta 16, 2005
Stuttgart
Käytiin Sallan kanssa ihmettelemässä Mersun kotikylää, eli Stuttgarttia. Jätettiin kyllä rehellisesti historia ja kulttuuri väliin ja hengailtiin.
Stuttgartin keskusta oli mahtava! Ison kävelykeskustan keskellä oli kolmen suihkulähteen koristelema nurmikkoalue. Se rajoittui toisella laidalla vanhaan linnaan ("Neue Burg") ja toiselta puolelta taas kauppakeskukseen, joka oli vanha Stuttgartin pörssi.
Stuttgart oli kaukana kuvittelemastani rumasta modernista teollisuuskaupungista. Kannattaa käydä!
Stuttgartin keskusta oli mahtava! Ison kävelykeskustan keskellä oli kolmen suihkulähteen koristelema nurmikkoalue. Se rajoittui toisella laidalla vanhaan linnaan ("Neue Burg") ja toiselta puolelta taas kauppakeskukseen, joka oli vanha Stuttgartin pörssi.
Stuttgart oli kaukana kuvittelemastani rumasta modernista teollisuuskaupungista. Kannattaa käydä!
keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005
Management by Avainsana
Saksalaisessa liike-elämässä on yksi tapa saada ihminen tekemään jotain, ja se on vittuilu. Tai no, uhkailukin ehkä toimii, mutta tässä maassa katteettomat lupaukset eivät vie toivottuun tulokseen. Lupauksia kun ei joka tapauksessa tarvitse pitää.
Toisaalta johtamisen pitäisi olla kovin selkeätä ja kaunista: "Tee tämä" "Huomiseksi valmis" "Heti" ja sitä rataa. Vaan vaikea siihen on taipua tällaisen keskustelevan ja ymmärtävän, lupsakakan suomalaisen. Jo vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen sille tasolle, että ne voi välittää suorana käskynä on haastavaa. Varsinkin viidennellä kotimaisella.
Mutta tänään keksin jotain kaunista, joka näyttää toimivan kulttuurista riippumatta. Tästä voisi järjestää kurssin. Se on avainsanajohtamista:
Kun sanon system administratorille "virus" lakkaa kaikki muu toiminta ja keskitytään siihen asiaan, johon tällainen virus voisi liittyä. Samoin jos sanon web-designerille "validator" tai tuotekehittäjälle "scripti", huomaan että asiasta tuleekin kuuntelijalle tärkeämpi. Taito on liittää tuo sana asioihin joilla ei ole mitään tekemistä tämän sanan kanssa, ja silti kuullostaa johdonmukaiselta. Lisäksi sanojen vastaanotto on henkilökohtaista, eikä roolin mukaista, eli ihmiset pitää tuntea.
Kuten huomaatte, olen aivan pihalla. Ja harjoitusaikaa on pian neljä kuukautta takana. Onneksi tilastollisesti menee vielä 8 kuukautta, ennenkö teen oikeasti tulosta.
Toisaalta johtamisen pitäisi olla kovin selkeätä ja kaunista: "Tee tämä" "Huomiseksi valmis" "Heti" ja sitä rataa. Vaan vaikea siihen on taipua tällaisen keskustelevan ja ymmärtävän, lupsakakan suomalaisen. Jo vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen sille tasolle, että ne voi välittää suorana käskynä on haastavaa. Varsinkin viidennellä kotimaisella.
Mutta tänään keksin jotain kaunista, joka näyttää toimivan kulttuurista riippumatta. Tästä voisi järjestää kurssin. Se on avainsanajohtamista:
Kun sanon system administratorille "virus" lakkaa kaikki muu toiminta ja keskitytään siihen asiaan, johon tällainen virus voisi liittyä. Samoin jos sanon web-designerille "validator" tai tuotekehittäjälle "scripti", huomaan että asiasta tuleekin kuuntelijalle tärkeämpi. Taito on liittää tuo sana asioihin joilla ei ole mitään tekemistä tämän sanan kanssa, ja silti kuullostaa johdonmukaiselta. Lisäksi sanojen vastaanotto on henkilökohtaista, eikä roolin mukaista, eli ihmiset pitää tuntea.
Kuten huomaatte, olen aivan pihalla. Ja harjoitusaikaa on pian neljä kuukautta takana. Onneksi tilastollisesti menee vielä 8 kuukautta, ennenkö teen oikeasti tulosta.
tiistaina, lokakuuta 11, 2005
Wertheim Village
Käytiin Sallan kanssa ihmettelemässä paikallista Outlet Villagea hieman kaupungin ulkopuolella.
Tää "kauppakylä" kuuluu samaan Value Retail -ketjuun, joka on perustanut Outlet Villageja ympäri Eurooppaa. Mahtava idea, täytyy sanoa. Olin jo käynyt tuollaisessa villagessa Pariisin lähellä, ja tämä oli itse asiassa todella tarkka kopio. Talot ovat samoja, merkit samoja, hinnat samoja. Katukivetystä ja musiikkia myöten eroja on kovin vähän.
Palvelusta niitä kuitenkin löytyy. Ei sillä, että Pariisinkaan nirppanokkamyyjiltä mitenkään hyvää palvelua olisi saanut, mutta Reebok kauppa täällä teki kyllä ennätyksen. Kyselin lenkkarien perään, josko myyjä osaisi suositella mitkä kengät olisi parhaat tällaiselle "vain-vähän-alle-markan-painoiselle" kaverille.
"Leider hab' ich nichts für Sie!" oli vastaus. Onhan se hienoa, että ollaan rehellisiä, mutta voi perkele! Mä oon siinä rahat kourassa kokeilemassa lenkkareita tyytyväisenä, ja ohimennen kysyn sitten myyjältä neuvoa. Ja mitä hän tekee? Pilaa mun ostoskokemuksen ja tyytyväisen mielen. Hän heitti vielä vettä kiukaalle ja kertoi, että jos ostat jonkun näistä niin ne menee muutaman kuukauden päästä pilalle. Kas kun ei saman tien heittänyt niska-perse-otteella ulos kaupasta ja haistatellut perään.
Ostin kuitenkin kostoksi sisä- JA ULKOlenkkarit sekä kaksi t-paitaa. Minulle ei vittuilla.
Tää "kauppakylä" kuuluu samaan Value Retail -ketjuun, joka on perustanut Outlet Villageja ympäri Eurooppaa. Mahtava idea, täytyy sanoa. Olin jo käynyt tuollaisessa villagessa Pariisin lähellä, ja tämä oli itse asiassa todella tarkka kopio. Talot ovat samoja, merkit samoja, hinnat samoja. Katukivetystä ja musiikkia myöten eroja on kovin vähän.
Palvelusta niitä kuitenkin löytyy. Ei sillä, että Pariisinkaan nirppanokkamyyjiltä mitenkään hyvää palvelua olisi saanut, mutta Reebok kauppa täällä teki kyllä ennätyksen. Kyselin lenkkarien perään, josko myyjä osaisi suositella mitkä kengät olisi parhaat tällaiselle "vain-vähän-alle-markan-painoiselle" kaverille.
"Leider hab' ich nichts für Sie!" oli vastaus. Onhan se hienoa, että ollaan rehellisiä, mutta voi perkele! Mä oon siinä rahat kourassa kokeilemassa lenkkareita tyytyväisenä, ja ohimennen kysyn sitten myyjältä neuvoa. Ja mitä hän tekee? Pilaa mun ostoskokemuksen ja tyytyväisen mielen. Hän heitti vielä vettä kiukaalle ja kertoi, että jos ostat jonkun näistä niin ne menee muutaman kuukauden päästä pilalle. Kas kun ei saman tien heittänyt niska-perse-otteella ulos kaupasta ja haistatellut perään.
Ostin kuitenkin kostoksi sisä- JA ULKOlenkkarit sekä kaksi t-paitaa. Minulle ei vittuilla.
Kiitokset vierailusta ja emännöinnistä
Kiitokset Elsille emännöinnistä edellisenä viikonloppuna Genèvessä (ja oikeinkirjoitusavusta ;) Erityisesti kiitos kuuntelemisesta, kokemusten jaosta ja kulttuuri-de-shokkaamisesta.
Sallalle iso kiitos piristyksestä täällä työviikon keskellä! Tällä viikolla ollaan Ollin kanssa taas ihan ihmeissään, kun kotona ei olekaan tiskattu ja pannut kuumina kun palaa duunista... :)
Nähdäänpä taas ensi kerralla! Ja tulkaahan muutkin vierailemaan. (uuteen kämppään hommataan tiskikone)
Sallalle iso kiitos piristyksestä täällä työviikon keskellä! Tällä viikolla ollaan Ollin kanssa taas ihan ihmeissään, kun kotona ei olekaan tiskattu ja pannut kuumina kun palaa duunista... :)
Nähdäänpä taas ensi kerralla! Ja tulkaahan muutkin vierailemaan. (uuteen kämppään hommataan tiskikone)
perjantaina, lokakuuta 07, 2005
Viikko Vierailua
Salla on ollut täällä maanantaista asti tutustumassa kylään ja kaupunkiin. Hauskaa sillä on ollut, vaikka yksin on joutunut kaupunkia kiertämään. Itsehän joudun täällä toimistolla aikaani viettämään.
Eilen kävästiin Jimmyz'issä, eli paikallisessa Espatriaatti-alkoholistien paratiisissa kuuntelemassa bändiä. Oli hyviä covereita. Perinteisiä Hard Rock biisejä, mukana myös Alanis Morisettea, jota amerikkalainen mieslaulaja tulkitsi antaumuksella. Hauskaa oli!
Viikonloppuna on vuorossa Rothenburg ja muita keskiajalla miltei säilyneitä kyliä. Pitäisi olla kuulemma hienoja paikkoja. Saas nährä.
Eilen kävästiin Jimmyz'issä, eli paikallisessa Espatriaatti-alkoholistien paratiisissa kuuntelemassa bändiä. Oli hyviä covereita. Perinteisiä Hard Rock biisejä, mukana myös Alanis Morisettea, jota amerikkalainen mieslaulaja tulkitsi antaumuksella. Hauskaa oli!
Viikonloppuna on vuorossa Rothenburg ja muita keskiajalla miltei säilyneitä kyliä. Pitäisi olla kuulemma hienoja paikkoja. Saas nährä.
torstaina, lokakuuta 06, 2005
tiistaina, lokakuuta 04, 2005
Le Weekend à Genève
Sain ensimmäistä kertaa kokea miltä se Stau tuntuu. Läksin kohti Genèveä perjantai-iltana, ja taitoin n. 30:n kilometrin Autobahn pätkää melkein kaksi tuntia. Saksassa oli pitkä viikonloppu ja näin miltei kaikki Horstit oli liikenteessä.
9 tunnin ajamisen jälkeen vihdoin saavuin pimeään Genfiin (saksaksi Genève). Elsin kanssa vietimme mahtavan viikonlopun lähinnä kaupungilla ja hengaillen. Suurimmat voittajat olivat Genèven vaatekaupat, ja allekirjoittanut, joka sai viettää kyllä mahdollisimman rentouttavan viikonlopun.
Kaikessa kansainvälisyydessään ja ranskankielisyydessä täytyy todeta, että Genève on outo kaupunki. Kauniin Carougen kaupunginosan ulkopuolella rakennukset ovat aikasta omituisia.
Voiton vei kerrostalo, jonka harmaiden elementti-palkkien reunoja koristi kaksi punatiilistä tornia, jotka toivat mieleen Hämeen linnan. Tämän lisäksi asuntoja koristi punaiset ja keltaiset metalliraidat, joista asukkaiden ikkunat tulvivat ulospäin. Ikään kuin ei olisi jo tarpeeksi rikottu rajoja, kannatteli talon terasseja kolme palkkia: yksi niistä oli kuin emännän kuivaksi kiertämä Roomalainen kivipaasi, ja kaksi muuta kuin vihreäksi maalattuja junaradan pätkiä. Eläköön kansojen (ja tyylien) yhtenäisyys!
Onneksi Würzburgista löytynee kauniimpi asunto.
9 tunnin ajamisen jälkeen vihdoin saavuin pimeään Genfiin (saksaksi Genève). Elsin kanssa vietimme mahtavan viikonlopun lähinnä kaupungilla ja hengaillen. Suurimmat voittajat olivat Genèven vaatekaupat, ja allekirjoittanut, joka sai viettää kyllä mahdollisimman rentouttavan viikonlopun.
Kaikessa kansainvälisyydessään ja ranskankielisyydessä täytyy todeta, että Genève on outo kaupunki. Kauniin Carougen kaupunginosan ulkopuolella rakennukset ovat aikasta omituisia.
Voiton vei kerrostalo, jonka harmaiden elementti-palkkien reunoja koristi kaksi punatiilistä tornia, jotka toivat mieleen Hämeen linnan. Tämän lisäksi asuntoja koristi punaiset ja keltaiset metalliraidat, joista asukkaiden ikkunat tulvivat ulospäin. Ikään kuin ei olisi jo tarpeeksi rikottu rajoja, kannatteli talon terasseja kolme palkkia: yksi niistä oli kuin emännän kuivaksi kiertämä Roomalainen kivipaasi, ja kaksi muuta kuin vihreäksi maalattuja junaradan pätkiä. Eläköön kansojen (ja tyylien) yhtenäisyys!
Onneksi Würzburgista löytynee kauniimpi asunto.
torstaina, syyskuuta 29, 2005
Halpamatkalla jenkkeihin
Miksi kaikki kirjoitelmat kertoo korkeista paikoista kaupungin ympärillä. Liekö Prahan jäänteitä, mutta taidan tykätä niistä. Siis korkeista paikoista kaupungin ympärillä.
Tuon viini-kukkula Steinin lisäksi joka puolella muuallakin on kukkuloita. Frankenwarte, Gerbrunn, Höchberg. En oo kyllä varma onko noi kaupunginosia vai nimiä... Würzburgin kartta löytyy muuten täältä. Siellä on myös satelliitti-/ilmakuva eli luftbild.
Tuolla Gerbrunnin kukkulalla on sekä yliopisto, että jenkkien sotilastukikohta.
Tukikohdassa on parhaina aikoina elänyt 20 000 ihmistä. Paikassa on oma kauppakeskus, huoltoasemat, kaksi pankkia, teatteri (myös elokuville), ruokakauppa ja jopa High School. Kävimme tuolla jenkki-Bobbyn sekä suomalaisen Saaran kanssa eräänä iltana. Alkuperäinen tarkoitus oli katsastaa paljonko ne digikamerat siellä maksaa. -ja olivathan ne halvempia. Tai siis numeroina hinta oli toki kalliimpi, sillä tässä kylässähän toimii dollarit.
Portilla Securitaksen miehet tarkastivat passia ja papereita, ja päästivät sisään, kun Bobby "signed on", etten ole terroristi tai muu rikollinen. Lisäksi tietenkin katsottiin passi, kuin rajaportilla. Samaan aikaan viereisellä paikalla tutkittiiin pommikoirien kanssa pakettiautoa. Melkein kun sota olisi käynnissä.
Sisällä oli rauhallisempaa. Koulun koripallojoukkueen pojat maleksi "moolilla", tytöt vertaili käsilaukkujaan, äidit osti lapsilleen ranskalaisia, ja upseerien omakotitaloissa liehui jenkki-lippu. Pikku-Amerikka.
Matkamuistoksi ei tarttunut kameraa, mutta sen sijaan sain englanninkielisiä klassikkokirjoja, joita pitäisi kai ruveta lukemaankin. En ole vain ihan vielä ehtinyt. Nyt on menossa Memoirs of a Geisha; ehkä hieman tyttökirja, mutta aika hyvä tähän asti.
Tuon viini-kukkula Steinin lisäksi joka puolella muuallakin on kukkuloita. Frankenwarte, Gerbrunn, Höchberg. En oo kyllä varma onko noi kaupunginosia vai nimiä... Würzburgin kartta löytyy muuten täältä. Siellä on myös satelliitti-/ilmakuva eli luftbild.
Tuolla Gerbrunnin kukkulalla on sekä yliopisto, että jenkkien sotilastukikohta.
Tukikohdassa on parhaina aikoina elänyt 20 000 ihmistä. Paikassa on oma kauppakeskus, huoltoasemat, kaksi pankkia, teatteri (myös elokuville), ruokakauppa ja jopa High School. Kävimme tuolla jenkki-Bobbyn sekä suomalaisen Saaran kanssa eräänä iltana. Alkuperäinen tarkoitus oli katsastaa paljonko ne digikamerat siellä maksaa. -ja olivathan ne halvempia. Tai siis numeroina hinta oli toki kalliimpi, sillä tässä kylässähän toimii dollarit.
Portilla Securitaksen miehet tarkastivat passia ja papereita, ja päästivät sisään, kun Bobby "signed on", etten ole terroristi tai muu rikollinen. Lisäksi tietenkin katsottiin passi, kuin rajaportilla. Samaan aikaan viereisellä paikalla tutkittiiin pommikoirien kanssa pakettiautoa. Melkein kun sota olisi käynnissä.
Sisällä oli rauhallisempaa. Koulun koripallojoukkueen pojat maleksi "moolilla", tytöt vertaili käsilaukkujaan, äidit osti lapsilleen ranskalaisia, ja upseerien omakotitaloissa liehui jenkki-lippu. Pikku-Amerikka.
Matkamuistoksi ei tarttunut kameraa, mutta sen sijaan sain englanninkielisiä klassikkokirjoja, joita pitäisi kai ruveta lukemaankin. En ole vain ihan vielä ehtinyt. Nyt on menossa Memoirs of a Geisha; ehkä hieman tyttökirja, mutta aika hyvä tähän asti.
keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005
Würzburgissa avattiin SubWay
Aivan tuohon kolmen korttelin päähän nykyisestä asuinsijasta aukeni viikonlopun aikana jenkkipikaruokaloiden terveellinen vaihtoehto Subway. Pieni mutta mukava paikka, jossa sitten ihmetellään, että miten niin saan valita?!
Tänään kävin työkaverin kanssa lounaalla siellä asuntojen ihmettelyn lomassa. Hyvää oli, ja halapaa. 6 inch oli 2,80.
Nyt pelaamaan sulkapalloa. Saksan kielessä on muuten hauska Salibändy-Sähly kamppailu menossa Badminton-Federball akselilla. Kannattaa siis modernina ihmisenä varmaan Suomessakin vaihtaa CV:ssä harrastukseksi se badminton.
Tänään kävin työkaverin kanssa lounaalla siellä asuntojen ihmettelyn lomassa. Hyvää oli, ja halapaa. 6 inch oli 2,80.
Nyt pelaamaan sulkapalloa. Saksan kielessä on muuten hauska Salibändy-Sähly kamppailu menossa Badminton-Federball akselilla. Kannattaa siis modernina ihmisenä varmaan Suomessakin vaihtaa CV:ssä harrastukseksi se badminton.
tiistaina, syyskuuta 27, 2005
Würzburger Stein
Würzburgin kivi. Ajeltiin sunnuntaina ylös keskustan viereistä viinikukkulaa. Tuon kiven huipulle on aika hankala löytää, ja ennenkin olen sitä yrittänyt.
Tälläkään kertaa jouduimme lopulta "ymmärtämään", että katu, jonka kyltti salli erikoisluvalla ajamisen on ihan ok... Olihan se ihan ok ainakin ensimmäiset 20 metriä. Sitten vastaan tuli traktori, kuorma-auto, pikkubussi ja hirvittävä määrä talkooväkeä. Siellä oli sadonkorjuu käynnissä. Voi sitä katseiden määrää.
Otettiin matkakumppanin kanssa itsevarma ilme, ja moikkailtiin maajusseille iloisesti tuulilasin takaa. Siinä sitten odoteltiin vuoroin traktorin, vuoroin kuorma-auton takana, ja pikkuhiljaa päästiin eteenpäin. Perillä odottikin viihtyisä ravinteli-hotelli. Neljä tähteä ja kaikki. Jäi kyllä keittiö testaamatta, kun teimme sen virheen, että katsoimme ensin hinnat.
Noh, kumma kyllä saksalaiset ei niinkään tähän puuttuneet. Katselivat vaan pitkään.
Tälläkään kertaa jouduimme lopulta "ymmärtämään", että katu, jonka kyltti salli erikoisluvalla ajamisen on ihan ok... Olihan se ihan ok ainakin ensimmäiset 20 metriä. Sitten vastaan tuli traktori, kuorma-auto, pikkubussi ja hirvittävä määrä talkooväkeä. Siellä oli sadonkorjuu käynnissä. Voi sitä katseiden määrää.
Otettiin matkakumppanin kanssa itsevarma ilme, ja moikkailtiin maajusseille iloisesti tuulilasin takaa. Siinä sitten odoteltiin vuoroin traktorin, vuoroin kuorma-auton takana, ja pikkuhiljaa päästiin eteenpäin. Perillä odottikin viihtyisä ravinteli-hotelli. Neljä tähteä ja kaikki. Jäi kyllä keittiö testaamatta, kun teimme sen virheen, että katsoimme ensin hinnat.
Noh, kumma kyllä saksalaiset ei niinkään tähän puuttuneet. Katselivat vaan pitkään.
maanantaina, syyskuuta 26, 2005
Asuntoja
Viikonloppuna kävin katsomassa asuntoja. Tämä on kyllä kaukana Saksalaisesta säästäväisyydestä. Ei riitä, että pitää itse hommata oma keittiö. Tämän lisäksi teoriassa vuokrasopimuksissa usein lukee, että vuokralaisen on pois muutettaessa revittävä tapetit irti seinistä.
Kävin katsomassa yhtä asuntoa, jossa oli entisen vuokralaisen keittiö ja lattia! Siis lattia! Lattian omistaa vuokralainen, ja jos en uutena vuokralaisena maksa hänen pyytämäänsä summaa, niin ex-vuokris repii lattian irti.
Kolme asuntoa ovat olleet muuten kunnossa, mutta tapetit on revitty irti. Sitten pitäisi siis ensi töikseen ruveta tapetointi-hommiin. Kyllähän Suomessakin vuokrataan "pintaremonttia vaativia" kämppiä, mutta ainakin siitä kerrotaan jo ilmoituksessa.
Kävin katsomassa yhtä asuntoa, jossa oli entisen vuokralaisen keittiö ja lattia! Siis lattia! Lattian omistaa vuokralainen, ja jos en uutena vuokralaisena maksa hänen pyytämäänsä summaa, niin ex-vuokris repii lattian irti.
Kolme asuntoa ovat olleet muuten kunnossa, mutta tapetit on revitty irti. Sitten pitäisi siis ensi töikseen ruveta tapetointi-hommiin. Kyllähän Suomessakin vuokrataan "pintaremonttia vaativia" kämppiä, mutta ainakin siitä kerrotaan jo ilmoituksessa.
keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005
Pankkiyhteydet
Aina kun menee ulkomaille, niin valittaa siitä, kuinka homma ei toimi pankkikorttien, tilien, maksuliikenteen ja muun kanssa. No niin toki täälläkin. KV-kortit toimii todella harvassa paikassa. Kaupat mainostavat mynntivalttina, jos heillä sattuu paikallinen EC kortti toimivan.
Mutta jotain täällä on osattu paljon paremmin kuin Suomessa. Nimittäin suoraveloitus.
Suoraveloitussopimuksia ei suurimmassa osassa tapauksia tarvitse erikseen tehdä, vaan esim. Autoa rekisteröidessä lomakkeessa oli valmiina paikka, johon syötti tilinumeron ja allekirjoitti veloitussopimuksen. Samoin kännykkäliittymässä, kuntosalikortissa, bussikortissa.
Maksuja ei siis välttämättä voi maksaa kätevästi netissä, mutta useimmiten niitä ei tarvitse maksaa ensinkään. Vielä kun ei tilin saldo laskisi..
Mutta jotain täällä on osattu paljon paremmin kuin Suomessa. Nimittäin suoraveloitus.
Suoraveloitussopimuksia ei suurimmassa osassa tapauksia tarvitse erikseen tehdä, vaan esim. Autoa rekisteröidessä lomakkeessa oli valmiina paikka, johon syötti tilinumeron ja allekirjoitti veloitussopimuksen. Samoin kännykkäliittymässä, kuntosalikortissa, bussikortissa.
Maksuja ei siis välttämättä voi maksaa kätevästi netissä, mutta useimmiten niitä ei tarvitse maksaa ensinkään. Vielä kun ei tilin saldo laskisi..
tiistaina, syyskuuta 20, 2005
Kuka tätä maata johtaa
Vaalit oli ja meni, ja nyt pitäisi olla selvillä suunta, johon tämä valtio kehittyy. Vaan eipä ole.
Schröderin puolue totesi, että koska Henkelin Union (CDU ja CSU) koostuu kahdesta eri puolueesta, niin hänen puolueensa on isoin. Väite on niin vääristelevä, että se muistuttaa minua eräästä viiksivallusta, joka aikaisemmin vedätti kansaa vastaavilla valheilla.
CDU toimii Baijerissa nimellä CSU, eli kyseessä on täsmälleen sama puolue, eikä siitä pääse mihinkään. Vähän kuin Kokoomus on Helsingin yliopistossa "Kansalliset ylioppilaat". Totta on vain se, että Henkelin valikampanja meni myttyyn. Ennustettua selkeää voittoa ei tullut, vaan monet käänsivät takkinsa viime hetkellä Schröderin olemassa olevan vallan puoleen.
NYt sitten arvotaan, notta mistä puolueista hallitus koostuu. Hauskin ehdotus on mielestäni oikeistolainen Jamaica -hallitus: vihreä (vihreät), keltainen (FDP) ja musta(CDU) kanslerina Henkel. Reggea, ok.
Schröderin puolue totesi, että koska Henkelin Union (CDU ja CSU) koostuu kahdesta eri puolueesta, niin hänen puolueensa on isoin. Väite on niin vääristelevä, että se muistuttaa minua eräästä viiksivallusta, joka aikaisemmin vedätti kansaa vastaavilla valheilla.
CDU toimii Baijerissa nimellä CSU, eli kyseessä on täsmälleen sama puolue, eikä siitä pääse mihinkään. Vähän kuin Kokoomus on Helsingin yliopistossa "Kansalliset ylioppilaat". Totta on vain se, että Henkelin valikampanja meni myttyyn. Ennustettua selkeää voittoa ei tullut, vaan monet käänsivät takkinsa viime hetkellä Schröderin olemassa olevan vallan puoleen.
NYt sitten arvotaan, notta mistä puolueista hallitus koostuu. Hauskin ehdotus on mielestäni oikeistolainen Jamaica -hallitus: vihreä (vihreät), keltainen (FDP) ja musta(CDU) kanslerina Henkel. Reggea, ok.
sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005
Stadtfest
Strassenfest on nöyhtää, kun koko kaupunki juhlii.
Osaa ne Saksalaiset jotain myydä. Würressä oli tänä viikonloppuna Strassenfest, jossa kaikki keskustan yrittäjät laajensi liikettään kadulle päin. Lisäksi yllättävän monessa kulmassa oli bändilava ja bändit soitteli joka kadunkulmassa. Hieno juhla ja aivan keskustassa kaikkien nenän edessä!
Varsinainen myyntivaltti oli viinin-teko-jäte, jonka nimeä siis en muista. Ulkonäöltään kiljua muistuttavaa ainetta saa nyt muutaman viikon ajan maistella. Se on tavaraa, joka jää käsittääkseni tynnyreistä(?)/käymisastioista(?) yli kun viiniä pullotetaan(?). Se on siis niin pahaa, ettei kelpaa pullotettavaksi, mutta voihan siitäkin ottaa sen pari euroa lasi. (ja kolmen euron lasi-pantin)
Ei vaan hyvää se on!
Osaa ne Saksalaiset jotain myydä. Würressä oli tänä viikonloppuna Strassenfest, jossa kaikki keskustan yrittäjät laajensi liikettään kadulle päin. Lisäksi yllättävän monessa kulmassa oli bändilava ja bändit soitteli joka kadunkulmassa. Hieno juhla ja aivan keskustassa kaikkien nenän edessä!
Varsinainen myyntivaltti oli viinin-teko-jäte, jonka nimeä siis en muista. Ulkonäöltään kiljua muistuttavaa ainetta saa nyt muutaman viikon ajan maistella. Se on tavaraa, joka jää käsittääkseni tynnyreistä(?)/käymisastioista(?) yli kun viiniä pullotetaan(?). Se on siis niin pahaa, ettei kelpaa pullotettavaksi, mutta voihan siitäkin ottaa sen pari euroa lasi. (ja kolmen euron lasi-pantin)
Ei vaan hyvää se on!
lauantaina, syyskuuta 17, 2005
Saksalainen ei osaa myydä
Ei ihme, että Saksan valtakunnan taloudella menee huonosti. Eihän täällä kehoteta kuluttamaan.
Kävin eilen kuntosalilla, jonka olen valinnut omakseni tässä kaupungissa. Tämä oli kolmas kerta kun käyn samassa paikassa. Sanoin, että joo, olen ollut täällä ennenkin, ja taas tahtoisin treenaamaan. Noh, tyttö kysyy, että haluatko treenata ilman valmentajaa, vai sen kanssa. Ilman tietty.
Reenien jälkeen palautan avainta ja kysyn, että mites toi jäsenyys menee, ja miten se hoidetaan. Tyttö siinä mutristaa, että joo-o, tota, kun siihen pitää sitten tehdä vuoden sopimus, ja sitten se on niinku 15,90(!!!) kuussa, ja pankkiyhteydet, ja...
Minä sitten kysymään, että koskas sen voisi tehdä. "Koska vaan, joo, tule tekemään vaan. Vaikka jo huomenna!". Noh, jälleen kerran poistun paikalta ja mietiskelen, että montako kertaa pitää käydä, että sitä kutsuttaisiin heti viereiseen koppiin tekemään. En kyllä valita. Tulee se hiki näinkin.
Samoin olen tässä soitellut asuntoja. Kahdesti olen jo saanut luurin korvaani, koska en puhu täydellistä saksaa. Tämä nyt on täysin normaalia. Jos pääsen sanomaan, että olen suomesta ja töissä, niin se yleensä auttaa. Yksi vuokravälittäjäfirma vei kuitenkin myyntitaidoilla voiton.
Kerroin olevani kiinnostunut asunnosta, ja ensimmäinen tyly lause välittäjältä oli "Se on hiilillä lämmitettävä talo"
Noh, olin aika tyrmistynyt, että mitäs tuohon nyt sanoisi. Kyselin sitten, että onko kellarissa joku hiililämmitin vai?
"Ei kun pitää itse kantaa hiilet ylös ja polttaa"
Noh, sinänsä ihan hyvä kun mainitsi, turhaan olisi mennyt katsomaan. Kysyin sitten, että onko teillä muita vastaavia asuntoja, johon nainen tokaisi "Ei ole"
Ei tartte auttaa. Luulisi että täällä normaali 2 kk.n välityspalkkio kiinnostaisi.
Kävin eilen kuntosalilla, jonka olen valinnut omakseni tässä kaupungissa. Tämä oli kolmas kerta kun käyn samassa paikassa. Sanoin, että joo, olen ollut täällä ennenkin, ja taas tahtoisin treenaamaan. Noh, tyttö kysyy, että haluatko treenata ilman valmentajaa, vai sen kanssa. Ilman tietty.
Reenien jälkeen palautan avainta ja kysyn, että mites toi jäsenyys menee, ja miten se hoidetaan. Tyttö siinä mutristaa, että joo-o, tota, kun siihen pitää sitten tehdä vuoden sopimus, ja sitten se on niinku 15,90(!!!) kuussa, ja pankkiyhteydet, ja...
Minä sitten kysymään, että koskas sen voisi tehdä. "Koska vaan, joo, tule tekemään vaan. Vaikka jo huomenna!". Noh, jälleen kerran poistun paikalta ja mietiskelen, että montako kertaa pitää käydä, että sitä kutsuttaisiin heti viereiseen koppiin tekemään. En kyllä valita. Tulee se hiki näinkin.
Samoin olen tässä soitellut asuntoja. Kahdesti olen jo saanut luurin korvaani, koska en puhu täydellistä saksaa. Tämä nyt on täysin normaalia. Jos pääsen sanomaan, että olen suomesta ja töissä, niin se yleensä auttaa. Yksi vuokravälittäjäfirma vei kuitenkin myyntitaidoilla voiton.
Kerroin olevani kiinnostunut asunnosta, ja ensimmäinen tyly lause välittäjältä oli "Se on hiilillä lämmitettävä talo"
Noh, olin aika tyrmistynyt, että mitäs tuohon nyt sanoisi. Kyselin sitten, että onko kellarissa joku hiililämmitin vai?
"Ei kun pitää itse kantaa hiilet ylös ja polttaa"
Noh, sinänsä ihan hyvä kun mainitsi, turhaan olisi mennyt katsomaan. Kysyin sitten, että onko teillä muita vastaavia asuntoja, johon nainen tokaisi "Ei ole"
Ei tartte auttaa. Luulisi että täällä normaali 2 kk.n välityspalkkio kiinnostaisi.
perjantaina, syyskuuta 16, 2005
Amerikkalaiset päivällisellä
Rednecks. White-trash. Hilly-billies.
Sellaisiako ne jenkkkisotilaat on? No, niiden kanssa kävin kuitenkin syömässä eilen. Itse asiassa aivan vahingossa. Yksi näistä tutummista Amerikan ihmeistä nimittäin huikkasi minut terassille, millä heitä istui kokonainen joukko odottelemassa tarjoilijaa.
Jenkki-sotilaille tyypillistä tässä maassa on, että omassa tukikohdassa löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee. Uskon, että tukikohdissa elää monta sotilasta, jotka eivät koko aikana käy muurien ulkopuolella. Jos käyvätkin, niin ainakin vain porukan mukana "ohjatuilla retkillä."
Mentaliteetti on kuten supervallalla muuallakin maailmassa: mahdollisimman vähän kontaktia paikallisen väestön kanssa tarkoittaa mahdollisimman vähän ongelmia PR:n suhteen sekä mahdollisimman vapaasti liikkuvaa sotavoimaa. Ero Saksan ja Korean, Afganistanin, Panaman tmv:n välillä on, että täällä jenkit ovat olleet jo vuodesta 1945, ja lisäksi he ovat länsimaisen kulttuurin keskellä, vieläpä (tähän maailman aikaan) paikallisen väestön yleisesti "hyväksymänä".
Ymmärrän toki armeijan motiivin armeijan erottamisesta ympäröivästä kulttuurista. Ihmetellä silti täytyy sitä suurta osaa sotilaista, jotka eivät välitä astua muurien ulkopuolelle. (joka siis on täysin sallittua) Eikö jenkkikouluissa istuteta köyhimpienkin white trashien päähän sitä pientä Kolumbusta, joka tahtoisi löytää jotain uutta ympäriltänsä?
Vaan oli se tarjoilijan ja schnitzelin odottelukin raskasta. Palvelu kun ei täällä Euroopassa pelaa. Beissillä olisi Taco Bell.
Sellaisiako ne jenkkkisotilaat on? No, niiden kanssa kävin kuitenkin syömässä eilen. Itse asiassa aivan vahingossa. Yksi näistä tutummista Amerikan ihmeistä nimittäin huikkasi minut terassille, millä heitä istui kokonainen joukko odottelemassa tarjoilijaa.
Jenkki-sotilaille tyypillistä tässä maassa on, että omassa tukikohdassa löytyy kaikki mitä ihminen tarvitsee. Uskon, että tukikohdissa elää monta sotilasta, jotka eivät koko aikana käy muurien ulkopuolella. Jos käyvätkin, niin ainakin vain porukan mukana "ohjatuilla retkillä."
Mentaliteetti on kuten supervallalla muuallakin maailmassa: mahdollisimman vähän kontaktia paikallisen väestön kanssa tarkoittaa mahdollisimman vähän ongelmia PR:n suhteen sekä mahdollisimman vapaasti liikkuvaa sotavoimaa. Ero Saksan ja Korean, Afganistanin, Panaman tmv:n välillä on, että täällä jenkit ovat olleet jo vuodesta 1945, ja lisäksi he ovat länsimaisen kulttuurin keskellä, vieläpä (tähän maailman aikaan) paikallisen väestön yleisesti "hyväksymänä".
Ymmärrän toki armeijan motiivin armeijan erottamisesta ympäröivästä kulttuurista. Ihmetellä silti täytyy sitä suurta osaa sotilaista, jotka eivät välitä astua muurien ulkopuolelle. (joka siis on täysin sallittua) Eikö jenkkikouluissa istuteta köyhimpienkin white trashien päähän sitä pientä Kolumbusta, joka tahtoisi löytää jotain uutta ympäriltänsä?
Vaan oli se tarjoilijan ja schnitzelin odottelukin raskasta. Palvelu kun ei täällä Euroopassa pelaa. Beissillä olisi Taco Bell.
keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005
Suden Aika
Huomasinpa tuossa eilen, että lauantaina 24.9. on paikallisesssa konsertti-tarjonnassa suomalainen esiintyjä Suden Aika lauleskelemassa jossakin päin kaupunkia. Pitääkö sitä mennä kuunteleen?
tiistaina, syyskuuta 13, 2005
Vaalit
Täällä on vaalihuumaa!
Vaalihuuma tarkoittaa mm. sitä, että politiikkojen puheita kuulee radiossa, ihmiset väittelevät veroista ja tietenkin kadunkulmissa on perinteisiä mainoksia, joissa luvataan kymmenen hyvää.
Tänään työmatkalla oli torille rakenteilla iso lava. Lavoja on tullut ja mennyt viime viikkoina useita. Tänään rakennettavalla lavalla huutelee CSU:n herrat. Hauskinta tuossa poliittisessa touhussa on, että vaikka tilaisuus on torilla, ja tarkoitettu toki kaikille, on lavan edessä erikseen aidattu alue, jonne otetaan sisälle vain "puolueen ystäviä". Näin varmistetaan suosiollinen yleisö ainakin lähietäisyydellä. Tutut tavat ovat siis voimissaan...
Tämän lisäksi hauskaa on suoruus: Kritiikkiä ei säästellä. Vastapuolen virheet ja "tilastotieto" tuodaan esille suomalaisittain henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla. Tämä johtaa siihen, että poliitikot tappelevat kovin inhimillisesti, ja tavallinen kansa ymmärtää heitä. Näin kansa tekee päätöksensä itsenäisesti sen perusteella mitä on puheista mieltä (ja millä fiiliksellä niitä sattuu kuulemaan). Väliin ei tarvita iltapäivälehtiä, jotka Suomessa kaivavat esiin poliitikkojen hiuksen hienot mielipide-erot.
En kyllä tiedä onko se välttämättä hyvä asia, että tulkinta jätetään yksittäiselle kansalaiselle. 50% ihmisistä kun on keskimääräistä tyhmempiä. Mikä prosenttimäärä on johdateltavissa harhaan? Kaikki markkinoinnin keinot on käytössä.
Angie puhuu työpolitiikkaa Olisi hieno joskus kuulla suomenkielisissäkin vaalipuheista tällaista paloa!
torstaina, syyskuuta 08, 2005
Airport
Oli tuossa välipäivä, ja riennettiin jälleen Airportin tanssi-paratiisiin heiluttamaan pyllyä. Enemmän tietenkin heilutettiin niskoja. Tehtiin siis ns. Chick-Checkiä, joka on Neu-Deutschia, kuten esimerkiksi Das Homepage ja Chatten. Mukana oli yks Britti ja täällä asuva Johanna.
Tykästyin valtavasti mahdollisuuteen käydä ulkona savuisesta yökerhosta, ja jäädä rauhallisella paikalla olevalle terassille notkumaan ja istuskelemaan. Terassille oli rakennettu biitsimäinen tunnelma hiekkoineen ja palmuineen. Siinä oli fiilistä.
Airportin kotisivut
Tulen huomenna Suomeen häihin (en omiini). Mitäs tehtäis?
Tykästyin valtavasti mahdollisuuteen käydä ulkona savuisesta yökerhosta, ja jäädä rauhallisella paikalla olevalle terassille notkumaan ja istuskelemaan. Terassille oli rakennettu biitsimäinen tunnelma hiekkoineen ja palmuineen. Siinä oli fiilistä.
Airportin kotisivut
Tulen huomenna Suomeen häihin (en omiini). Mitäs tehtäis?
keskiviikkona, syyskuuta 07, 2005
www.suomalaiset.de
Frankfurtin illassa lauantaina Fox & Hound -brittibaari täyttyi suomalaisista. Tosin ensin täyttyi terassi, koska se oli ennen ovea.
Paikalla oli opiskelijoita, työläisiä ja pakolaisia, jota kutakin yhdisti jonkinlainen side Suomeen. Ex-vaimo tai työkaveri oli ihan tarpeeksi. Suurin osa toki oli täysin suomalaisia, jotka ovat tänne "Horstilaan" jotakin kautta eksyneet.
Mukava ja olusen täytteinen ilta oli edessä. Aamun pikkutunneilla lähdettiin vielä Saxenhauseniin etsimään meisinkiä. Saxenhausen on vähän kuin Quartier Latin Pariisissa. Pieniä katuja täynnä pieniä baareja.
Kuvia on täällä Finnstinct
Paikalla oli opiskelijoita, työläisiä ja pakolaisia, jota kutakin yhdisti jonkinlainen side Suomeen. Ex-vaimo tai työkaveri oli ihan tarpeeksi. Suurin osa toki oli täysin suomalaisia, jotka ovat tänne "Horstilaan" jotakin kautta eksyneet.
Mukava ja olusen täytteinen ilta oli edessä. Aamun pikkutunneilla lähdettiin vielä Saxenhauseniin etsimään meisinkiä. Saxenhausen on vähän kuin Quartier Latin Pariisissa. Pieniä katuja täynnä pieniä baareja.
Kuvia on täällä Finnstinct
lauantaina, syyskuuta 03, 2005
10.9. loppu röökaaminen
Johannan kanssa ollaan tässä mietitty, että nyt sen on loputtava kokonaan. Tupakoinnin siis.
Tupakoinnin lopettaminen on oikeasti suhteellisen helppoa. Tarvitaan vain neljä viikkoa:
Viikon verran neulojen tökkimistä silmiin
Toinen viikko kokovartalokutinaa, jota et voi raapia
Kolmas viikko kuolemanväsymystä
Neljäs viikko nuorallakävelyä
Ikävä puoli näissä neljässä viikossa on se, että ne eivät tule järjestyksessä, vaan yksi jokaisen viikon jokaisesta minuutista tulee epämääräisessä järjestyksessä. Lisäksi nämä yhteensä 672 tuntia jakautuu kenties noin 3-6:n kuukauden jaksolle. Jokaisen niiden aikana uskot, että kaikki parantuu kun sytytät röökin.
EIkö kuullosta helpolta? No on se. Suhteellisesti. Tupakoinnin lopettamisen ihanuus on aivan valtava. Neljän viikon panoksella saat enemmän kuin saisit neljässä viikossa aikaan tekemällä jotain muuta. Lista on loputon. Tiedät sen kyllä. Parasta on kuitenkin se, että nämä edut jatkuvat koko loppuelämän. Se tarkoittaa 25 vuotiaalla herralla:
271.735 keuhkonmyrkytys sessiota vähemmän
411.720 tuntia parempaa kuntoa
68.620 euroa, jonka voit käyttää mihin huvittaa
411.720 tuntia kauniimpaa ihoa
4.000 vaarallista ainetta vähemmän kehossasi jatkuvasti
411.720 tuntia parempaa itsetuntoa
51.465 paremmalta maistuvaa ateriaa
1.358.676 minuuttia enemmän aikaa muuhun kuin tupakointiin
411.720 tuntia ilman tupakanhimoa
4.888 rakastelukertaa paremmalla potenssilla
1.105 rakastelukertaa enemmän
5-10 kertaa pienempää syöpäriskiä
411.720 tuntia ilman tupakkayskää
137.240 tuntia kauniimpaa hymyä
68.620 tuntia enemmän hymyä
61.144,8 tuntia lisää elämää
Mikäs meitä auttaa tässä neljän viikon mitättömässä, mutta vaikeassa panostuksessa?
Suunnitelmallisuus
Kun on olemassa deadline, lopettaminen on varmempaa. Asetetaan päivä, jolloin sauhuttelu loppuu. Mietitään sitä päivää päivittäin, kunnes se tulee vastaan. (sen jälkeen lopettamisen miettiminen onkin automaattista)
Julkisuus
Tavoitteen vieminen loppuunsa vaatii, että tavoite on julkinen. Jos kukaan ei tiedä, että joku päivä sinun piti tehdä jotain, ei sitä tarvitse tehdä. Morgen Morgen nur nicht heute, sagen immer faule leute. Päätöksestä ja päivämäärästä pitää puhua kaikille. Sen voi esimerkikis julkaista internet sivuilla.
Pitkäjänteisyys
Tupakointi loppuu vain käytännössä sinä päivänä kun et enää laita tupakkaa huulillesi. Ajatuksissaan tupakoi vielä pitkään. Jokaisen päivän päätteeksi, alussa jokaisen minuutin päätteeksi on syytä muistuttaa itseään noista hyvistä asioista.
Kieltäytyminen
Todellisuus on alussa jatkuvaa kieltäytymistä. Kiellä se tupakointi itseltäsi aina kun tekee mieli. Tekosyitä tulee koko ajan, eikä niistä ole mitään helppoa keinoa pois. Pitää vaan pysyä kovana. Ja jos sortuu, niin seuraavalla kerralla kieltäytyy.
Korvaavat aineet
Mikä tahansa on parempi kuin röökaaminen. Nikotiinituotteet, lenkillä käynti, karkki, purkka, viini, punnerrukset, ihan mikä vaan on lopulta terveellisempää. Salli ne.
Lopeta kanssamme!
Tupakoinnin lopettaminen on oikeasti suhteellisen helppoa. Tarvitaan vain neljä viikkoa:
Ikävä puoli näissä neljässä viikossa on se, että ne eivät tule järjestyksessä, vaan yksi jokaisen viikon jokaisesta minuutista tulee epämääräisessä järjestyksessä. Lisäksi nämä yhteensä 672 tuntia jakautuu kenties noin 3-6:n kuukauden jaksolle. Jokaisen niiden aikana uskot, että kaikki parantuu kun sytytät röökin.
EIkö kuullosta helpolta? No on se. Suhteellisesti. Tupakoinnin lopettamisen ihanuus on aivan valtava. Neljän viikon panoksella saat enemmän kuin saisit neljässä viikossa aikaan tekemällä jotain muuta. Lista on loputon. Tiedät sen kyllä. Parasta on kuitenkin se, että nämä edut jatkuvat koko loppuelämän. Se tarkoittaa 25 vuotiaalla herralla:
Mikäs meitä auttaa tässä neljän viikon mitättömässä, mutta vaikeassa panostuksessa?
Suunnitelmallisuus
Kun on olemassa deadline, lopettaminen on varmempaa. Asetetaan päivä, jolloin sauhuttelu loppuu. Mietitään sitä päivää päivittäin, kunnes se tulee vastaan. (sen jälkeen lopettamisen miettiminen onkin automaattista)
Julkisuus
Tavoitteen vieminen loppuunsa vaatii, että tavoite on julkinen. Jos kukaan ei tiedä, että joku päivä sinun piti tehdä jotain, ei sitä tarvitse tehdä. Morgen Morgen nur nicht heute, sagen immer faule leute. Päätöksestä ja päivämäärästä pitää puhua kaikille. Sen voi esimerkikis julkaista internet sivuilla.
Pitkäjänteisyys
Tupakointi loppuu vain käytännössä sinä päivänä kun et enää laita tupakkaa huulillesi. Ajatuksissaan tupakoi vielä pitkään. Jokaisen päivän päätteeksi, alussa jokaisen minuutin päätteeksi on syytä muistuttaa itseään noista hyvistä asioista.
Kieltäytyminen
Todellisuus on alussa jatkuvaa kieltäytymistä. Kiellä se tupakointi itseltäsi aina kun tekee mieli. Tekosyitä tulee koko ajan, eikä niistä ole mitään helppoa keinoa pois. Pitää vaan pysyä kovana. Ja jos sortuu, niin seuraavalla kerralla kieltäytyy.
Korvaavat aineet
Mikä tahansa on parempi kuin röökaaminen. Nikotiinituotteet, lenkillä käynti, karkki, purkka, viini, punnerrukset, ihan mikä vaan on lopulta terveellisempää. Salli ne.
Lopeta kanssamme!
perjantaina, syyskuuta 02, 2005
On viikonloppu eessä taas....
Jhuu...
Se on kuulkaa tänä viikonloppuna vuorossa Pimp My Saturday, elikkäs Pimppi. Frankfurtin suomalaisten pirskeet paikallisessa kuppilassa. Minulla ei ole oikein käsitystä mitä siellä tapahtuu, mutta yleensä kun suomalaisia on koolla, niin silloinhan juodaan toki viinaa. Ja kun kyseessä on etkot, niin varmaan aika paljon.
Täältä löytyy viime kertaisia kuvioita joihin en itse päässyt mukaan.
Sitä ennen pitää kuitenkin ostaa yksi cappuccino kone. Saunamajuri on vaihtanut nimittäin saunakaljat espressoon, ja pitää tuoda sille oikein sellainen helvetinkone, että maistuu varmasti. Muistakaa siis kävästä Tolosen perheessä aamukahvilla maanantaista 11.9. alkaen.
Se on kuulkaa tänä viikonloppuna vuorossa Pimp My Saturday, elikkäs Pimppi. Frankfurtin suomalaisten pirskeet paikallisessa kuppilassa. Minulla ei ole oikein käsitystä mitä siellä tapahtuu, mutta yleensä kun suomalaisia on koolla, niin silloinhan juodaan toki viinaa. Ja kun kyseessä on etkot, niin varmaan aika paljon.
Täältä löytyy viime kertaisia kuvioita joihin en itse päässyt mukaan.
Sitä ennen pitää kuitenkin ostaa yksi cappuccino kone. Saunamajuri on vaihtanut nimittäin saunakaljat espressoon, ja pitää tuoda sille oikein sellainen helvetinkone, että maistuu varmasti. Muistakaa siis kävästä Tolosen perheessä aamukahvilla maanantaista 11.9. alkaen.
torstaina, syyskuuta 01, 2005
Wein Parade
Frankkoonialainen viini on aikasta hyvää.
Täällä on kesäisin Wein Festejä miltei joka viikonloppu. Viereiset rinteethän ovat täynnä viiniviljelyksiä, ja sitä kautta oman viininsä promoottoreita riittää. Käväsinpäs eräällä tuollaisella, ja maistelin ensimmäistä kertaa hieman kalliimpaa valkkaria.
Frankoonialainen viini oli ainakin minulle täysin uusi tuttavuus. Alkon valikoimista löytyy yksi pullo, jota kyllä uskallan suositella: (vaikka en ihan tätä ole maistanutkaan)
Juliusspital Würzburger Stein Riesling Kabinett 16,80 euroa
- Vaaleanviherkeltainen; hieman kehittynyt
- Tuoksu: runsaan hedelmäinen
- Maku: kuiva, miellyttävän hapokas, kypsän sitruksinen, mineraalinen, hienostunut
- Rypäleet: Riesling (100 %)
Vuosikerta 2003 on kuulemma niin hyvää, että sitä on ostettu varastot tyhjiksi. Alkon nettisivut sitä vielä lupaavat olevan tarjolla. Että ei kun A-valintaan!
tiistaina, elokuuta 30, 2005
Grillfest
Paikalliseen kulttuuriin kuuluu olennaisesti grillaus, kuten Suomessakin kesäaikaan.
Lauantaina oltiin työporukalla kollegan kämpällä grillaamassa ja chillaamassa. Mukaan kuului toki myös kaljaa, ja drinksujakin. Itse olin kuskina, sillä olin eilisestä oppinut, ettei vanhan aina tartte.
Oli kiva ilta. Istuttiin ulkona, syötiin ja juotiin. Oli jääpalakoneet, jään murskaimet, pelit ja pensselit. Juhlan aiheena oli remontin valmistuminen. Kämppä oli 1800 luvulla rakennettu puuristikkotalo, jossa oli säilytetty paljon vanhaa. Myös uusi puoli oli tehty "vanhan kaavan" mallilla. Varusteina oli mm. katto-ikkunat, lasiseinät ja pisuaari (joka on muuten jokaisen poikamiehen ehdoton koti-varustus).
Jossain vaiheessa lauleskelin sakemanneille "Ich bin ausländer und spreche nicht gut Deutsch..." -biisiä, joka lienee joillekin tuttu saksan tunneilta. Tuosta innostuneina päästiin vielä Ollin kanssa kajauttamaan Maamme-laulu sekä yhdessä sakujen kanssa tuo "Trink trink Bruderlein trink...". Siihen loppui saksalaisten laulujen osaaminen.
Ensimmäinen virhe tuli, kun opetimme kolleegoja laskemaan suomeksi:
"iksi kaksi kolme, nelja, visi, kusi."
"EI Kusi, vaan kuusi!! Kusi on jotain muuta..."
Iltahan päättyi siihen, että "Ich muß kusi!" "Juho geht kusi" Ja toimistolla on taas hauskaa...
Lauantaina oltiin työporukalla kollegan kämpällä grillaamassa ja chillaamassa. Mukaan kuului toki myös kaljaa, ja drinksujakin. Itse olin kuskina, sillä olin eilisestä oppinut, ettei vanhan aina tartte.
Oli kiva ilta. Istuttiin ulkona, syötiin ja juotiin. Oli jääpalakoneet, jään murskaimet, pelit ja pensselit. Juhlan aiheena oli remontin valmistuminen. Kämppä oli 1800 luvulla rakennettu puuristikkotalo, jossa oli säilytetty paljon vanhaa. Myös uusi puoli oli tehty "vanhan kaavan" mallilla. Varusteina oli mm. katto-ikkunat, lasiseinät ja pisuaari (joka on muuten jokaisen poikamiehen ehdoton koti-varustus).
Jossain vaiheessa lauleskelin sakemanneille "Ich bin ausländer und spreche nicht gut Deutsch..." -biisiä, joka lienee joillekin tuttu saksan tunneilta. Tuosta innostuneina päästiin vielä Ollin kanssa kajauttamaan Maamme-laulu sekä yhdessä sakujen kanssa tuo "Trink trink Bruderlein trink...". Siihen loppui saksalaisten laulujen osaaminen.
Ensimmäinen virhe tuli, kun opetimme kolleegoja laskemaan suomeksi:
"iksi kaksi kolme, nelja, visi, kusi."
"EI Kusi, vaan kuusi!! Kusi on jotain muuta..."
Iltahan päättyi siihen, että "Ich muß kusi!" "Juho geht kusi" Ja toimistolla on taas hauskaa...
maanantaina, elokuuta 29, 2005
+30
On säitä pidelly joo...
Eli jälleen kerran täällä aurinko paistaa helottaa ja hiki virtaa. Keskiviikkoon asti tätä luvattiin!
Nyt pitää siis äkkiä lähteä pois tämän koneen äärestä.
Eli jälleen kerran täällä aurinko paistaa helottaa ja hiki virtaa. Keskiviikkoon asti tätä luvattiin!
Nyt pitää siis äkkiä lähteä pois tämän koneen äärestä.
torstaina, elokuuta 25, 2005
Pfandflasche 25c
On asioita, jotka vaan osataan paremmin, kun ne tehdään pienellä porukalla. Suomen pullopanttisysteemi on verraton ainakin näin kuluttajan kannalta. Toivotaan nyt, ettei Lidli sitä pilaa.
Vielä kaksi vuotta sitten tässä maassa tehtiin pullojen palauttaminen mahdottomaksi. Asiakkaan tuli kuulemma palautuspisteellä esittää kuitti, että pullot ovat oikeasti ostettu juuri tästä kioskista. Jos tuollaista lappua ei ollut, sai sitten tehdä pulloillensa mitä halusi.
Nyt on sentään jo kehitytty sen verran, että jos kaupassa on ko. pulloja myynnissä, niin tyhjät otetaan myös takaisin. Tosin en tiedä onko kuittien keräämiseen vain kyllästytty.
Vein viikonloppuna pulloja Wallmarttiin. Elämäänsä kyllästyneen oloinen virkailija niitä otti erillisellä tiskillä vastaan ja molotti saksia. En ymmärtänyt mitään.
Mukinoimatta sain palauttaa juomasäiliöitä, joissa luki wall-mart, sekä joitakin muitakin tunnettuja lasikappaleita. Lopulta käsiini jäi vain 5 (palautus)pulloa, jolle äijä kehotti tekemään mitä lystää. No heitin ne tietenkin viereiseen roskikseen kierrätyksen kunniaksi.
Automaatio on kuitenkin saapumassa tännekin. Nimittäin kun äijä oli käsin pullot ja niistä tulevan rahasumman laskenut hän näpytteli sen kassakoneeseen, painoi nappia, ja seinän viereisestä automaatista kilisi kolikoita. On se kätevää.
Vielä kaksi vuotta sitten tässä maassa tehtiin pullojen palauttaminen mahdottomaksi. Asiakkaan tuli kuulemma palautuspisteellä esittää kuitti, että pullot ovat oikeasti ostettu juuri tästä kioskista. Jos tuollaista lappua ei ollut, sai sitten tehdä pulloillensa mitä halusi.
Nyt on sentään jo kehitytty sen verran, että jos kaupassa on ko. pulloja myynnissä, niin tyhjät otetaan myös takaisin. Tosin en tiedä onko kuittien keräämiseen vain kyllästytty.
Vein viikonloppuna pulloja Wallmarttiin. Elämäänsä kyllästyneen oloinen virkailija niitä otti erillisellä tiskillä vastaan ja molotti saksia. En ymmärtänyt mitään.
Mukinoimatta sain palauttaa juomasäiliöitä, joissa luki wall-mart, sekä joitakin muitakin tunnettuja lasikappaleita. Lopulta käsiini jäi vain 5 (palautus)pulloa, jolle äijä kehotti tekemään mitä lystää. No heitin ne tietenkin viereiseen roskikseen kierrätyksen kunniaksi.
Automaatio on kuitenkin saapumassa tännekin. Nimittäin kun äijä oli käsin pullot ja niistä tulevan rahasumman laskenut hän näpytteli sen kassakoneeseen, painoi nappia, ja seinän viereisestä automaatista kilisi kolikoita. On se kätevää.
keskiviikkona, elokuuta 24, 2005
Kaupunkikuva
Nuolen alla on mun ikkuna. Kulmassa näkyvä silta on vanha kivisilta, joka kovin muistuttaa Prahan Kaarlen siltaa. Sieltä löytyy myös aina elämää, vaikkakin useimmiten turisti-sellaista
Pitäs kai hommata kamera, että saisi parempia kuvia näyttää...
Kulttuurishokki osa 2
On aika viedä eteenpäin tarinaa kulttuurishokista. Tällä kertaa käytännön esimerkin kautta.
Menin tuossa Wal-Martissa käymään. Tarkoitus oli nopeasti hakea ruokavarastoon erinäisiä säilykkeitä, pastaa ja muuta, mitä isosta kaupasta nyt kannattaa ostaa. Polleana poikana kävelin sisään, ja valmistauduin kulinaristisiin valintoihin. Käveltyäni jo kaupan puolelle muistin, että tarvitsen toki ostoskärryn. Takaisin kassan läpi ja etsimään. Niitä ei näkynyt sisällä, niitä ei näkynyt ulkona, mutta kah, tuolla on tuollaisia Prisma tyyppisiä kärryparkkeja parkkipaikan nurkissa.
Kärryparkilla kokeilin ensin 20 senttistä, sitten kaksieuroista ja sitten vielä 50 senttistä kolikkoa irroittaakseni kärryn ketjusta. Siinä vaiheessa kun 50 senttinen kolikko jäi kiinni kärryyn oli polleus jo hävinnyt. Sitä irti repiessä rupesi vituttamaan.
Noh, takaisin kauppaan, ja kysymään infosta että voisivatko he vaihtaa minulle sellaisen kolikon, jolla tuon ostoskärryn saisi. En tietenkään tiennyt, mikä der Einkaufswagen on saksaksi. Asian selitettyäni, sain kuulla, että eurolla se toimii, ja kaupan pihalla oleva viinikauppa vaihtaa kolikoita.
Sinne siis. Odoteltuani hetken viinikaupan tädin juoruilun loppumista ohitin juorupartnerin ja pyysin vaihtorahaa. Se vastasi jotain ystävällistä niin vahvalla saksin murteella etten ymmärtänyt sanaakaan ja antoi kolikoita. Hymyilin takasin, ja toivoin, ettei mutina ollut kysymys. Menin takaisin kärryparkkiin ja tungin kärryyn euron. Sitten huomasin kärryn päässä lapun, että "Kaputt. Bitte kein Geld benutzen"
Nyt olikin hyvä mieli ja oikein itsevarma olo mennä tutkimaan ennen näkemättömiä tuotemerkkejä.
Menin tuossa Wal-Martissa käymään. Tarkoitus oli nopeasti hakea ruokavarastoon erinäisiä säilykkeitä, pastaa ja muuta, mitä isosta kaupasta nyt kannattaa ostaa. Polleana poikana kävelin sisään, ja valmistauduin kulinaristisiin valintoihin. Käveltyäni jo kaupan puolelle muistin, että tarvitsen toki ostoskärryn. Takaisin kassan läpi ja etsimään. Niitä ei näkynyt sisällä, niitä ei näkynyt ulkona, mutta kah, tuolla on tuollaisia Prisma tyyppisiä kärryparkkeja parkkipaikan nurkissa.
Kärryparkilla kokeilin ensin 20 senttistä, sitten kaksieuroista ja sitten vielä 50 senttistä kolikkoa irroittaakseni kärryn ketjusta. Siinä vaiheessa kun 50 senttinen kolikko jäi kiinni kärryyn oli polleus jo hävinnyt. Sitä irti repiessä rupesi vituttamaan.
Noh, takaisin kauppaan, ja kysymään infosta että voisivatko he vaihtaa minulle sellaisen kolikon, jolla tuon ostoskärryn saisi. En tietenkään tiennyt, mikä der Einkaufswagen on saksaksi. Asian selitettyäni, sain kuulla, että eurolla se toimii, ja kaupan pihalla oleva viinikauppa vaihtaa kolikoita.
Sinne siis. Odoteltuani hetken viinikaupan tädin juoruilun loppumista ohitin juorupartnerin ja pyysin vaihtorahaa. Se vastasi jotain ystävällistä niin vahvalla saksin murteella etten ymmärtänyt sanaakaan ja antoi kolikoita. Hymyilin takasin, ja toivoin, ettei mutina ollut kysymys. Menin takaisin kärryparkkiin ja tungin kärryyn euron. Sitten huomasin kärryn päässä lapun, että "Kaputt. Bitte kein Geld benutzen"
Nyt olikin hyvä mieli ja oikein itsevarma olo mennä tutkimaan ennen näkemättömiä tuotemerkkejä.
maanantaina, elokuuta 22, 2005
Kylterit kylässä
Onpas mennyt aika vauhdilla.
Täällä oli Pasi ja Helmee-Jaakkola käymässä viikonlopun yli, ja ovat itse asiassa vieläkin. Itse vaan jouduin töihin, ja herrat kuljeskelee omin nokkinensa kaupungin valoissa.
Viikonloppu tietenkin vietettiin Kylterimäisessä toiminnassa kaupungin yössä ja kämpän sohvalla. Oli kyllä kerta kaikkiaan rentouttava viikonloppu. Voitaisiin jopa puhua nollauksesta... Mutta kulttuuriakaan ei toki unohdettu. Sunnuntaina käytiin Nürnbergissä virkistäytymässä katsellen Kansallissosialistien valtavia monumentteja, jotka rapistuu paikallisten edelleen häpeillessä historiaansa. Olivat varsin kolkkoja paikkoja syyssateessa.
Saa tosiaan tulle muutkin käymään!
Täällä oli Pasi ja Helmee-Jaakkola käymässä viikonlopun yli, ja ovat itse asiassa vieläkin. Itse vaan jouduin töihin, ja herrat kuljeskelee omin nokkinensa kaupungin valoissa.
Viikonloppu tietenkin vietettiin Kylterimäisessä toiminnassa kaupungin yössä ja kämpän sohvalla. Oli kyllä kerta kaikkiaan rentouttava viikonloppu. Voitaisiin jopa puhua nollauksesta... Mutta kulttuuriakaan ei toki unohdettu. Sunnuntaina käytiin Nürnbergissä virkistäytymässä katsellen Kansallissosialistien valtavia monumentteja, jotka rapistuu paikallisten edelleen häpeillessä historiaansa. Olivat varsin kolkkoja paikkoja syyssateessa.
Saa tosiaan tulle muutkin käymään!
perjantaina, elokuuta 12, 2005
Näin Saksasta ostetaan auto (Hevoskaupoilla: epilogi)
No nyt on auto kaikkine herkkuineen koossa. Tässäpä prosessikuvaus:
(Autokauppa)
Kun vihdoin oli auto "ostettu", oli minulla kädessäni vain kauppasopimus, jossa sitouduin maksamaan autosta, ja kauppias sitoutui tekemään katsastuksen jne.
(Vakuutusyhtiö)
Kävin hakemassa vakuutusyhtiöltä lyhytaikaisen vakuutuksen. Nämä paperit kourassa sitä odoteltiin puhelimen pirinää seuraava viikko. Ajelin siis autoa öisin unissani. Tuon vapauttavan soiton tuleessa, sain tietää, että auto on noudettavissa tiistaina. Maksu käteisellä.
(Katsastusasema)
Suuntasin maanantaina katsastusasemalle, josta sain käteeni lyhytaikaisen rekisteriotteen, (jossa siis ei ole auton tietoja) ja maksukortin.
(Kilpimyymälä)
Näiden kanssa suuntasin kilpimyymälään, josta ostin lyhytaikaiset kilvet.
(Katsastusaseman maksuautomaatti)
Kilvet kainalossa palasin takasin katsastusasemalle. Ensin menin kolmanteen kerrokseen, jossa maksoin automaattiin maksukortin vaatiman summan.
(Katsastusaseman täti)
Sitten takasin toisen kerroksen katsastustädille, joka löi tarrat kilpiin, ja sanoi, että nämä on sitten viisi päivää voimassa.
(Pankki)
Tiistaina suuntasin pankkiin, nostin tililläni lojunutta lainarahaa ja läksin junalla Frankfurtiin. Kilvet kainalossa.
(Autokauppa)
Autohan oli kaikin puolin kunnossa: on varotuskolmiota, ensiapulaukkua, katsastuslappua, huoltotodistusta ja lattiamattoja. Noh, kaiken maailman allekirjoituksia ja sitten tukku käteistä tiskin yli. Vielä varmistus, että huoltokirjaan on myös merkitty myyjän tekemä huolto. Se merkittiin. Myyjä pisti väliaikaiset kilvet kiinni, ja ne siis olivat voimassa vielä tänään +3 päivää.
(Vakuutusyhtiö)
Tänään menin taas vakuutusyhtiöön tekemään oikean vakuutuksen autolle...
(Katsastusaseman setä)
...ja sieltä katsastusasemalle. Tällä kertaa ei kilpitehdasta tarvittu, vaan kilvet sai samalta tiskiltä. (?) Sain myös kaiken maailman leimat ja paperit ja muut. Lopuksi vielä asukaspysäköintilapunkin.
(Katsastusaseman maksutiski)
Taas maksukortti kädessä maksamaan, ja sitten...
(Auto)
...kävelin kilvet kainalossa autolle ja vaihoin aidot Bayerilaiset kilvet. WÜ-DQ147. Varokaa sitä.
Verrattuna ihmisen ilmoittamiseen tähän kaupunkiin tarvittiin tähän autoprosessiin 1100% enemmän asiointikertoja. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että Saksa on autojen maa.
Viikonlopuksi lähden Zürichiin. Autobahnia. :)
(Autokauppa)
Kun vihdoin oli auto "ostettu", oli minulla kädessäni vain kauppasopimus, jossa sitouduin maksamaan autosta, ja kauppias sitoutui tekemään katsastuksen jne.
(Vakuutusyhtiö)
Kävin hakemassa vakuutusyhtiöltä lyhytaikaisen vakuutuksen. Nämä paperit kourassa sitä odoteltiin puhelimen pirinää seuraava viikko. Ajelin siis autoa öisin unissani. Tuon vapauttavan soiton tuleessa, sain tietää, että auto on noudettavissa tiistaina. Maksu käteisellä.
(Katsastusasema)
Suuntasin maanantaina katsastusasemalle, josta sain käteeni lyhytaikaisen rekisteriotteen, (jossa siis ei ole auton tietoja) ja maksukortin.
(Kilpimyymälä)
Näiden kanssa suuntasin kilpimyymälään, josta ostin lyhytaikaiset kilvet.
(Katsastusaseman maksuautomaatti)
Kilvet kainalossa palasin takasin katsastusasemalle. Ensin menin kolmanteen kerrokseen, jossa maksoin automaattiin maksukortin vaatiman summan.
(Katsastusaseman täti)
Sitten takasin toisen kerroksen katsastustädille, joka löi tarrat kilpiin, ja sanoi, että nämä on sitten viisi päivää voimassa.
(Pankki)
Tiistaina suuntasin pankkiin, nostin tililläni lojunutta lainarahaa ja läksin junalla Frankfurtiin. Kilvet kainalossa.
(Autokauppa)
Autohan oli kaikin puolin kunnossa: on varotuskolmiota, ensiapulaukkua, katsastuslappua, huoltotodistusta ja lattiamattoja. Noh, kaiken maailman allekirjoituksia ja sitten tukku käteistä tiskin yli. Vielä varmistus, että huoltokirjaan on myös merkitty myyjän tekemä huolto. Se merkittiin. Myyjä pisti väliaikaiset kilvet kiinni, ja ne siis olivat voimassa vielä tänään +3 päivää.
(Vakuutusyhtiö)
Tänään menin taas vakuutusyhtiöön tekemään oikean vakuutuksen autolle...
(Katsastusaseman setä)
...ja sieltä katsastusasemalle. Tällä kertaa ei kilpitehdasta tarvittu, vaan kilvet sai samalta tiskiltä. (?) Sain myös kaiken maailman leimat ja paperit ja muut. Lopuksi vielä asukaspysäköintilapunkin.
(Katsastusaseman maksutiski)
Taas maksukortti kädessä maksamaan, ja sitten...
(Auto)
...kävelin kilvet kainalossa autolle ja vaihoin aidot Bayerilaiset kilvet. WÜ-DQ147. Varokaa sitä.
Verrattuna ihmisen ilmoittamiseen tähän kaupunkiin tarvittiin tähän autoprosessiin 1100% enemmän asiointikertoja. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että Saksa on autojen maa.
Viikonlopuksi lähden Zürichiin. Autobahnia. :)
keskiviikkona, elokuuta 10, 2005
tiistaina, elokuuta 09, 2005
Sallintalaki
Eksyinpä sunnuntaikävelyllä paikalliseen Biergarteniin, jossa on tapana järjestää erinäisten orkesterien soitto- ja laulutapahtumia. Tällä kertaa lavalla oli "The Jets", jonka nimestäkin voi jo päätellä, että musiikki on Gepardi-tyyppistä Viking Line kamaa, johon kuka tahansa voi keinua.
No ketäs sitä kuunteli? Yksinäiset, eläkeläiset, kaveriporukat, nuoriso ja kylän miehet. Paikalla on tottakai oluttarjoilu, ja oluttuopit olivat kiitettävästi esillä joka pöydässä ja tanssi(lattialla). Merkittävin lajityyppi, jota paikalla havaitsi olivat lapsiperheet. Minne muualle perhe lähtee sunnuntaina käymään, kuin paikalliseen Biergarteniin?
Kenellekään ei varmaan tarvitse kertoa, että täällä saa viinaa mistä vaan ja koska vaan? Tässä maassa on myös enemmän savukeautomaatteja per capita kuin Suomessa R-kioskeja, postilaatikoita ja pankkiautomaatteja yhteensä. Niinpä, jos 4-vuotias haluaa tupakkaa, hänen pitää vain ottaa kotikadulle jakkara mukaan, että ylettyy flipperin suulle.
Täytyypä olla sairas kansa? Kaikkia pahoja asioita saa tehdä itsellensä ilman, että valtio kontrolloi asiaa mitenkään!
Minusta kyllä nuo lapset isukin kanssa tanssimassa olivat kovin terve näky. Suomessa vaan tuo valvonnan, kieltämisen ja häpeän kulttuuri johtaa juomisen salailuun ja ylilyönteihin.
Jos lapsi huomaisi suomalaisella terassilla jo pienenä että %-merkintä virvoitusjuomapullossa on aivan normaalia, ja isä tulee hilpeäksi kun juo ruskeasta pullosta, ei tänäkään iltana sadoissa Pohojalaasissa maataloissa tarvitsisi perheen isän salaa mennä kellariin tyhjentämään kossupulloa. Tämän jälkeen kymmenien isäntien ei tarvitsisi tapella vaimojensa kanssa lasten kuullen, monet lapset ja vaimot säästyisivät isännän nyrkiltä, eikä Ylämäen perhettä ajettaisikaan pihalle pakkaseen.
Kulttuurin muutos on hidasta, mutta jostakin on syytä aloittaa.
No ketäs sitä kuunteli? Yksinäiset, eläkeläiset, kaveriporukat, nuoriso ja kylän miehet. Paikalla on tottakai oluttarjoilu, ja oluttuopit olivat kiitettävästi esillä joka pöydässä ja tanssi(lattialla). Merkittävin lajityyppi, jota paikalla havaitsi olivat lapsiperheet. Minne muualle perhe lähtee sunnuntaina käymään, kuin paikalliseen Biergarteniin?
Kenellekään ei varmaan tarvitse kertoa, että täällä saa viinaa mistä vaan ja koska vaan? Tässä maassa on myös enemmän savukeautomaatteja per capita kuin Suomessa R-kioskeja, postilaatikoita ja pankkiautomaatteja yhteensä. Niinpä, jos 4-vuotias haluaa tupakkaa, hänen pitää vain ottaa kotikadulle jakkara mukaan, että ylettyy flipperin suulle.
Täytyypä olla sairas kansa? Kaikkia pahoja asioita saa tehdä itsellensä ilman, että valtio kontrolloi asiaa mitenkään!
Minusta kyllä nuo lapset isukin kanssa tanssimassa olivat kovin terve näky. Suomessa vaan tuo valvonnan, kieltämisen ja häpeän kulttuuri johtaa juomisen salailuun ja ylilyönteihin.
Jos lapsi huomaisi suomalaisella terassilla jo pienenä että %-merkintä virvoitusjuomapullossa on aivan normaalia, ja isä tulee hilpeäksi kun juo ruskeasta pullosta, ei tänäkään iltana sadoissa Pohojalaasissa maataloissa tarvitsisi perheen isän salaa mennä kellariin tyhjentämään kossupulloa. Tämän jälkeen kymmenien isäntien ei tarvitsisi tapella vaimojensa kanssa lasten kuullen, monet lapset ja vaimot säästyisivät isännän nyrkiltä, eikä Ylämäen perhettä ajettaisikaan pihalle pakkaseen.
Kulttuurin muutos on hidasta, mutta jostakin on syytä aloittaa.
lauantaina, elokuuta 06, 2005
Finnische sauna
Senhän nyt kaikki tietää, ettei ulkomailla osata saunoa. Ei täälläkään.
Kävin juuri paikallisessa uimahallissa jossa oli iso kyltti puisen oven vieressä. Kyltissä luki "Finnische Sauna"
'Niinpä niin' mietin ja astuin sisään. Seinällä on neljä tiimalasia, josta voi ottaa kukin saunavieras aikaa, että varmasti ollaan juuri 15 minuuttia saunassa. Kiukaan päälle on kannettu koripallon kokoinen suolakivi jonka alla kulkee putki kivien päällä. Seinällä on millintarkat lämpö- ja kosteusmittarit (85 astetta, 35%)
Putken olemassaolo herätti jo toiveita, että löylyä voisi heittää omaan tahtiinsa. Mutta ei. Kyselin vieressä lojuvalta äijältä, että mites tuota ajetaan. Herra kertoi ystävällisesti, että se on automaattinen. Tai sitten "Bademeister" (vinkkaus uimavalvojaa kohti) voi laittaa lisää löylyä. Voi helvetti.
Toinen kummallisuus on lepohuoneet, joissa voi olla. Olla. Siellä on tyhjässä huoneessa auringonottotuoleja rivissä, eikä mitään virikkeitä. Se on tehty juurikin vain ja ainoastaan olemista varten.
Suomalaisille sauna on perinteisesti kovinkin sosiaalinen paikka. Uimahallin saunapastorit kertoo tpojille miten niitä lapsia tehdään ja paikallisen kunnan asiat hoidetaan kuntoon. -Ainakin puheissa. Ennestään tuntemattomatkin ovat epäsuomalaiseen tapaan samoilla lauteilla kavereita. Saunailtojen sosiallisuudesta nyt ei kannata edes mainita.
Täällä on saunaosastoilla kovin hiljaista. Osastoja miehittää yksittäiset äijät. (Sinänsä siis sovin hyvin joukkoon) Vaikka luulisi, ettei löylyttömässä saunassa ole muuta tekemistä kuin turista, niin puheta siellä ei juurikaan kuule. Sinne ei myös tulla porukalla saunomaan ja juhlimaan, vaan kaverillekin puhellaan kuiskien.
Se on harrasta toimintaa tämä saksalainen saunominen.
Kävin juuri paikallisessa uimahallissa jossa oli iso kyltti puisen oven vieressä. Kyltissä luki "Finnische Sauna"
'Niinpä niin' mietin ja astuin sisään. Seinällä on neljä tiimalasia, josta voi ottaa kukin saunavieras aikaa, että varmasti ollaan juuri 15 minuuttia saunassa. Kiukaan päälle on kannettu koripallon kokoinen suolakivi jonka alla kulkee putki kivien päällä. Seinällä on millintarkat lämpö- ja kosteusmittarit (85 astetta, 35%)
Putken olemassaolo herätti jo toiveita, että löylyä voisi heittää omaan tahtiinsa. Mutta ei. Kyselin vieressä lojuvalta äijältä, että mites tuota ajetaan. Herra kertoi ystävällisesti, että se on automaattinen. Tai sitten "Bademeister" (vinkkaus uimavalvojaa kohti) voi laittaa lisää löylyä. Voi helvetti.
Toinen kummallisuus on lepohuoneet, joissa voi olla. Olla. Siellä on tyhjässä huoneessa auringonottotuoleja rivissä, eikä mitään virikkeitä. Se on tehty juurikin vain ja ainoastaan olemista varten.
Suomalaisille sauna on perinteisesti kovinkin sosiaalinen paikka. Uimahallin saunapastorit kertoo tpojille miten niitä lapsia tehdään ja paikallisen kunnan asiat hoidetaan kuntoon. -Ainakin puheissa. Ennestään tuntemattomatkin ovat epäsuomalaiseen tapaan samoilla lauteilla kavereita. Saunailtojen sosiallisuudesta nyt ei kannata edes mainita.
Täällä on saunaosastoilla kovin hiljaista. Osastoja miehittää yksittäiset äijät. (Sinänsä siis sovin hyvin joukkoon) Vaikka luulisi, ettei löylyttömässä saunassa ole muuta tekemistä kuin turista, niin puheta siellä ei juurikaan kuule. Sinne ei myös tulla porukalla saunomaan ja juhlimaan, vaan kaverillekin puhellaan kuiskien.
Se on harrasta toimintaa tämä saksalainen saunominen.
perjantaina, elokuuta 05, 2005
Keskustele
Pitää nopeasti kertoa, että nyt täällä saa keskustella ilman rekisteröitymistä. Annahan kuulua siis itsestäsi. Keskustelu ja kommentointi tapahtuu alhaalla olevan Conversation linkin kautta, ja sitten kun valitsee että Other, niin voi aivan itse itselleen nimimerkin keksiä.
Sanokaa vaikka, että kumpi on parempi kirjaisin koko? Tämä vai tuo jota on käytetty edellisessä postauksessa?
Mutta nyt lounaalle.
Sanokaa vaikka, että kumpi on parempi kirjaisin koko? Tämä vai tuo jota on käytetty edellisessä postauksessa?
Mutta nyt lounaalle.
torstaina, elokuuta 04, 2005
Kulttuurishokki
Nyt jotain täysin filosofista. Jos jollain on jotain faktaa (tämä on täysin omasta päästä) niin antaa tulla vaan.
Se on kummallinen tuo kulttuurishokki, joka väistämättä tulee (Masse 2003). Sillä ei ole mitään tekemistä kulttuurin tai shokin kanssa. Ei täällä mitään shokeeraavaa ole, eikä täällä ole niin erilaista kulttuuriakaan. Kaikki on lähes samanlaista kuin Suomessa. Päivät ollaan töissä. Illat ollaan kotona ja viikonloppuisin juhlimassa. Syön aamulla voileipää, lounaalla lounasta ja illalla mitä kaapista löytyy, enkä ole järkyttynyt täällä kertaakaan. Mutta miksi silti puhutaan kulttuurishokista?
Olen huomannut, että kulttuurishokki koostuu kolmesta elementistä: yksinäisyydestä, epävarmuudesta ja saamattomuudesta. Nämä kolme eivät itse asiassa ole kulttuurishokin syitä vaan seurauksia. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin itse asiassa kulttuurishokki, eli ne asiat joina se näkyy ulospäin.
Kulttuurishokin välttämiseksi minun pitää ymmärtää kolme asiaa:
- En ole paikallinen
- Olen täällä vain tilapäisesti
- Kaikki tapahtuu hitaammin
Paikalliseksi ei pääse hetkessä. Eikä oikeasti monessa vuodessakaan. Vaasassa asuessani kuuden vuoden jälkeenkin oli vissi ero siinä, etten ollut käynyt samoja kouluja tai tuntenut lähes koko ikäluokkaani. En tule "paikalliseksi" koskaan. Tämän ymmärtäminen on tärkeätä, jotta muistan, ettei elämän pidäkään olla minulle yhtä helppoa kuin Suomessa.
Olen täällä vain tilapäisesti. Koska komennukselleni ei ole määritelty loppupäivää, tämän ymmärtäminen oli vaikeata. Tässä vaiheessa päätin ehdottomasti olla täällä kaksi vuotta. Sitten annan itseni valita. Tämä päätös sekä vapauttaa että sitoo. Se poistaa mahdollisuuden edes miettiä nopeampaa poislähtöä, eli sitoo minut tänne. Samaan aikaan se vapauttaa minut "pakosta" tulla aidoksi osaksi tätä kaupunkia.
Kaikki tapahtuu hitaammin. Ihmisen mieli avartuu ja herkistyy ympäristölle kun se viedään uuteen erilaiseen ympäristöön. Kun kaikki on uutta kielestä, ihmisistä, lattiasta, katosta, kaduista, työpaikasta, ilmastosta, äänistä ja työkaluista lähtien on hyväksyttävä, että tekeminen on hitaampaa. Itsellä tämä on näkynyt päättämättömyytenä ja epävarmuutena aivan arkisten asioiden suhteen.
Se on kummallinen tuo kulttuurishokki, joka väistämättä tulee (Masse 2003). Sillä ei ole mitään tekemistä kulttuurin tai shokin kanssa. Ei täällä mitään shokeeraavaa ole, eikä täällä ole niin erilaista kulttuuriakaan. Kaikki on lähes samanlaista kuin Suomessa. Päivät ollaan töissä. Illat ollaan kotona ja viikonloppuisin juhlimassa. Syön aamulla voileipää, lounaalla lounasta ja illalla mitä kaapista löytyy, enkä ole järkyttynyt täällä kertaakaan. Mutta miksi silti puhutaan kulttuurishokista?
Olen huomannut, että kulttuurishokki koostuu kolmesta elementistä: yksinäisyydestä, epävarmuudesta ja saamattomuudesta. Nämä kolme eivät itse asiassa ole kulttuurishokin syitä vaan seurauksia. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin itse asiassa kulttuurishokki, eli ne asiat joina se näkyy ulospäin.
Kulttuurishokin välttämiseksi minun pitää ymmärtää kolme asiaa:
- En ole paikallinen
- Olen täällä vain tilapäisesti
- Kaikki tapahtuu hitaammin
Paikalliseksi ei pääse hetkessä. Eikä oikeasti monessa vuodessakaan. Vaasassa asuessani kuuden vuoden jälkeenkin oli vissi ero siinä, etten ollut käynyt samoja kouluja tai tuntenut lähes koko ikäluokkaani. En tule "paikalliseksi" koskaan. Tämän ymmärtäminen on tärkeätä, jotta muistan, ettei elämän pidäkään olla minulle yhtä helppoa kuin Suomessa.
Olen täällä vain tilapäisesti. Koska komennukselleni ei ole määritelty loppupäivää, tämän ymmärtäminen oli vaikeata. Tässä vaiheessa päätin ehdottomasti olla täällä kaksi vuotta. Sitten annan itseni valita. Tämä päätös sekä vapauttaa että sitoo. Se poistaa mahdollisuuden edes miettiä nopeampaa poislähtöä, eli sitoo minut tänne. Samaan aikaan se vapauttaa minut "pakosta" tulla aidoksi osaksi tätä kaupunkia.
Kaikki tapahtuu hitaammin. Ihmisen mieli avartuu ja herkistyy ympäristölle kun se viedään uuteen erilaiseen ympäristöön. Kun kaikki on uutta kielestä, ihmisistä, lattiasta, katosta, kaduista, työpaikasta, ilmastosta, äänistä ja työkaluista lähtien on hyväksyttävä, että tekeminen on hitaampaa. Itsellä tämä on näkynyt päättämättömyytenä ja epävarmuutena aivan arkisten asioiden suhteen.
tiistaina, elokuuta 02, 2005
Ei kylää, ei kaupunkia...
...jossa ei olisi suomalaisia.
Lauantai-iltana käväisin kuulemma expatriaattien suosimassa Jimmy'zissä. Olihan siellä ulkomaan eliöitä. Siis ulkomaan verrattuna kotimaalaisiin, eli saksalaisiin. Jutskasin hetken Malesiasta(?) tulleen herran kanssa. Kuultuaan, että olin Suomesta, alkoi hän osoitella vaaleata pitkä tyttöä, joka oli kuulemma kanssa tuosta kaukaisesta pohjoisesta maasta.
Ja olihan hän. Notta ookeen Kauhavalta! Perisuomalaiseen tapaan sovimme nopeasti pyrkivämme alkoholin avustuksella tiettyyn perisuomalaiseen olotilaan ja myös mahdollisimman nopeasti näyttämään alkuasukeille, miten perisuomalainen takapuolta heiluu kaupungin perisaksalaisessa yössä.
Mukana oli onneksi sen sortin sakki muualta maailmalta tulleita, ettemme päässeet aivan täysin suomalaisissa merkeissä iltaa viettämään. Jotain kotimaista, eli suomalaista, oli kuitenkin havaittavissa seuraavan aamun olotilassa.
Lauantai-iltana käväisin kuulemma expatriaattien suosimassa Jimmy'zissä. Olihan siellä ulkomaan eliöitä. Siis ulkomaan verrattuna kotimaalaisiin, eli saksalaisiin. Jutskasin hetken Malesiasta(?) tulleen herran kanssa. Kuultuaan, että olin Suomesta, alkoi hän osoitella vaaleata pitkä tyttöä, joka oli kuulemma kanssa tuosta kaukaisesta pohjoisesta maasta.
Ja olihan hän. Notta ookeen Kauhavalta! Perisuomalaiseen tapaan sovimme nopeasti pyrkivämme alkoholin avustuksella tiettyyn perisuomalaiseen olotilaan ja myös mahdollisimman nopeasti näyttämään alkuasukeille, miten perisuomalainen takapuolta heiluu kaupungin perisaksalaisessa yössä.
Mukana oli onneksi sen sortin sakki muualta maailmalta tulleita, ettemme päässeet aivan täysin suomalaisissa merkeissä iltaa viettämään. Jotain kotimaista, eli suomalaista, oli kuitenkin havaittavissa seuraavan aamun olotilassa.
lauantaina, heinäkuuta 30, 2005
Ensimmäinen visiitti paikalliseen diskoteekkiin
Käväsin perjantai-iltana nopsaan nettikahvilassa katselemassa, notta missä olisi koulunpäättäjäisbileitä. Täällä kun päästiin yliopistoista lomille viime perjantaina.
Noh, olihan niitä, ja houkuttelevalta tuntui paikka nimeltä Capitol. Eikun taksiin. Taksikuski oli mukava täti, joka kertoi, että yökerhoihin saa täällä mennä alaikäisetkin aina kahteentoista asti yöllä. Kahdentoista jälkeen heidät ajetaan ulos. Matka maksoi 20 ekiä. On se kallista, varsinkin kun istahtaa taksiin tietämättä minne on menossa.
Olikin mukava paikka. 4 tanssilattiaa ja paljon kissamaisia tyttöjä. Toki itse itseksensä kulkiessa ja köpötellessä on tuo yökerhotoiminta suhteellisen tylsää. Ja niinpä kahten olusen jälkeen n. klo 0200 siirryinkin kotia kohti. Muutamaan keskusteluunkin pääsin, mutta onhan tuo hankalaa, kun ei ole porukkaa, jolla hölmöillä. Kuitenkin kannatti käydä, että tietää mitä paikallisessa yössä tapahtuu.
Noh, olihan niitä, ja houkuttelevalta tuntui paikka nimeltä Capitol. Eikun taksiin. Taksikuski oli mukava täti, joka kertoi, että yökerhoihin saa täällä mennä alaikäisetkin aina kahteentoista asti yöllä. Kahdentoista jälkeen heidät ajetaan ulos. Matka maksoi 20 ekiä. On se kallista, varsinkin kun istahtaa taksiin tietämättä minne on menossa.
Olikin mukava paikka. 4 tanssilattiaa ja paljon kissamaisia tyttöjä. Toki itse itseksensä kulkiessa ja köpötellessä on tuo yökerhotoiminta suhteellisen tylsää. Ja niinpä kahten olusen jälkeen n. klo 0200 siirryinkin kotia kohti. Muutamaan keskusteluunkin pääsin, mutta onhan tuo hankalaa, kun ei ole porukkaa, jolla hölmöillä. Kuitenkin kannatti käydä, että tietää mitä paikallisessa yössä tapahtuu.
torstaina, heinäkuuta 28, 2005
Hevoskaupoilla osa 3
Nyt rupesi tuo autokuume nousemaan niin käsittämättömäksi, että oli pakko lähteä kesken viikon ostoksille. Tämä lähinnä siksi, että oli todistettava vääräksi käsitys, että tuo uuden veroinen BMW 323 olisi oikeasti fiksu valinta.
Soittelin ja koittelin saada Frankfurtin autosetiä pitämään puljua auki tiistaina edes hetken pidempään, mutta eihän siitä mitään tullut. Yksi setä lupasi, ja niinpä lähdin taas paikallisella pendolinolla tunnin matkalle Frankfurtiin koeajamaan vuoden 2000 BMW 323sta. Kyseessä oli hieman uudempi, mutta saman hintainen peli, kuin osan 2 bemari. Asemalla vastassa jälleen luotto-autonostokonsulttini Matti.
Koeajoa ei tällä kertaa tarvituu. Auton pinnassa oli pieniä naarmuja siellä täällä. Sisällä autossa tarttui kädet kiinni mihin koskikin, ja siellä täällä oli pikkuvikoja. Osuvan kommentin mukaan, jos autossa olisi edellisellä omistajalla ollut videokamera, ei filmiä olisi voitu YLEllä näyttää. Käynnistäessä syttyi öljy valo palamaan. Uudelleen käynnistäessä syttyi moottorivian hälytysvalo. Siirryimme kuolaamaan samassa liikkeessä myytäviä Porcheja ja X5sia.
Vielä oli yksi auto koeajamatta. BMW 325. (tässä vaiheessa taitaa tuo merkkivalinta olla selvä) Jouduin aamulla klo 7:45 matkalle yksin, sillä konsulttini ei ole vielä täysipäiväisesti näissä hommissa. Ensimmäistä kertaa pääsi myös koeajolle ilman Abu-Abu-miehiä. Myyjä otti ajokortistani tiedot ylös, täytti vakuutuspaperin ja otti passini vakuudeksi. Lisäksi allekirjoitin, että maksan täyskaskon 2000 e:n omavastuun, jos mällään auton omasta viastani johtuen. Näin pääsin yksin harhailemaan pitkin Frankfurtin laitakaupunkia.
Noh, ensimmäiseksi tietenkin kokeilin, että palaako se kumi. No kyllä se paloi. Tässä pelissä oli 192hv ja manuaalivaihteet. Seuraavaksi pääsin autobahnille, ja huomasin, että takaraivo voi vielä iskeä niskatukeen kun kiihdyttää kahdeksasta kympistä sataseen. Lopulta tien laidassa näkyi nuo vapauttavat merkit: pyöreä valkoinen ympyrä, jossa harmaat viivat jättävät nopeusrajoituksen taakseen.
Hieman verryteltyäni löin sadasta kahdestakympistä tallan pohjaan. 140 tuntui naisten vauhdilta. 160 ei jännittänyt. 180 nostin hieman kaasua. 200 petti usko. Vanhempien Volvolla on joskus päässyt 170:iä, ja olihan se jännää ja tärisyttävää kyytiä. En tiedä kuinka pitkälle tuolla autolla pitää mennä, jotta pääsee samaan tärinään. Se jäi vielä selvittämättä.
Noh, aikaahan on. Nimittäin koeajon jälkeen kävimme hintaneuvottelua, ja reilun viikon päästä pääsen ajelemaan tuolla nimenomaisella pelillä pitkin saksan maata. Tuntuupa hyvältä ja joo, joo, olen, olen varovainen.
Näin on tämä trilogia epilogia vaille valmis.
Soittelin ja koittelin saada Frankfurtin autosetiä pitämään puljua auki tiistaina edes hetken pidempään, mutta eihän siitä mitään tullut. Yksi setä lupasi, ja niinpä lähdin taas paikallisella pendolinolla tunnin matkalle Frankfurtiin koeajamaan vuoden 2000 BMW 323sta. Kyseessä oli hieman uudempi, mutta saman hintainen peli, kuin osan 2 bemari. Asemalla vastassa jälleen luotto-autonostokonsulttini Matti.
Koeajoa ei tällä kertaa tarvituu. Auton pinnassa oli pieniä naarmuja siellä täällä. Sisällä autossa tarttui kädet kiinni mihin koskikin, ja siellä täällä oli pikkuvikoja. Osuvan kommentin mukaan, jos autossa olisi edellisellä omistajalla ollut videokamera, ei filmiä olisi voitu YLEllä näyttää. Käynnistäessä syttyi öljy valo palamaan. Uudelleen käynnistäessä syttyi moottorivian hälytysvalo. Siirryimme kuolaamaan samassa liikkeessä myytäviä Porcheja ja X5sia.
Vielä oli yksi auto koeajamatta. BMW 325. (tässä vaiheessa taitaa tuo merkkivalinta olla selvä) Jouduin aamulla klo 7:45 matkalle yksin, sillä konsulttini ei ole vielä täysipäiväisesti näissä hommissa. Ensimmäistä kertaa pääsi myös koeajolle ilman Abu-Abu-miehiä. Myyjä otti ajokortistani tiedot ylös, täytti vakuutuspaperin ja otti passini vakuudeksi. Lisäksi allekirjoitin, että maksan täyskaskon 2000 e:n omavastuun, jos mällään auton omasta viastani johtuen. Näin pääsin yksin harhailemaan pitkin Frankfurtin laitakaupunkia.
Noh, ensimmäiseksi tietenkin kokeilin, että palaako se kumi. No kyllä se paloi. Tässä pelissä oli 192hv ja manuaalivaihteet. Seuraavaksi pääsin autobahnille, ja huomasin, että takaraivo voi vielä iskeä niskatukeen kun kiihdyttää kahdeksasta kympistä sataseen. Lopulta tien laidassa näkyi nuo vapauttavat merkit: pyöreä valkoinen ympyrä, jossa harmaat viivat jättävät nopeusrajoituksen taakseen.
Hieman verryteltyäni löin sadasta kahdestakympistä tallan pohjaan. 140 tuntui naisten vauhdilta. 160 ei jännittänyt. 180 nostin hieman kaasua. 200 petti usko. Vanhempien Volvolla on joskus päässyt 170:iä, ja olihan se jännää ja tärisyttävää kyytiä. En tiedä kuinka pitkälle tuolla autolla pitää mennä, jotta pääsee samaan tärinään. Se jäi vielä selvittämättä.
Noh, aikaahan on. Nimittäin koeajon jälkeen kävimme hintaneuvottelua, ja reilun viikon päästä pääsen ajelemaan tuolla nimenomaisella pelillä pitkin saksan maata. Tuntuupa hyvältä ja joo, joo, olen, olen varovainen.
Näin on tämä trilogia epilogia vaille valmis.
tiistaina, heinäkuuta 26, 2005
Valkovenäläinen
Jossain vaiheessa mietittiin onko se valkovenäläinen kansainvälinen paukku. Kanariallahan tuo tunnetaan, mutta entäs täällä Saksassa?
Noh, lauantai-iltana Valkovenäläinen löytyi frankfurtissa erään krouvin listalta, ja valinta oli sitä myöten selvä. Hieman mietimme, notta mitäköhän se sieltä tulee. Nimittäin oikea valkovenäläinen, kuten on empiirisissä tutkimuksissa Helsingin kaivohuoneella osoitettu tehdään punaisesta HYLA maidosta, koska se on mahdollisimman kermaista ja makiaa.
Noh, milläs se olisi vielä parempaa?
No KERMALLA tietenkin. Vui että "Kahlua, Vodka und Sahne." Hyvvää oli.
Noh, lauantai-iltana Valkovenäläinen löytyi frankfurtissa erään krouvin listalta, ja valinta oli sitä myöten selvä. Hieman mietimme, notta mitäköhän se sieltä tulee. Nimittäin oikea valkovenäläinen, kuten on empiirisissä tutkimuksissa Helsingin kaivohuoneella osoitettu tehdään punaisesta HYLA maidosta, koska se on mahdollisimman kermaista ja makiaa.
Noh, milläs se olisi vielä parempaa?
No KERMALLA tietenkin. Vui että "Kahlua, Vodka und Sahne." Hyvvää oli.
maanantaina, heinäkuuta 25, 2005
Hevoskaupoilla osa 2
Olipa jälleen lauantai ja aika mennä ajelemaan autoilla Massen matkassa.
Ensimmäinen kohde oli vm. 2000 Saab 9-3 Aero. Autokauppias vaivautui paikalle n. puolen tunnin odottelun jälkeen, mutta odottelun palkitsi tuo uskomattomat 250 hevosvoimaa tunkeva V6 chip-tuunattu turbomoottori. (en oikein iskekään usko puhuvani tällaista kieltä)
Maantien nopeusrajoitus oli ikävä kyllä 100km/h, mutta kolmestakympistä sataan edes takaisin kiihdyttely ja jarruttelu maistui silti ihan hyvältä... Ei otettu aikaa, mutta kyllähän tuo nopeaa touhua oli. Ajotuntumassa jäi kuitenkin toivomisen varaa, ja jopa näitä hevosvoimia haittasi tehon puolesta se, että turbo "otti kiinni" vasta kun pedaali oli ollut pohjassa sekunnin pari. Lisäksi autossa oli naarmuja ja pikkuvikoja joka puolella, eli vaikka hinta olikin houkutteleva 9000 euroa, niin auto jäi vielä odottelemaan seuraavaa omistajaansa.
Seuraavaksi oli vuorossa -94 BMW 325 avoauto. Vanha kuin kulttuuri, mutta kaikin puolin huollettu ja hyvin hoidettu. Kyllä se vaan niin on, että hyvä ajotuntuma on saksalainen perusominaisuus. Hyvältä se tuntui. Autossa oli automaattivaihteet, joka ehkä vei vähän tehoja pois. Vanhuus lienee vienyt myös hieman, sillä aika lussulta nuo 172 hv tuntui. (onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että Saabissa oli viisi minuuttia aiemmin 250?)
Bemarilinjalla jatkettiin, ja siirryttiin seuraavaan kauppaan: Abdallah Automobiles. Täällä oli vuorossa vuoden 98 umpi BMW 323.
Auto oli kuin uusi. Ei naarmun naarmua, ja sisältäkin niin siistissä kunnossa, että olisin voinut nuolla läikkynyttä olutta nahkapenkiltä. Hassan Abdallah (paikan omistaja) nöyryytti veljensä ajamaan koeajo meidän kanssa. Mukava mies oli tuo velikin, vaikkei puhunut saksaksi muuta kuin Geh rechts! Geh links! Geh! Geh! Geh! (tämä on autokauppiaalle tärkeää sanastoa: "Kävele oikealle" "Kävele vasemmalle" "Kävele!" "Kävele!" "Kävele")
Uuden tuntuisella autolla oli kiva ajaa. Tunnelmaa pilasi hieman automaattivaihteet (johon Massen mukaan tottuisi, ja olisi lopulta tyytyväisempi) sekä perässä ajaneet poliisit, jotka pakottivat luopumaan koeluonteisesta leikkimisestä.
Lopulta neuvottelimme hinnasta ja totesimme, että onhan se ihan käypä auto. Toistaiseksi noudatan kuitenkin Hassan Abdallahin veljen neuvoa, sillä autoa ei mukaan tarttunut tälläkään kertaa.
ps. Päästiin hetki istumaan myös Hassanin X5n kyydissä. (huokaus)
Ensimmäinen kohde oli vm. 2000 Saab 9-3 Aero. Autokauppias vaivautui paikalle n. puolen tunnin odottelun jälkeen, mutta odottelun palkitsi tuo uskomattomat 250 hevosvoimaa tunkeva V6 chip-tuunattu turbomoottori. (en oikein iskekään usko puhuvani tällaista kieltä)
Maantien nopeusrajoitus oli ikävä kyllä 100km/h, mutta kolmestakympistä sataan edes takaisin kiihdyttely ja jarruttelu maistui silti ihan hyvältä... Ei otettu aikaa, mutta kyllähän tuo nopeaa touhua oli. Ajotuntumassa jäi kuitenkin toivomisen varaa, ja jopa näitä hevosvoimia haittasi tehon puolesta se, että turbo "otti kiinni" vasta kun pedaali oli ollut pohjassa sekunnin pari. Lisäksi autossa oli naarmuja ja pikkuvikoja joka puolella, eli vaikka hinta olikin houkutteleva 9000 euroa, niin auto jäi vielä odottelemaan seuraavaa omistajaansa.
Seuraavaksi oli vuorossa -94 BMW 325 avoauto. Vanha kuin kulttuuri, mutta kaikin puolin huollettu ja hyvin hoidettu. Kyllä se vaan niin on, että hyvä ajotuntuma on saksalainen perusominaisuus. Hyvältä se tuntui. Autossa oli automaattivaihteet, joka ehkä vei vähän tehoja pois. Vanhuus lienee vienyt myös hieman, sillä aika lussulta nuo 172 hv tuntui. (onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että Saabissa oli viisi minuuttia aiemmin 250?)
Bemarilinjalla jatkettiin, ja siirryttiin seuraavaan kauppaan: Abdallah Automobiles. Täällä oli vuorossa vuoden 98 umpi BMW 323.
Auto oli kuin uusi. Ei naarmun naarmua, ja sisältäkin niin siistissä kunnossa, että olisin voinut nuolla läikkynyttä olutta nahkapenkiltä. Hassan Abdallah (paikan omistaja) nöyryytti veljensä ajamaan koeajo meidän kanssa. Mukava mies oli tuo velikin, vaikkei puhunut saksaksi muuta kuin Geh rechts! Geh links! Geh! Geh! Geh! (tämä on autokauppiaalle tärkeää sanastoa: "Kävele oikealle" "Kävele vasemmalle" "Kävele!" "Kävele!" "Kävele")
Uuden tuntuisella autolla oli kiva ajaa. Tunnelmaa pilasi hieman automaattivaihteet (johon Massen mukaan tottuisi, ja olisi lopulta tyytyväisempi) sekä perässä ajaneet poliisit, jotka pakottivat luopumaan koeluonteisesta leikkimisestä.
Lopulta neuvottelimme hinnasta ja totesimme, että onhan se ihan käypä auto. Toistaiseksi noudatan kuitenkin Hassan Abdallahin veljen neuvoa, sillä autoa ei mukaan tarttunut tälläkään kertaa.
ps. Päästiin hetki istumaan myös Hassanin X5n kyydissä. (huokaus)
lauantaina, heinäkuuta 23, 2005
Munakas à la Würzburg
Kävinpä eilissä päivin ruokakaupassa, ja katsastelin munahyllyltä itselleni sopivia munia. -ja löytyhän niitä. Itselleni sopivahan tarkoittaa halvinta. Retuli opetti Pariisissa, että ruoassa voi säästää vaikka kuinka paljon, ja tämähän on jäänyt koskemaan kaikkea ulkomaan (ruoka)soppailua.
Halvimmat munat olivat värjättyjä eri värisiksi. Oli punaista, violettia, vihreää ja niin edelleen. Nopean analyysin kautta keksin, että rumat, pienemmät tai epämuodostuneet munat siis värjätään, jotta vietäisiin huomio pois oleellisesta, ja silti nämä sekundapallerot voisivat olla halvempia.
Noh, kotona sitten kinkkusuikaleet pannulle, ja muna rasiasta rikki pannun laitaan... Vaan kuinkas kävikään. Munat oli KEITETTYJÄ! On se uskomatonta, että munahyllyn halvin laatu on sekä värjättyä että keitettyä! Jalostusko tuo lisäarvoa?
Jotain kummallista lienee siinäkin, että keitettyjä munia ylipäänsä myydään ja vielä samassa hyllyssä raakojen kanssa. Jäi tällä kertaa munakkaat syömäti, mutta leivän päällähän tuo maistui.
Halvimmat munat olivat värjättyjä eri värisiksi. Oli punaista, violettia, vihreää ja niin edelleen. Nopean analyysin kautta keksin, että rumat, pienemmät tai epämuodostuneet munat siis värjätään, jotta vietäisiin huomio pois oleellisesta, ja silti nämä sekundapallerot voisivat olla halvempia.
Noh, kotona sitten kinkkusuikaleet pannulle, ja muna rasiasta rikki pannun laitaan... Vaan kuinkas kävikään. Munat oli KEITETTYJÄ! On se uskomatonta, että munahyllyn halvin laatu on sekä värjättyä että keitettyä! Jalostusko tuo lisäarvoa?
Jotain kummallista lienee siinäkin, että keitettyjä munia ylipäänsä myydään ja vielä samassa hyllyssä raakojen kanssa. Jäi tällä kertaa munakkaat syömäti, mutta leivän päällähän tuo maistui.
keskiviikkona, heinäkuuta 20, 2005
Lounas beim Metzger
Käymme joka päivä lounalla työpaikan vieressä olevalla "teurastajalla" joka olisi siis kotoisammin kutsuttuna lihakauppias. Tsuikka on päässä ja kaikki, kun siellä käännetään veistä haavoissa.
Toimiston väellä on tapana tilata "Warmdusche" eli lämminsuihku, eli vellihousu, eli mamis. Se tarkoittaa sitä, että täyden lautasen sijasta annos on hiukan pienempi kuin normaalisti. Sanotaanko nyt vaikka että perus suomalaisen annoksen kokoinen. Käytännössä kyseessä lienee pikku kanta-asiakkuuskikka, sillä ei se annos nyt niiin paljon pienempi ole. Euron halvempi silti, eli 3,50.
Ihmetellä täytyy sitä, että tällä suht hiljaisella asuinalueella voi moinen metskeri toimia. Hänellä on jopa 2-3 työntekijää jatkuvasti töissä. Liha- ja makkaravalikoima on runsaampi kuin Stockmannin herkussa, ja lisäksi on vielä pari salaattia ja muutama valmiskastike.
Lihan on pakko säilyä täällä pidempään tai ainakin olla helvetisti halvempaa. Ei tuolla valikoimalla, noilla hinnoilla, yhdellä kassalla ja tällä sijainnilla voi saada asiakasvirtaa, joka kattaisi kolmen ja puolen herran palkan... Toisaalta onhan tuossa lihan koko kulku: ensin on tuoretta lihaa, sitten marinoitua, sitten on possupastaa ja lopulta koiranruokaa. Mitäköhän se tämän päiväinen kinkkiannos sitten oli?
Toimiston väellä on tapana tilata "Warmdusche" eli lämminsuihku, eli vellihousu, eli mamis. Se tarkoittaa sitä, että täyden lautasen sijasta annos on hiukan pienempi kuin normaalisti. Sanotaanko nyt vaikka että perus suomalaisen annoksen kokoinen. Käytännössä kyseessä lienee pikku kanta-asiakkuuskikka, sillä ei se annos nyt niiin paljon pienempi ole. Euron halvempi silti, eli 3,50.
Ihmetellä täytyy sitä, että tällä suht hiljaisella asuinalueella voi moinen metskeri toimia. Hänellä on jopa 2-3 työntekijää jatkuvasti töissä. Liha- ja makkaravalikoima on runsaampi kuin Stockmannin herkussa, ja lisäksi on vielä pari salaattia ja muutama valmiskastike.
Lihan on pakko säilyä täällä pidempään tai ainakin olla helvetisti halvempaa. Ei tuolla valikoimalla, noilla hinnoilla, yhdellä kassalla ja tällä sijainnilla voi saada asiakasvirtaa, joka kattaisi kolmen ja puolen herran palkan... Toisaalta onhan tuossa lihan koko kulku: ensin on tuoretta lihaa, sitten marinoitua, sitten on possupastaa ja lopulta koiranruokaa. Mitäköhän se tämän päiväinen kinkkiannos sitten oli?
tiistaina, heinäkuuta 19, 2005
SchweitzerStraßFest
Autokauppojen jälkeen menimme porukalla Frankfurtissa syömään, ja mahat täynnä Italialaista hyvää ruokaa suuntasimme kohti SchweizerStraßea, tämä ihan vain siitä syystä, että päivällä tuon kadun sulkeminen oli haitannut autoiluamme siinä määrin, että halusimme polkea sen maan rakoon. Oli meillä ehkä myös pieni aavistus siitä, että suljetulla kadulla saattaisi tapahtua jotain.
Iloksemme huomasimme, että monet muutkin halusivat polkea samaa katua. Tämän olivat havainneet sitten myös paikalliset olutkauppiaat, jotka olivat pystyttäneet telttoja pitkin katuja, ja kovasti tyrkyttivät tarjoilujansa.
Noh, olutteltalta toiselle. Ensin maksettiin pantti laseista, jonka sai takaisin, kunhan palautti juomalasinsa takaisin samaan telttaan. Näin siis joka teltalla. Eipä tarvinnut juoda muovista, eikä potkia lasinsiruja. -vaan eipä Suomessa ikinä annettaisi lupaakaan tuollaisille pirskeille.
Illan jo hämärtyessä hihaamme tarttui saksalainen herrasmies, joka tunnisti meidät suomalaisiksi. Osasipa jopa suomen kielisen sanan: VAPPU! Tämä kaveriporukka oli viettänyt viimeisimmät vappunsa aina Helsingissä. Porukkaan kuului myös herrasmies, joka oli ollut Suomessa jo VIISI vappua putkeen. Ja vain siksi, että oli Vappu. Osa herroista oli ollut käymässä myös juhannuksena, "aber, Vappu ist viel besser." Ja eikun elämysmatkoja tarjoamaan.
Iloksemme huomasimme, että monet muutkin halusivat polkea samaa katua. Tämän olivat havainneet sitten myös paikalliset olutkauppiaat, jotka olivat pystyttäneet telttoja pitkin katuja, ja kovasti tyrkyttivät tarjoilujansa.
Noh, olutteltalta toiselle. Ensin maksettiin pantti laseista, jonka sai takaisin, kunhan palautti juomalasinsa takaisin samaan telttaan. Näin siis joka teltalla. Eipä tarvinnut juoda muovista, eikä potkia lasinsiruja. -vaan eipä Suomessa ikinä annettaisi lupaakaan tuollaisille pirskeille.
Illan jo hämärtyessä hihaamme tarttui saksalainen herrasmies, joka tunnisti meidät suomalaisiksi. Osasipa jopa suomen kielisen sanan: VAPPU! Tämä kaveriporukka oli viettänyt viimeisimmät vappunsa aina Helsingissä. Porukkaan kuului myös herrasmies, joka oli ollut Suomessa jo VIISI vappua putkeen. Ja vain siksi, että oli Vappu. Osa herroista oli ollut käymässä myös juhannuksena, "aber, Vappu ist viel besser." Ja eikun elämysmatkoja tarjoamaan.
sunnuntaina, heinäkuuta 17, 2005
Hevoskaupoilla
Voi helvetti!
Täällä tulee oikeasti hulluksi. Kävin Massen kanssa autokaupoilla Frankfurtissa. Hevoskaupoille lähteminen on oikeasti ainoa oikea sana kuvaamaan auton ostoa tässä maassa. Uskomatonta. Siellä on kuulkaa pelto täynnä menopelejä jos jonkinlaisia. On kolaroituja, uusia, vanhoja, kaksipyöräisiä, kolmepyöräisiä, saksalaisia, romuja, kiiltäviä ja mattapintaisia, tuunattuja ja viritettyjä. Hampaisiin saa katsoa, koska aivan ilmaistahan se ei ole. Todettakoot kuitenkin että Fiaskon veroista autoa ei sieltä löytynyt.
Hevosmarkkinat kruunaa tummahipiäiset myyjät jotka notkuvat työmaakopeissaan ja iskevät kiinni kuin hyeenat kun hieman pidempään ihailee peilikuvaansa auton ikkunasta. Tosin aina niin ei käy. Jos on huono päivä, niin vaikka heiluttelet tukkua sata eurosia sen nenän edessä, on tupakkatauko pidettävä.
Noh, meitä viihdyttänyt Mercedes Benz SL280 myyjä oli enemmän tuota hyeena-mallia, vaikkakin kovin ystävällinen. Koeajolle haettiin CD työmaakopista, että pääsi popittamaan Mersun poppivehkeillä lähes Hämeenlinnan torin perjantaihin verrattavalla metelillä. Kun sanoin myyjälle, etten ihan noin kallista ollut ajatellut, oli Masse mennyt kuiskaan sen korvaan, että "on sillä oikiasti rahhaa". Hintalappu oli tällekin autolle vain 13 900.
Noh, olihan siellä muitakin. BMW 318 avoauto maksoi 7600. Vuosimallia en muista. Lisäksi haimme bemarin tehokkaampaa 325 sta, mutta kolmesta netistä katsomastamme ehdokkaasta kolme oli myyty ennen kuin saavuimme paikalle. Se ehkä vähän vitutti. Moinen bemari maksaisi n. 10 000 ehkä hieman alle.
Rolls Roycen avoautossa ei ollut hintaa määritelty ja myyjälläkin oli tupakkatauko. Bemarin uusi M6 maksoi 126 000 euroa. Myyjällä oli myös tässä liikkeessä kovasti muita kiireitä, eikä hän heti tullut ehdottamaan koeajoa.
Ensi viikonloppuna uudestaan.
Täällä tulee oikeasti hulluksi. Kävin Massen kanssa autokaupoilla Frankfurtissa. Hevoskaupoille lähteminen on oikeasti ainoa oikea sana kuvaamaan auton ostoa tässä maassa. Uskomatonta. Siellä on kuulkaa pelto täynnä menopelejä jos jonkinlaisia. On kolaroituja, uusia, vanhoja, kaksipyöräisiä, kolmepyöräisiä, saksalaisia, romuja, kiiltäviä ja mattapintaisia, tuunattuja ja viritettyjä. Hampaisiin saa katsoa, koska aivan ilmaistahan se ei ole. Todettakoot kuitenkin että Fiaskon veroista autoa ei sieltä löytynyt.
Hevosmarkkinat kruunaa tummahipiäiset myyjät jotka notkuvat työmaakopeissaan ja iskevät kiinni kuin hyeenat kun hieman pidempään ihailee peilikuvaansa auton ikkunasta. Tosin aina niin ei käy. Jos on huono päivä, niin vaikka heiluttelet tukkua sata eurosia sen nenän edessä, on tupakkatauko pidettävä.
Noh, meitä viihdyttänyt Mercedes Benz SL280 myyjä oli enemmän tuota hyeena-mallia, vaikkakin kovin ystävällinen. Koeajolle haettiin CD työmaakopista, että pääsi popittamaan Mersun poppivehkeillä lähes Hämeenlinnan torin perjantaihin verrattavalla metelillä. Kun sanoin myyjälle, etten ihan noin kallista ollut ajatellut, oli Masse mennyt kuiskaan sen korvaan, että "on sillä oikiasti rahhaa". Hintalappu oli tällekin autolle vain 13 900.
Noh, olihan siellä muitakin. BMW 318 avoauto maksoi 7600. Vuosimallia en muista. Lisäksi haimme bemarin tehokkaampaa 325 sta, mutta kolmesta netistä katsomastamme ehdokkaasta kolme oli myyty ennen kuin saavuimme paikalle. Se ehkä vähän vitutti. Moinen bemari maksaisi n. 10 000 ehkä hieman alle.
Rolls Roycen avoautossa ei ollut hintaa määritelty ja myyjälläkin oli tupakkatauko. Bemarin uusi M6 maksoi 126 000 euroa. Myyjällä oli myös tässä liikkeessä kovasti muita kiireitä, eikä hän heti tullut ehdottamaan koeajoa.
Ensi viikonloppuna uudestaan.
torstaina, heinäkuuta 14, 2005
Perussettiä
Täällä osaa nuo mummotkin vetästä kaljaa naamaan. Koska olet viimeksi nähnyt Espan terasseilla seitsemänkymmenen vanhat tädit nauttimassa Hefe Weißbieriä ja juoruilemassa ohikulkijoista? Tänäänpä tuollaiset istuskeli kaikessa rauhassa terassilla ja poltteli röökiä siinä sivussa.
Ohi käveli jossain vaiheessa harmaa ponihäntä vilkkuen luultavasti joku 40 luvun playboy, jolle mummot iloisesti vilkutti. Voi sitä kuiskimisen määrää. Sainpa itsekin hymyn, että kyllähän tämä vielä tästä...
Ohi käveli jossain vaiheessa harmaa ponihäntä vilkkuen luultavasti joku 40 luvun playboy, jolle mummot iloisesti vilkutti. Voi sitä kuiskimisen määrää. Sainpa itsekin hymyn, että kyllähän tämä vielä tästä...
tiistaina, heinäkuuta 12, 2005
Norppa Open
Kiitokset vaan Saimaan rannalle. Jätettäkööt se reissu muille foorumeille.
Lähtöhän tapahtui upeasti tapoja noudattaen, eli juosten rautatieasemalta Lentokoneeseen. Onneksi shuttle bussikuski, joka kuljettaa Frankfurtin kentällä ihmiset ykkösterminaalista kakkosterminaaliin oli ymmärtäväisellä päällä ja lähti seitsemän minuuttia etuajassa jotta ehdin lentooni. Noh, paikan päälle saavuttaessa, oli tietenkin bussipysäkki täynnä. Kuski ei tästä välittänyt vaan huusi, "Te siellä ulos, mutta muut jää sisään!" Ja lähdin juoksemaan...
Jäihän sinne ovien väliin jotain japanilaisia turisteja. Syyttäkööt ihtiänsä, jos ei osaa Saksaa. Uskomatonta palvelua kyllä.
Paluureissun taisin nukkua.
Lähtöhän tapahtui upeasti tapoja noudattaen, eli juosten rautatieasemalta Lentokoneeseen. Onneksi shuttle bussikuski, joka kuljettaa Frankfurtin kentällä ihmiset ykkösterminaalista kakkosterminaaliin oli ymmärtäväisellä päällä ja lähti seitsemän minuuttia etuajassa jotta ehdin lentooni. Noh, paikan päälle saavuttaessa, oli tietenkin bussipysäkki täynnä. Kuski ei tästä välittänyt vaan huusi, "Te siellä ulos, mutta muut jää sisään!" Ja lähdin juoksemaan...
Jäihän sinne ovien väliin jotain japanilaisia turisteja. Syyttäkööt ihtiänsä, jos ei osaa Saksaa. Uskomatonta palvelua kyllä.
Paluureissun taisin nukkua.
sunnuntaina, heinäkuuta 10, 2005
Ihmiset ja kielet
Ihmisistä on vaikea sanoa mitään, kun heitä on niin vaikea ymmärtääkin. Murre on aikaslailla omituista Frankoonialaista scheissea, jonka oppimiseen vierähtänee hetki. Kyllä ei olekaan 'Jaa' ja ei 'Nein'. Bussikuski sano tarkoituksellisen selkeästi artikuloiden: "Jein", kun kysyin meneekö bussi tietylle kadulle. En vieläkään tiedä mitä se tarkoitti, mutta löysin perille.
Eihän täällä ole oikein kehenkään vielä tutustunut. Pikkuhiljaa alakerran baarin baarikissat on tutumpia, ja lounaspaikka-Metzgerion sedät jo moikkailee. Ehkäpä ensi viikolla taas hieman enemmän.
Eihän täällä ole oikein kehenkään vielä tutustunut. Pikkuhiljaa alakerran baarin baarikissat on tutumpia, ja lounaspaikka-Metzgerion sedät jo moikkailee. Ehkäpä ensi viikolla taas hieman enemmän.
maanantaina, heinäkuuta 04, 2005
975 Kiliani Volksfest
Lauantaina alkoi yhdeksännetsadatseitsemännetkymmenetviidennet (975.) vuosittaiset Kiliani juhlat. Kiliani on kaupungin suojelijapyhimys, ja häntä juhlittiin näyttävästi paraatilla sekä ilotulituksella. Yhteensä juhlat kestää viikon.
Näin paraatissa ensimmäiset Bayerilaiset nahkahousut, ja tuote on välittömästi ostoslistalla. Alkuillan ilotulitusta seurattiin Linnan kukkulalta, mutta illan avajaisrientoihin ei enää jaksettu. Biergartenissa oli kuulemma tanssinut nahkahoususedät ja kansallispuku-tädit pöydillä. Ensi kerralla pitää liittyä joukkoon tummaan.
Näin paraatissa ensimmäiset Bayerilaiset nahkahousut, ja tuote on välittömästi ostoslistalla. Alkuillan ilotulitusta seurattiin Linnan kukkulalta, mutta illan avajaisrientoihin ei enää jaksettu. Biergartenissa oli kuulemma tanssinut nahkahoususedät ja kansallispuku-tädit pöydillä. Ensi kerralla pitää liittyä joukkoon tummaan.
perjantaina, heinäkuuta 01, 2005
Työläisen selkänahka
Kaupunki on kuin pienoismalli Prahasta. Keskellä menee ruskea joki, jossa on laivakanavia, kukkulan päällä on linna, kaksitornisia kirkkoja on joka puolella ja kadut ja talot ovat kapeita. Hieno tunnelma ja mukavan aktiivinen kylä tuntuu olevan.
Töitä on piisannut. Hommia on väännetty tänne saapumisesta asti hiat ja puntit käärittyinä. Lupaan pyhästi itselleni lähteä elokuussa joka päivä ennen viittä kotiin. En siis ole pitkien päivien takia paljoa ehtinyt kierrellä. Viikonloppuna päästään Prahasta vierailemaan tulevan Annan kanssa kiertelemään hieman enemmän.
Töitä on piisannut. Hommia on väännetty tänne saapumisesta asti hiat ja puntit käärittyinä. Lupaan pyhästi itselleni lähteä elokuussa joka päivä ennen viittä kotiin. En siis ole pitkien päivien takia paljoa ehtinyt kierrellä. Viikonloppuna päästään Prahasta vierailemaan tulevan Annan kanssa kiertelemään hieman enemmän.
tiistaina, kesäkuuta 28, 2005
Tänään lähdetään
Tänään tämä poika jätti Helsingin tomut taakseen ja lähti etsimään uutta elämää Würzburgissa Saksan maalla. Jääkööt matkasta jokin muisto, ja olkoot se tämä deutschelinna.blogspot.com.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
