maanantaina, helmikuuta 27, 2006
lauantaina, helmikuuta 25, 2006
tiistaina, helmikuuta 21, 2006
Juhlan aika!
Tämä on Deutschelinnan 100s viesti, jonka tahdon omistaa Vaasan Yliopiston Ylioppilaskunnalle. Samalla onnitteluni 38 vuotisesta taipaleesta.
100:tta viestiäkin on syytä juhlia. Koska virtuaalinen frakkien pito on hankalaa, jos ei mahdotonta, julkaisen juhlan arvokkuuteen sopivan tuoreen kuvan viime viikonlopulta:
100:tta viestiäkin on syytä juhlia. Koska virtuaalinen frakkien pito on hankalaa, jos ei mahdotonta, julkaisen juhlan arvokkuuteen sopivan tuoreen kuvan viime viikonlopulta:
maanantaina, helmikuuta 20, 2006
Urheilun huumaa
Torinon jälkeen on hyvä miettiä hetki urheilua. Suomen Kanada voiton jälkeen voi ainakin turvallisin mielin ruveta houkuttelemaan Sakuja katsomaan huomista Suomi-Saksa peliä. Vaan ketä kiinnostaisi?
Kävin pari viikkoa sitten kollegan kanssa Frankfurtissa katsomassa Frankfurt-Berlin futismatsin. Perus keskitason bundesligaa. Hyvä peli: 1-1 kovan taistelun jälkeen ja Frankfurt altavastaajana pystyi jopa painostamaan pitkän aikaa toisella puoliajalla.
Stadioni oli reilusti yli puolillaan, ja fiilis oli hyvä! Kuuluttajan lausuessa maaleja yleisö huusi pelaajien sukunimet kuten tapana kai on (tämä oli toinen katsomani futispeli, poislukien FC-Hämeenlinna-Lahti). Maalinteon lopuksi yleisö auttoi myös tuloksen huutamisessa, Kuuluttaja: "Frankfurt" Yleisö: "Einz!", K: "Berlin" Y: "Null!", (vaikka tilanne olikin 1-1.) Maalikuulutuksen jälkeen kuuluttaja vielä kiitti yleisöä: "Danke", johon kohteliaat Frankfurtilaiset huusivat: "Bitte!"
Vaikka Erkki Virtanen onkin oikeilla jäljillä, on hänellä ja sikakatsomolla vielä opittavaa.
Olympialaisyleisössä taas kokemus oli toisenlainen. Etenkin hiihdossa ja mäkihypyssä katsomo oli monikansallinen. Kuuluttajakaan ei ollut tuttu, eikä kannustushuutoja osattu läpi stadionien. Annettakoot se yleisölle anteeksi. Fiilis oli kuitenkin mahtava. Eri lailla mahtava. Kaiken kukkuraksi kuuluttaja puhui suomea!!! (ja myös ruotsia, ranskaa, italiaa, englantia ja norjaa, mutta mitä niistä)
Itseni nuo olympialaiset löi ällikällä. En ollut valmistaututunut enkä altistunut ennakkohehkutukseen. Sen sijaan tiedän kyllä, että viime lauantaina pelattiin 22. kierros Bundesligaa ja Chelsea johtaa Premier Leaguea. Niin tuntuu kaikki muutkin tietävän. Talviurheilu, ja jopa tuo "keskieuroopassa tosi iso" mäkihyppy jää pois jopa kärpässarjasta, kun sitä vertaa jalkapalloon. Torinossakin suurin fanien intohimo ja isoin määrä järjestyksenpitäjiä vaadittiin jalkapallofanien junaan saattamiseen. Ai oliko täällä Olympialaiset?
Katsoja-statistiikkaa
Olympialaiset:
Suomi-Saksa naisten jääkiekko: 1 300
Miesten sprinttihiihtofinaali: 8 000
Mäkihypyn normaalimäkifinaali: 7 000
Yhteensä: 16 300
Perus keskitason bundesliga: 30 000
Kävin pari viikkoa sitten kollegan kanssa Frankfurtissa katsomassa Frankfurt-Berlin futismatsin. Perus keskitason bundesligaa. Hyvä peli: 1-1 kovan taistelun jälkeen ja Frankfurt altavastaajana pystyi jopa painostamaan pitkän aikaa toisella puoliajalla.
Stadioni oli reilusti yli puolillaan, ja fiilis oli hyvä! Kuuluttajan lausuessa maaleja yleisö huusi pelaajien sukunimet kuten tapana kai on (tämä oli toinen katsomani futispeli, poislukien FC-Hämeenlinna-Lahti). Maalinteon lopuksi yleisö auttoi myös tuloksen huutamisessa, Kuuluttaja: "Frankfurt" Yleisö: "Einz!", K: "Berlin" Y: "Null!", (vaikka tilanne olikin 1-1.) Maalikuulutuksen jälkeen kuuluttaja vielä kiitti yleisöä: "Danke", johon kohteliaat Frankfurtilaiset huusivat: "Bitte!"
Vaikka Erkki Virtanen onkin oikeilla jäljillä, on hänellä ja sikakatsomolla vielä opittavaa.
Olympialaisyleisössä taas kokemus oli toisenlainen. Etenkin hiihdossa ja mäkihypyssä katsomo oli monikansallinen. Kuuluttajakaan ei ollut tuttu, eikä kannustushuutoja osattu läpi stadionien. Annettakoot se yleisölle anteeksi. Fiilis oli kuitenkin mahtava. Eri lailla mahtava. Kaiken kukkuraksi kuuluttaja puhui suomea!!! (ja myös ruotsia, ranskaa, italiaa, englantia ja norjaa, mutta mitä niistä)
Itseni nuo olympialaiset löi ällikällä. En ollut valmistaututunut enkä altistunut ennakkohehkutukseen. Sen sijaan tiedän kyllä, että viime lauantaina pelattiin 22. kierros Bundesligaa ja Chelsea johtaa Premier Leaguea. Niin tuntuu kaikki muutkin tietävän. Talviurheilu, ja jopa tuo "keskieuroopassa tosi iso" mäkihyppy jää pois jopa kärpässarjasta, kun sitä vertaa jalkapalloon. Torinossakin suurin fanien intohimo ja isoin määrä järjestyksenpitäjiä vaadittiin jalkapallofanien junaan saattamiseen. Ai oliko täällä Olympialaiset?
Katsoja-statistiikkaa
Olympialaiset:
Suomi-Saksa naisten jääkiekko: 1 300
Miesten sprinttihiihtofinaali: 8 000
Mäkihypyn normaalimäkifinaali: 7 000
Yhteensä: 16 300
Perus keskitason bundesliga: 30 000
tiistaina, helmikuuta 14, 2006
Turinoa
Italialaiset on kyllä ihania!
Ei ole kiire mihinkään, eikä mikään toimi, mutta silti voidaan iloita ja hymyillä ja ennen kaikkea SÄÄTÄÄ!
Säätäminen lienee paikallinen kansanuskonto. Koko yhteiskunta on rakennettu sen varaan, että säätäminen olisi mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi olympialaisten virallisissa julkaisuihin on painettu väärää tietoa, jotta kävijä ei varmasti ilman säätöä löydä haluamaansa. Myös tarkkuudessa on pyritty epätäydellisyyteen. Kisa-alueiden kartat olivat painettu tarkkuudella, joka pakotti jokaisen kisaturistin osallistumaan säätötalkoisiin.
Lisäksi oli säätämisen maksimoimiseksi jätetty pois kaikki kyltit, opasteet ja informaatiotaulut. Jonon hännille asettuessa ei tiennyt onko toisessa päässä pönttö vai hiihtolatu, mutta väliäkös sillä, kunhan jonottaa.
Italialaisten innokkuutta kuvasi myös kiitettävä määriä säätökavereita, jotka olivat asetettu säätämään pitkin poikin olympia-aluetta. Itsekkäät säätöukot saattoivat jopa säätää katsojan kisapaikalle väärästä portista, jotta kukaan muu ei saisi enää mahdollisuutta säätää kisaturistin kanssa.
Ehdottoman hieno reissu!
Ei ole kiire mihinkään, eikä mikään toimi, mutta silti voidaan iloita ja hymyillä ja ennen kaikkea SÄÄTÄÄ!
Säätäminen lienee paikallinen kansanuskonto. Koko yhteiskunta on rakennettu sen varaan, että säätäminen olisi mahdollisimman helppoa. Esimerkiksi olympialaisten virallisissa julkaisuihin on painettu väärää tietoa, jotta kävijä ei varmasti ilman säätöä löydä haluamaansa. Myös tarkkuudessa on pyritty epätäydellisyyteen. Kisa-alueiden kartat olivat painettu tarkkuudella, joka pakotti jokaisen kisaturistin osallistumaan säätötalkoisiin.
Lisäksi oli säätämisen maksimoimiseksi jätetty pois kaikki kyltit, opasteet ja informaatiotaulut. Jonon hännille asettuessa ei tiennyt onko toisessa päässä pönttö vai hiihtolatu, mutta väliäkös sillä, kunhan jonottaa.
Italialaisten innokkuutta kuvasi myös kiitettävä määriä säätökavereita, jotka olivat asetettu säätämään pitkin poikin olympia-aluetta. Itsekkäät säätöukot saattoivat jopa säätää katsojan kisapaikalle väärästä portista, jotta kukaan muu ei saisi enää mahdollisuutta säätää kisaturistin kanssa.
Ehdottoman hieno reissu!
perjantaina, helmikuuta 10, 2006
Torino ja Olympialaiset kutsuu
Se on kuulkaa sillä lailla, että kun tämän viikon pillit saa nyt pussiin, niin kutsuu Torino ja Olympialaiset!
Mennään työporukalla katsastamaan ainakin mäkihypyn sunnuntaiset finaalit. Jos hyvin käy niin tarjolla saattaa olla myös lumilautailua tai naisten jääkiekkoa...
Mennään työporukalla katsastamaan ainakin mäkihypyn sunnuntaiset finaalit. Jos hyvin käy niin tarjolla saattaa olla myös lumilautailua tai naisten jääkiekkoa...
perjantaina, helmikuuta 03, 2006
Bademeisterin
Saunomisen ensikokemuksesta viisaantuneena ja valveutuneena läksin toistamiseen kohti Sauna-Parkkia. Tämä oli kokonainen puolikas kylpylää, jossa oli saunoja. Niitä taisi olla yhteensä n. 20.
Ensimmäinen shokki suomalaiselle ujolle pojalle on alastomuus. Ämmät ja ukot pomppii ympäri puistoa ilman rihman kiertämää. "Textilfreie Zone" oli se. Ikäjako oli laidasta laitaan, kuten arvata saattaa.
Noh, Suomalaiset saunat (joita oli kolme) olivat kaikki samalla tavalla tylsiä kuin saksalaiset suomalaiset saunat ovat. Istutaan hiljaa ja odotetaan hikeä kuivassa ilmassa. Vierustoverille puhutaan korkeintaan kuiskien. Vaan varttia vaille tasatunti alkoi tapahtua. Bademeister saapui. Tilanteen kuvaaminen on kenties pitkäkestoista, mutta ehkä se nyt kannattaa.
Ensin hän tervehti kaikkia ja pisti lautasen kiertämään, josta kukin saattoi ottaa omenan tai appelsiinin siivun. Sitten hän avasi ulko-oven, ja heilutteli pyyhkeellään ilmaa sisäänpäin, jota tehostaakseen vielä tuli sisäänkin heiluttelemaan pyyhettä, jotta ilma kiertäisi.
Sitten alkoi opastus. Ensin esiteltiin, että tuoksuna on nyt Tutti-frutti, eli raikkaan hedelmäinen aromi. Ja pyydettiin, ettei kukaan poistu seuraavan kymmenen minuutin aikana. Sitten huomautettiin että kuuma tulee varsinkin ylälauteella, ja hiki alkaa virrata, joten pitäkää pyyhkeet myös jalkojen alla. "Kein Schweiß auf den Holz" (ei hikeä puulle). Tämän jälkeen Kylpymestaritar kertoi, että hän heittää neljä kertaa löylyä ja viimeisellä kerralla kiertää vielä ylälauteet, jolloin tulee todella kuuma.
"Ja ovatko kaikki ymmärtäneet?" Varsinainen löylynheitto tapahtui kuin oppikirjasta: Otetaan kauhallinen vettä ja levitetään se kiukaan kiville. Kaikkiaan kiukaan kastelemiseen meni 3-4 kauhallista. Tämän runsaan löylyn jälkeen Bademeisterin odotti, että sihinä lakkaa, ja sitten alkoi kieputtamaan pyyhettä kiukaan päälllä ikään kuin levittääkseen lämpöä.
Kyllähän siinä lämmin tuli. Näin jatkui kaksi seuraavaa kierrosta heti toisensa jälkeen, ja sitten tuli vuoroon neljäs, jonka aikana Kylpymestaritar kiersi vielä lauteilla ja heilutteli pyyhkeellään jokaisen päälle kuumaa ilmaa. Vaikutus oli samakuin puhaltaminen kaverin selkään...
Sitten seurasi vielä loppuopasteet: ei suoraan kylmään suihkuun, vaan ensin pitää vilvoitella, ja juokaa paljon vettä. Sitten sauna tyhjenikin suhteellisen nopeasti. Täytyy kyllä sanoa, että riittävät löylyt oli Suomalaisellekin.
Tämän uskomattoman kokemuksen jälkeen ymmärrän saksalaista saunojaa hieman paremmin. Kaikki mitä Bademeister sanoi ja teki on täysin selkeätä Suomalaiselle, mutta saksalaiselle jännittävää ja ihmeellistä. Kai se on sama asia, kuin vaikka safari Afrikassa; oppaan kanssa on parempi mieli.
Pois lähtiessä katselin seinälle ripustettuja todistuksia Bademeisterien käymistä kursseista ja saamista diplomeista. Riittäisiköhän Suomalaisuus? Ei kun hakemaan! Muistakaa liittää todistukset suoritetuista kursseista.
Ensimmäinen shokki suomalaiselle ujolle pojalle on alastomuus. Ämmät ja ukot pomppii ympäri puistoa ilman rihman kiertämää. "Textilfreie Zone" oli se. Ikäjako oli laidasta laitaan, kuten arvata saattaa.
Noh, Suomalaiset saunat (joita oli kolme) olivat kaikki samalla tavalla tylsiä kuin saksalaiset suomalaiset saunat ovat. Istutaan hiljaa ja odotetaan hikeä kuivassa ilmassa. Vierustoverille puhutaan korkeintaan kuiskien. Vaan varttia vaille tasatunti alkoi tapahtua. Bademeister saapui. Tilanteen kuvaaminen on kenties pitkäkestoista, mutta ehkä se nyt kannattaa.
Ensin hän tervehti kaikkia ja pisti lautasen kiertämään, josta kukin saattoi ottaa omenan tai appelsiinin siivun. Sitten hän avasi ulko-oven, ja heilutteli pyyhkeellään ilmaa sisäänpäin, jota tehostaakseen vielä tuli sisäänkin heiluttelemaan pyyhettä, jotta ilma kiertäisi.
Sitten alkoi opastus. Ensin esiteltiin, että tuoksuna on nyt Tutti-frutti, eli raikkaan hedelmäinen aromi. Ja pyydettiin, ettei kukaan poistu seuraavan kymmenen minuutin aikana. Sitten huomautettiin että kuuma tulee varsinkin ylälauteella, ja hiki alkaa virrata, joten pitäkää pyyhkeet myös jalkojen alla. "Kein Schweiß auf den Holz" (ei hikeä puulle). Tämän jälkeen Kylpymestaritar kertoi, että hän heittää neljä kertaa löylyä ja viimeisellä kerralla kiertää vielä ylälauteet, jolloin tulee todella kuuma.
"Ja ovatko kaikki ymmärtäneet?" Varsinainen löylynheitto tapahtui kuin oppikirjasta: Otetaan kauhallinen vettä ja levitetään se kiukaan kiville. Kaikkiaan kiukaan kastelemiseen meni 3-4 kauhallista. Tämän runsaan löylyn jälkeen Bademeisterin odotti, että sihinä lakkaa, ja sitten alkoi kieputtamaan pyyhettä kiukaan päälllä ikään kuin levittääkseen lämpöä.
Kyllähän siinä lämmin tuli. Näin jatkui kaksi seuraavaa kierrosta heti toisensa jälkeen, ja sitten tuli vuoroon neljäs, jonka aikana Kylpymestaritar kiersi vielä lauteilla ja heilutteli pyyhkeellään jokaisen päälle kuumaa ilmaa. Vaikutus oli samakuin puhaltaminen kaverin selkään...
Sitten seurasi vielä loppuopasteet: ei suoraan kylmään suihkuun, vaan ensin pitää vilvoitella, ja juokaa paljon vettä. Sitten sauna tyhjenikin suhteellisen nopeasti. Täytyy kyllä sanoa, että riittävät löylyt oli Suomalaisellekin.
Tämän uskomattoman kokemuksen jälkeen ymmärrän saksalaista saunojaa hieman paremmin. Kaikki mitä Bademeister sanoi ja teki on täysin selkeätä Suomalaiselle, mutta saksalaiselle jännittävää ja ihmeellistä. Kai se on sama asia, kuin vaikka safari Afrikassa; oppaan kanssa on parempi mieli.
Pois lähtiessä katselin seinälle ripustettuja todistuksia Bademeisterien käymistä kursseista ja saamista diplomeista. Riittäisiköhän Suomalaisuus? Ei kun hakemaan! Muistakaa liittää todistukset suoritetuista kursseista.
Työnhaku
Onneksi minun ei tarvitse hakea tästä maasta töitä.
Olen tässä viimeisinä päivinä kuikuillut muutamia saksalaisia työhakemuksia -tai Suomessa niitä kai sanottaisiin elämänkerroiksi. Saksalaisen työn hakijan kokemukset on nähtävästi tavan mukaan todistettava viimeistä piirtoa myöten.
Seniori-tason paikkoihinkin haettaessa on ilmeisesti syytä sujauttaa kaikki työ- ja koulutodistukset kilon painoiseen "hakemuskansioon". Jos esimerkiksi on ollut joku vuosi opiskelukaupunkinsa McDonaldsin Employee of the Month, on sekin nähtävästi tärkeää tietoa työllistävälle yritykselle. Samoin esimerkiksi todistus asevelvollisuuden suorittamisesta.
Suomessahan tuskin koskaan kysellään todistusten perään, saatikka että niitä pyydettäisiin liittämään työhakemukseen. Jäävätkö huijarit pienessä Suomessa kiinni niin helposti, ettei todistuksia tarvitse kysellä?
Vaikka no, olihan itsellänikin pitkään CV-kansion välissä todistus, että minut on valittu lukiossa "Luokan Juhoksi". Kunnia, jota yhä ylpeydellä kannan.
Olen tässä viimeisinä päivinä kuikuillut muutamia saksalaisia työhakemuksia -tai Suomessa niitä kai sanottaisiin elämänkerroiksi. Saksalaisen työn hakijan kokemukset on nähtävästi tavan mukaan todistettava viimeistä piirtoa myöten.
Seniori-tason paikkoihinkin haettaessa on ilmeisesti syytä sujauttaa kaikki työ- ja koulutodistukset kilon painoiseen "hakemuskansioon". Jos esimerkiksi on ollut joku vuosi opiskelukaupunkinsa McDonaldsin Employee of the Month, on sekin nähtävästi tärkeää tietoa työllistävälle yritykselle. Samoin esimerkiksi todistus asevelvollisuuden suorittamisesta.
Suomessahan tuskin koskaan kysellään todistusten perään, saatikka että niitä pyydettäisiin liittämään työhakemukseen. Jäävätkö huijarit pienessä Suomessa kiinni niin helposti, ettei todistuksia tarvitse kysellä?
Vaikka no, olihan itsellänikin pitkään CV-kansion välissä todistus, että minut on valittu lukiossa "Luokan Juhoksi". Kunnia, jota yhä ylpeydellä kannan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
