Onneksi minun ei tarvitse hakea tästä maasta töitä.
Olen tässä viimeisinä päivinä kuikuillut muutamia saksalaisia työhakemuksia -tai Suomessa niitä kai sanottaisiin elämänkerroiksi. Saksalaisen työn hakijan kokemukset on nähtävästi tavan mukaan todistettava viimeistä piirtoa myöten.
Seniori-tason paikkoihinkin haettaessa on ilmeisesti syytä sujauttaa kaikki työ- ja koulutodistukset kilon painoiseen "hakemuskansioon". Jos esimerkiksi on ollut joku vuosi opiskelukaupunkinsa McDonaldsin Employee of the Month, on sekin nähtävästi tärkeää tietoa työllistävälle yritykselle. Samoin esimerkiksi todistus asevelvollisuuden suorittamisesta.
Suomessahan tuskin koskaan kysellään todistusten perään, saatikka että niitä pyydettäisiin liittämään työhakemukseen. Jäävätkö huijarit pienessä Suomessa kiinni niin helposti, ettei todistuksia tarvitse kysellä?
Vaikka no, olihan itsellänikin pitkään CV-kansion välissä todistus, että minut on valittu lukiossa "Luokan Juhoksi". Kunnia, jota yhä ylpeydellä kannan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Sillä, että Suomi on pieni maa, on varmaan vaikutuksensa. Mitä seniorimpi tehtävä, sitä todennäköisempää on, että etsijäorganisaatiossa on väkeä, joka jotenkin tuntee hakijan.
Toinen paperien lukua vähentävä tekijä liittyy kulttuuriin. Meillä on normaalia ja hyväksyttävää soittaa jollekin jonka tiedämme hakijan naapuriksi, ystäväksi, entiseksi esimieheksi, kouluttajaksi, tms ja kysellä "millanen tyyppi se on, osaako se sitä tai tätä, jne". Ja suomalaisessa kulttuurissa tuommoisiin kysymyksiin myös vastataan, ainakin jos vastaaja tuntee kysyjän. Ja pienessä maassa se tuttu löytyy aina.
Vaikkapa Ruotsissa meno on jo muodollisempaa ja tuontapaisten kyselyjen ja vastaamisten eettisyyttä on pohdiskeltu.
Joten - verkosto kannattaa pitää kunnossa ja naapurien kanssa elää sovussa.
Suomessakin riippuu materiaalin määrä siitä mihin hakee. Yksityiselle puolelle riittää maililla sivun hakemus ja kahden sivun cv, kun taas julkiselle puolelle edellä mainittujen lisäksi todistuksista pitää olla kopiota. Lisäksi ne pitää silloin laittaa kirjeenä.
Eilen tein hakemuksen paikalliseen julkisoikeudelliseen yhteisöön, jonne vein 14 A4-arkkia todisteena siitä kuinka hyvä olen.
Noh, noh, älkääs nyt. Morjestelijan lienee syytä pitää vittuilun kohde tietoisena vittuilijan henkilöllisyydestä jos tuolla linjalla jatkaa.
Tuohon hommaan pääsee vain ilmoituksessa mainituilla vaatimuksilla.
Noh, Japa... onko muita hyviä tarinoita KYPÄstä :)? Täytyy myöntää, että hieman se boardin viimekeskiviikkoinen suojakänneily vaikutti myös allekirjoittaneen OULUN-matkaan - casalla oli taas melkoisen äreät kinkerit! Nimimerkillä kotona kuudelta.
Ja oi ja voi niitä ihania nuoriso-osastoa edustavia kauniita ja komeita kylteriaktiiveja. Päivällä bisnes mut onko illalla enää rokkenroll?! Tai ainakaan YHTÄ rokkenroll, kuin vielä alkuvuosituhannesta... ;-)
Kyselee Vanha Täti.
Huh huh ; Ranskassa ei tommoista kyllä harrasteta. Jos laittaa ekaan yhteydenottoon liikaa tavaraa, se voi päinvastoin olla miinusta. Ja jos kuvaa ei pyydetä, EI KANTSI laittaa = "olen mielestäni edustava". =)
Toisaalta täällä tuntuvat ihmiset surutta hieman paisuttamaan ja parantelemaan vastuutoimiaan ; olen mm löytänyt printteriltä työharjoittelijan ansioluettelon jossa tuuletti olevansa vastuussa jostain MINUN projekteistani, vaikka sen vastuu oli lähinnä kopioita ja tietojen syöttämistä koneelle !
Samoin entiset työkaverit joskus pyytävât korjailemaan englanninkielisiä hakemuksiaan, ja saan makeat naurut kun nään mitä väittävät tehneensä. Nyrkkisääntö on että omitaan ainakin yhtä ylemmän portaan jutut.
Tokaluokan priimus ja hymytyttö Pariisista =)
Tarinoita olis vaik kui pal, mut juho on laittanut mut jollekin spämmilistalle kun mun edelliset kommentit häipyy aina jonkun kirjoittaessa tänne.
Kirsulle näin aluksi voisin sanoa, että kyllä sitä rokettirollia riitti. Muistaakseni ehkä kai.
Lähetä kommentti