Se on kuulkaa rakennettu yks kappaletta keittiöitä. Tai no ei ihan kokonaan. Yläkaapit on vielä ripustamatta seinille, ja uunin sähköliitäntä odottaa vielä rohkeampia käsiä. (nimimerkillä yksi säkäri jo lamppua asentaessa)
Jääkaappi kuitenkin jo toimii, ja tänä iltana toivottavasti myös hana. Mukavaa puuhastelua. Tosin sitä riittää, mutta ehkäpä kämppä on valmiina marraskuun loppuun mennessä...
Viikonloppuna kävästiin Ikeassa ja hetihän sieltä löytyi pari Suomalaista. Kaksi pariskuntaa ja suloinen vauva olivat ostoksilla myös. Tavaramääräkin paljasti, että he olivat jo pidempään asettuneita. Ollin kanssa kiidettiin kahdella kärryllä, kun Nürnbergin expatriaatit selvisivät muutamilla paketeilla.
Ikean lihapullat oli pienoinen pettymys, mutta Sourcreme&Onion Estrellat maistui ikuisten paprika sipsien jäljiltä. Täällä tuo paprika on perunalastujen perusmauste. Kotiin tarttui myös Glögiä, pipareita ja Kallen mätitahnaa. MMmmmm...
maanantaina, lokakuuta 31, 2005
keskiviikkona, lokakuuta 26, 2005
Karjavaunuun
Varasin tänään lennot Ryanilla kohti Suomea marraskuun alkupuolella.
Lauantaina 12.11. Laitetaan Helsinki sekasin. Sitä ennen Tampere ja Hämeenlinna, mutta toivottavasti vähemmän sekaisin.
Lähdenpä tästä kämpille kokoamaan kaappeja.
Lauantaina 12.11. Laitetaan Helsinki sekasin. Sitä ennen Tampere ja Hämeenlinna, mutta toivottavasti vähemmän sekaisin.
Lähdenpä tästä kämpille kokoamaan kaappeja.
tiistaina, lokakuuta 25, 2005
Muutto
No nyt se on sitten tapahtunut. Uusi osoite on Keesburgstraße 10A, D-97074 Würzburg.
Kämppään saatiin eilen illalla yhteentoista mennessä kaikki tavarat. Tämä toki tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä kaikki tavarat ovat lattialla. Muoveista kuorituilla patjoilla ja lakanoilla oli kuitenkin hyvä nukkua ensimmäinen yö. Kalustejahti on vielä vaiheessa.
Kuitenkin olen tyytyväinen. Nyt on se kämppä, jossa varmaan asustelen jonkin verran pidemmän aikaa, ja voin aloittaa kotiutumisen myös asunnossa. Ensiksi voisi vaikka koota yhden vaatekaapin. Yllärihän tietää, että se on helppo nakki. Varsinkin peilikaapin kokoaminen.
Kämppään saatiin eilen illalla yhteentoista mennessä kaikki tavarat. Tämä toki tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä kaikki tavarat ovat lattialla. Muoveista kuorituilla patjoilla ja lakanoilla oli kuitenkin hyvä nukkua ensimmäinen yö. Kalustejahti on vielä vaiheessa.
Kuitenkin olen tyytyväinen. Nyt on se kämppä, jossa varmaan asustelen jonkin verran pidemmän aikaa, ja voin aloittaa kotiutumisen myös asunnossa. Ensiksi voisi vaikka koota yhden vaatekaapin. Yllärihän tietää, että se on helppo nakki. Varsinkin peilikaapin kokoaminen.
perjantaina, lokakuuta 21, 2005
torstaina, lokakuuta 20, 2005
Asunto Frauenlandissa
No nyt se on sitten varma. On asunto ja avaimet. Pelit ja pensselit vain puuttuu. Mistäs löytäisin esimerkiksi mittanauhan tähän hätään? Entäs sohvan, tuoleja, pöytiä ja kaikkea muuta sälää. Viime viikonlopusta lähtien ovat etsinnät olleet käynnissä. Aloitin tärkeimästä eli sängystä.
Runkopatjahan on tässä maassa tuntematon käsite, eli ensimmäistä kertaa tässä elämässä oli ostettava sängyn runko. Lisäksi saksalaiset ovat keksineet, että jos runkoon sisältyykin vain neljä kanttia ja kannattimet, niin pohjasäleikön voi vielä myydä erikseen -sitten tietenkin patja. Löysin samalla sängyn myös vieraille, eli tervetuloa testaamaan!
Keittiö olisi ostoslistalla sitten viikonlopuksi. Sitäkin koitin jo hakea, mutta ehkä se vaatii hieman lisäsäätöä. Kävin katsomassa yhtä käytettyä keittiötä ilman sähkölaitteita sekä yhtä uutta sähkölaitteiden kanssa. Hinta oli sama. On vähän uusi markkina tämä keittiö-bisnes.
On muuten hieno kaupunginosan nimi, eikö: Frauenland. Paljon se lupaa...
Runkopatjahan on tässä maassa tuntematon käsite, eli ensimmäistä kertaa tässä elämässä oli ostettava sängyn runko. Lisäksi saksalaiset ovat keksineet, että jos runkoon sisältyykin vain neljä kanttia ja kannattimet, niin pohjasäleikön voi vielä myydä erikseen -sitten tietenkin patja. Löysin samalla sängyn myös vieraille, eli tervetuloa testaamaan!
Keittiö olisi ostoslistalla sitten viikonlopuksi. Sitäkin koitin jo hakea, mutta ehkä se vaatii hieman lisäsäätöä. Kävin katsomassa yhtä käytettyä keittiötä ilman sähkölaitteita sekä yhtä uutta sähkölaitteiden kanssa. Hinta oli sama. On vähän uusi markkina tämä keittiö-bisnes.
On muuten hieno kaupunginosan nimi, eikö: Frauenland. Paljon se lupaa...
keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005
Finn Bröd
Täältä saa melkein reissumiestä!
Se on toki tanskalaisten tekemää ja saksalaisten pakkaamaa, mutta nimi on suomalainen. Taas täytyy ihmetellä mihin tässä luomun ja functional foodin maailmassa ovat jääneet maailman terveellisintä leipää syövät suomalaiset? Vaasan & Vaasan vaan tuotteistamaan ruispaloja maailmalle. Täällä olisi ainakin ostaja valmiina.
Muuten leoipävarasto saksassa on monipuolinen. Peruspullan lisäksi on saatavilla kaiken maailman siemenillä varustettuja leipiä ja sämpylöitä. Ruistakin on, mutta aika heikkoina sekotuksina. Finnbrottia myydään myös ihan sillä nimellä paikallisissa leipomoissa, mutta se on verrattavissa suomalaisiin monivilja-kannikoihin.
Suurin ero leivissä on tietenkin se mikä kaikissa muissakin ostoksissa. Ne pitää tehdä omassa kaupassa, eli leipomossa, eikä S-Marketissa. Monissa Ässissä on toki erillinen leipomo aulassa odottamassa.
Se on toki tanskalaisten tekemää ja saksalaisten pakkaamaa, mutta nimi on suomalainen. Taas täytyy ihmetellä mihin tässä luomun ja functional foodin maailmassa ovat jääneet maailman terveellisintä leipää syövät suomalaiset? Vaasan & Vaasan vaan tuotteistamaan ruispaloja maailmalle. Täällä olisi ainakin ostaja valmiina.
Muuten leoipävarasto saksassa on monipuolinen. Peruspullan lisäksi on saatavilla kaiken maailman siemenillä varustettuja leipiä ja sämpylöitä. Ruistakin on, mutta aika heikkoina sekotuksina. Finnbrottia myydään myös ihan sillä nimellä paikallisissa leipomoissa, mutta se on verrattavissa suomalaisiin monivilja-kannikoihin.
Suurin ero leivissä on tietenkin se mikä kaikissa muissakin ostoksissa. Ne pitää tehdä omassa kaupassa, eli leipomossa, eikä S-Marketissa. Monissa Ässissä on toki erillinen leipomo aulassa odottamassa.
tiistaina, lokakuuta 18, 2005
Bratwurst mit sauerkraut
Se oli tämän päivän lounas.
Uskomatonta, miten ne kaikki saksalaisvitsit ovat totta täällä Bayerissa. Musiikki on aivan oikeasti sitä saksa-humppaa, ihmisillä on aidosti Lederhosenit jalassa, kaljaa juo kaikki. Sentään Maßit, eli nuo miehen kokoiset tuopit ovat varattuja vain erikoistilaisuuksiin. Alan pikkuhiljaa uskoa, että Kummeli (vai kuka se oli) oli aivan oikeassa luodessaan kuvaa Saksasta suomalaisille.
Vaan ei Saksalaisista, vaan Baijerilaisista. Saan itsekin varmaan oudon kuvan Saksasta ja saksalaisista, kun asun täällä etelässä. Töissä on yksi entinen itä-saksalainen, sekä yksi Hesseniläinen, joka on tästä aivan vierestä, mutta rajan toiselta puolelta.
Pitäisi lähteä harrastamaan kotiseutumatkailua! Mihinkäs sitä voisi mennä? Kertokaas. Kannattaako Berliinissä käydä? Entäs Hampurissa?
Uskomatonta, miten ne kaikki saksalaisvitsit ovat totta täällä Bayerissa. Musiikki on aivan oikeasti sitä saksa-humppaa, ihmisillä on aidosti Lederhosenit jalassa, kaljaa juo kaikki. Sentään Maßit, eli nuo miehen kokoiset tuopit ovat varattuja vain erikoistilaisuuksiin. Alan pikkuhiljaa uskoa, että Kummeli (vai kuka se oli) oli aivan oikeassa luodessaan kuvaa Saksasta suomalaisille.
Vaan ei Saksalaisista, vaan Baijerilaisista. Saan itsekin varmaan oudon kuvan Saksasta ja saksalaisista, kun asun täällä etelässä. Töissä on yksi entinen itä-saksalainen, sekä yksi Hesseniläinen, joka on tästä aivan vierestä, mutta rajan toiselta puolelta.
Pitäisi lähteä harrastamaan kotiseutumatkailua! Mihinkäs sitä voisi mennä? Kertokaas. Kannattaako Berliinissä käydä? Entäs Hampurissa?
maanantaina, lokakuuta 17, 2005
Ystävän illallinen
Sääliksi käy diplomaatteja.
Eräs täällä asuva neitonen kutsui porukkaa illalliselle perjantain kunniaksi. Olin jonkin verran flunssaisena, mutta menin silti paikalle; eihän sitä kehdannut jäädä poiskaan.
Alkupaloiksi tarjoiltiin leipää, jonka päälle sai levittää rasvaisuudellaan veret seisauttavaa pekonipala-sianrasva -mönjää. Maku oli ihan ok; vähän kuin munavoita, paitsi lihaisaa. Lisäksi oli tarjolla puolalaisia snapseja sekä suolakurkkuja, jotka olivat oikeasti tosi hyviä.
Keittoa maistellessa se tapahtui. Miten tätä voi kehua? Maku oli suoraan sanoen kuvottava. Keitossa lillui valkoisia makkaroita ja kananmunanpuolikkaita, joita ympäröi harmaan ruskea yrttinen liemi. On vaikea sanoin kuvata tuota makua. Voimakkaasti maustettua, mutta täysin linjattoman makuista. Vähän kuin kouluruokaa, jonne olisi tipahtanut kokin maustehylly.
Ja siinä sitten yhdessä tuumin hymyiltiin ja kehuttiin kilpaa kuinka hyvää ruoka onkaan! Jenkkien ja englantilaisten "Amazing! Incredible! Best I ever had!" rupesi tulemaan jo korvista ulos kilpaa keiton kanssa. Pakko oli silti kompata ja syödä ruoka kiltisti loppuun.
Pääruoan maistamiseen ei enää pokka riittänyt. Totesin, että jos vielä saan kokea näitä makuelämyksiä, voittaa rehellisyys ystävällisyden. Pahoittelin kovin, että flunssani tuntui yltävän mittakaavaan joka pakottaa kotisängylle. Myöhemmin kuulin suomalaisilta kohtalotovereilta, että se oli ollut valtavan hyvä päätös.
Expatriaattiporukkaa leimaa small-talkki, hymyily ja hyvinvointi. Hilpeyttä pidetään yllä, koska eihän kukaan halua hengailla valittavan ihmisen kanssa. Todellista keskustelua voi sitten harrastaa puhelimessa ystävien kanssa -niiden jotka ovat kotimaassa.
Eräs täällä asuva neitonen kutsui porukkaa illalliselle perjantain kunniaksi. Olin jonkin verran flunssaisena, mutta menin silti paikalle; eihän sitä kehdannut jäädä poiskaan.
Alkupaloiksi tarjoiltiin leipää, jonka päälle sai levittää rasvaisuudellaan veret seisauttavaa pekonipala-sianrasva -mönjää. Maku oli ihan ok; vähän kuin munavoita, paitsi lihaisaa. Lisäksi oli tarjolla puolalaisia snapseja sekä suolakurkkuja, jotka olivat oikeasti tosi hyviä.
Keittoa maistellessa se tapahtui. Miten tätä voi kehua? Maku oli suoraan sanoen kuvottava. Keitossa lillui valkoisia makkaroita ja kananmunanpuolikkaita, joita ympäröi harmaan ruskea yrttinen liemi. On vaikea sanoin kuvata tuota makua. Voimakkaasti maustettua, mutta täysin linjattoman makuista. Vähän kuin kouluruokaa, jonne olisi tipahtanut kokin maustehylly.
Ja siinä sitten yhdessä tuumin hymyiltiin ja kehuttiin kilpaa kuinka hyvää ruoka onkaan! Jenkkien ja englantilaisten "Amazing! Incredible! Best I ever had!" rupesi tulemaan jo korvista ulos kilpaa keiton kanssa. Pakko oli silti kompata ja syödä ruoka kiltisti loppuun.
Pääruoan maistamiseen ei enää pokka riittänyt. Totesin, että jos vielä saan kokea näitä makuelämyksiä, voittaa rehellisyys ystävällisyden. Pahoittelin kovin, että flunssani tuntui yltävän mittakaavaan joka pakottaa kotisängylle. Myöhemmin kuulin suomalaisilta kohtalotovereilta, että se oli ollut valtavan hyvä päätös.
Expatriaattiporukkaa leimaa small-talkki, hymyily ja hyvinvointi. Hilpeyttä pidetään yllä, koska eihän kukaan halua hengailla valittavan ihmisen kanssa. Todellista keskustelua voi sitten harrastaa puhelimessa ystävien kanssa -niiden jotka ovat kotimaassa.
sunnuntai, lokakuuta 16, 2005
Stuttgart
Käytiin Sallan kanssa ihmettelemässä Mersun kotikylää, eli Stuttgarttia. Jätettiin kyllä rehellisesti historia ja kulttuuri väliin ja hengailtiin.
Stuttgartin keskusta oli mahtava! Ison kävelykeskustan keskellä oli kolmen suihkulähteen koristelema nurmikkoalue. Se rajoittui toisella laidalla vanhaan linnaan ("Neue Burg") ja toiselta puolelta taas kauppakeskukseen, joka oli vanha Stuttgartin pörssi.
Stuttgart oli kaukana kuvittelemastani rumasta modernista teollisuuskaupungista. Kannattaa käydä!
Stuttgartin keskusta oli mahtava! Ison kävelykeskustan keskellä oli kolmen suihkulähteen koristelema nurmikkoalue. Se rajoittui toisella laidalla vanhaan linnaan ("Neue Burg") ja toiselta puolelta taas kauppakeskukseen, joka oli vanha Stuttgartin pörssi.
Stuttgart oli kaukana kuvittelemastani rumasta modernista teollisuuskaupungista. Kannattaa käydä!
keskiviikkona, lokakuuta 12, 2005
Management by Avainsana
Saksalaisessa liike-elämässä on yksi tapa saada ihminen tekemään jotain, ja se on vittuilu. Tai no, uhkailukin ehkä toimii, mutta tässä maassa katteettomat lupaukset eivät vie toivottuun tulokseen. Lupauksia kun ei joka tapauksessa tarvitse pitää.
Toisaalta johtamisen pitäisi olla kovin selkeätä ja kaunista: "Tee tämä" "Huomiseksi valmis" "Heti" ja sitä rataa. Vaan vaikea siihen on taipua tällaisen keskustelevan ja ymmärtävän, lupsakakan suomalaisen. Jo vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen sille tasolle, että ne voi välittää suorana käskynä on haastavaa. Varsinkin viidennellä kotimaisella.
Mutta tänään keksin jotain kaunista, joka näyttää toimivan kulttuurista riippumatta. Tästä voisi järjestää kurssin. Se on avainsanajohtamista:
Kun sanon system administratorille "virus" lakkaa kaikki muu toiminta ja keskitytään siihen asiaan, johon tällainen virus voisi liittyä. Samoin jos sanon web-designerille "validator" tai tuotekehittäjälle "scripti", huomaan että asiasta tuleekin kuuntelijalle tärkeämpi. Taito on liittää tuo sana asioihin joilla ei ole mitään tekemistä tämän sanan kanssa, ja silti kuullostaa johdonmukaiselta. Lisäksi sanojen vastaanotto on henkilökohtaista, eikä roolin mukaista, eli ihmiset pitää tuntea.
Kuten huomaatte, olen aivan pihalla. Ja harjoitusaikaa on pian neljä kuukautta takana. Onneksi tilastollisesti menee vielä 8 kuukautta, ennenkö teen oikeasti tulosta.
Toisaalta johtamisen pitäisi olla kovin selkeätä ja kaunista: "Tee tämä" "Huomiseksi valmis" "Heti" ja sitä rataa. Vaan vaikea siihen on taipua tällaisen keskustelevan ja ymmärtävän, lupsakakan suomalaisen. Jo vaikeiden asioiden yksinkertaistaminen sille tasolle, että ne voi välittää suorana käskynä on haastavaa. Varsinkin viidennellä kotimaisella.
Mutta tänään keksin jotain kaunista, joka näyttää toimivan kulttuurista riippumatta. Tästä voisi järjestää kurssin. Se on avainsanajohtamista:
Kun sanon system administratorille "virus" lakkaa kaikki muu toiminta ja keskitytään siihen asiaan, johon tällainen virus voisi liittyä. Samoin jos sanon web-designerille "validator" tai tuotekehittäjälle "scripti", huomaan että asiasta tuleekin kuuntelijalle tärkeämpi. Taito on liittää tuo sana asioihin joilla ei ole mitään tekemistä tämän sanan kanssa, ja silti kuullostaa johdonmukaiselta. Lisäksi sanojen vastaanotto on henkilökohtaista, eikä roolin mukaista, eli ihmiset pitää tuntea.
Kuten huomaatte, olen aivan pihalla. Ja harjoitusaikaa on pian neljä kuukautta takana. Onneksi tilastollisesti menee vielä 8 kuukautta, ennenkö teen oikeasti tulosta.
tiistaina, lokakuuta 11, 2005
Wertheim Village
Käytiin Sallan kanssa ihmettelemässä paikallista Outlet Villagea hieman kaupungin ulkopuolella.
Tää "kauppakylä" kuuluu samaan Value Retail -ketjuun, joka on perustanut Outlet Villageja ympäri Eurooppaa. Mahtava idea, täytyy sanoa. Olin jo käynyt tuollaisessa villagessa Pariisin lähellä, ja tämä oli itse asiassa todella tarkka kopio. Talot ovat samoja, merkit samoja, hinnat samoja. Katukivetystä ja musiikkia myöten eroja on kovin vähän.
Palvelusta niitä kuitenkin löytyy. Ei sillä, että Pariisinkaan nirppanokkamyyjiltä mitenkään hyvää palvelua olisi saanut, mutta Reebok kauppa täällä teki kyllä ennätyksen. Kyselin lenkkarien perään, josko myyjä osaisi suositella mitkä kengät olisi parhaat tällaiselle "vain-vähän-alle-markan-painoiselle" kaverille.
"Leider hab' ich nichts für Sie!" oli vastaus. Onhan se hienoa, että ollaan rehellisiä, mutta voi perkele! Mä oon siinä rahat kourassa kokeilemassa lenkkareita tyytyväisenä, ja ohimennen kysyn sitten myyjältä neuvoa. Ja mitä hän tekee? Pilaa mun ostoskokemuksen ja tyytyväisen mielen. Hän heitti vielä vettä kiukaalle ja kertoi, että jos ostat jonkun näistä niin ne menee muutaman kuukauden päästä pilalle. Kas kun ei saman tien heittänyt niska-perse-otteella ulos kaupasta ja haistatellut perään.
Ostin kuitenkin kostoksi sisä- JA ULKOlenkkarit sekä kaksi t-paitaa. Minulle ei vittuilla.
Tää "kauppakylä" kuuluu samaan Value Retail -ketjuun, joka on perustanut Outlet Villageja ympäri Eurooppaa. Mahtava idea, täytyy sanoa. Olin jo käynyt tuollaisessa villagessa Pariisin lähellä, ja tämä oli itse asiassa todella tarkka kopio. Talot ovat samoja, merkit samoja, hinnat samoja. Katukivetystä ja musiikkia myöten eroja on kovin vähän.
Palvelusta niitä kuitenkin löytyy. Ei sillä, että Pariisinkaan nirppanokkamyyjiltä mitenkään hyvää palvelua olisi saanut, mutta Reebok kauppa täällä teki kyllä ennätyksen. Kyselin lenkkarien perään, josko myyjä osaisi suositella mitkä kengät olisi parhaat tällaiselle "vain-vähän-alle-markan-painoiselle" kaverille.
"Leider hab' ich nichts für Sie!" oli vastaus. Onhan se hienoa, että ollaan rehellisiä, mutta voi perkele! Mä oon siinä rahat kourassa kokeilemassa lenkkareita tyytyväisenä, ja ohimennen kysyn sitten myyjältä neuvoa. Ja mitä hän tekee? Pilaa mun ostoskokemuksen ja tyytyväisen mielen. Hän heitti vielä vettä kiukaalle ja kertoi, että jos ostat jonkun näistä niin ne menee muutaman kuukauden päästä pilalle. Kas kun ei saman tien heittänyt niska-perse-otteella ulos kaupasta ja haistatellut perään.
Ostin kuitenkin kostoksi sisä- JA ULKOlenkkarit sekä kaksi t-paitaa. Minulle ei vittuilla.
Kiitokset vierailusta ja emännöinnistä
Kiitokset Elsille emännöinnistä edellisenä viikonloppuna Genèvessä (ja oikeinkirjoitusavusta ;) Erityisesti kiitos kuuntelemisesta, kokemusten jaosta ja kulttuuri-de-shokkaamisesta.
Sallalle iso kiitos piristyksestä täällä työviikon keskellä! Tällä viikolla ollaan Ollin kanssa taas ihan ihmeissään, kun kotona ei olekaan tiskattu ja pannut kuumina kun palaa duunista... :)
Nähdäänpä taas ensi kerralla! Ja tulkaahan muutkin vierailemaan. (uuteen kämppään hommataan tiskikone)
Sallalle iso kiitos piristyksestä täällä työviikon keskellä! Tällä viikolla ollaan Ollin kanssa taas ihan ihmeissään, kun kotona ei olekaan tiskattu ja pannut kuumina kun palaa duunista... :)
Nähdäänpä taas ensi kerralla! Ja tulkaahan muutkin vierailemaan. (uuteen kämppään hommataan tiskikone)
perjantaina, lokakuuta 07, 2005
Viikko Vierailua
Salla on ollut täällä maanantaista asti tutustumassa kylään ja kaupunkiin. Hauskaa sillä on ollut, vaikka yksin on joutunut kaupunkia kiertämään. Itsehän joudun täällä toimistolla aikaani viettämään.
Eilen kävästiin Jimmyz'issä, eli paikallisessa Espatriaatti-alkoholistien paratiisissa kuuntelemassa bändiä. Oli hyviä covereita. Perinteisiä Hard Rock biisejä, mukana myös Alanis Morisettea, jota amerikkalainen mieslaulaja tulkitsi antaumuksella. Hauskaa oli!
Viikonloppuna on vuorossa Rothenburg ja muita keskiajalla miltei säilyneitä kyliä. Pitäisi olla kuulemma hienoja paikkoja. Saas nährä.
Eilen kävästiin Jimmyz'issä, eli paikallisessa Espatriaatti-alkoholistien paratiisissa kuuntelemassa bändiä. Oli hyviä covereita. Perinteisiä Hard Rock biisejä, mukana myös Alanis Morisettea, jota amerikkalainen mieslaulaja tulkitsi antaumuksella. Hauskaa oli!
Viikonloppuna on vuorossa Rothenburg ja muita keskiajalla miltei säilyneitä kyliä. Pitäisi olla kuulemma hienoja paikkoja. Saas nährä.
torstaina, lokakuuta 06, 2005
tiistaina, lokakuuta 04, 2005
Le Weekend à Genève
Sain ensimmäistä kertaa kokea miltä se Stau tuntuu. Läksin kohti Genèveä perjantai-iltana, ja taitoin n. 30:n kilometrin Autobahn pätkää melkein kaksi tuntia. Saksassa oli pitkä viikonloppu ja näin miltei kaikki Horstit oli liikenteessä.
9 tunnin ajamisen jälkeen vihdoin saavuin pimeään Genfiin (saksaksi Genève). Elsin kanssa vietimme mahtavan viikonlopun lähinnä kaupungilla ja hengaillen. Suurimmat voittajat olivat Genèven vaatekaupat, ja allekirjoittanut, joka sai viettää kyllä mahdollisimman rentouttavan viikonlopun.
Kaikessa kansainvälisyydessään ja ranskankielisyydessä täytyy todeta, että Genève on outo kaupunki. Kauniin Carougen kaupunginosan ulkopuolella rakennukset ovat aikasta omituisia.
Voiton vei kerrostalo, jonka harmaiden elementti-palkkien reunoja koristi kaksi punatiilistä tornia, jotka toivat mieleen Hämeen linnan. Tämän lisäksi asuntoja koristi punaiset ja keltaiset metalliraidat, joista asukkaiden ikkunat tulvivat ulospäin. Ikään kuin ei olisi jo tarpeeksi rikottu rajoja, kannatteli talon terasseja kolme palkkia: yksi niistä oli kuin emännän kuivaksi kiertämä Roomalainen kivipaasi, ja kaksi muuta kuin vihreäksi maalattuja junaradan pätkiä. Eläköön kansojen (ja tyylien) yhtenäisyys!
Onneksi Würzburgista löytynee kauniimpi asunto.
9 tunnin ajamisen jälkeen vihdoin saavuin pimeään Genfiin (saksaksi Genève). Elsin kanssa vietimme mahtavan viikonlopun lähinnä kaupungilla ja hengaillen. Suurimmat voittajat olivat Genèven vaatekaupat, ja allekirjoittanut, joka sai viettää kyllä mahdollisimman rentouttavan viikonlopun.
Kaikessa kansainvälisyydessään ja ranskankielisyydessä täytyy todeta, että Genève on outo kaupunki. Kauniin Carougen kaupunginosan ulkopuolella rakennukset ovat aikasta omituisia.
Voiton vei kerrostalo, jonka harmaiden elementti-palkkien reunoja koristi kaksi punatiilistä tornia, jotka toivat mieleen Hämeen linnan. Tämän lisäksi asuntoja koristi punaiset ja keltaiset metalliraidat, joista asukkaiden ikkunat tulvivat ulospäin. Ikään kuin ei olisi jo tarpeeksi rikottu rajoja, kannatteli talon terasseja kolme palkkia: yksi niistä oli kuin emännän kuivaksi kiertämä Roomalainen kivipaasi, ja kaksi muuta kuin vihreäksi maalattuja junaradan pätkiä. Eläköön kansojen (ja tyylien) yhtenäisyys!
Onneksi Würzburgista löytynee kauniimpi asunto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
