Olen joskus aiemmin ihmetellyt miten Metzgerein (lihakaupan) pito voi kannattaa hiljaisessa lähiössä: paikassa, jossa Suomessa olisi luultavasti räkälä ja parturi. Eilen sain kenties arvokasta lisäselvitystä asiaan.
Kahdella kollegalla oli synttärit, ja niitä sitten juhlistettiin yhteisellä hetkellä. Tarjolla oli Weißwurstia, pretzeleitä ja Wienerwurstia.
Kuka nyt kakkua ja kahvia synttäreillä tarjoisi, kun voi tarjota makkaraakin? Ruokavalio jo itsessään kai selittää osin metzgerein menestystä. Vaan enemmän asiaa selitti se keskustelu, jota pöydässä käytiin.
Kollegojen kesken ihmeteltiin kovin, miten liha voi olla supermarketeissa niin ihmeellisen näköistä, ja onko se hyvää? Moni oli sitä mieltä, että näiden kauppojen lihat ovat sellaista myrkkyä, ettei sitä voi syödä. Koskaan et tiedä mitä sinne on sekaan törkätty. Lähes kaikki nyökyttelivät päätään sille, että kun lihansa ostaa lähi-teurastajalta, voi luottaa siihen että se on aamulla vielä pitänyt ääntä.
Tämän tuoreuden ihannoinnin vastapainoksi kuultiin vielä muutama kommentti siihen suuntaan, että suurteurastamojen kaupoille tekemiltä tuotteilta ainakin vaaditaan jatkuvaa valvontaa ja hyvää laatutasoa. Pääosa oli kuitenkin sitä mieltä, että kun lehmä on samoilla niityillä kasvanut kuin syöjänsä on se ilman muuta parasta ja turvallisinta.
Mietin miten Suomessa asiaan suhtaudutaan. Valitsetko hyllystä Atrian mustan paketin, jossa jauhelihan poimut on siististi kietoutuneena toisiinsa? Vai otatko mieluummin kelmulla päällystetyn valkoisella alustalla makaavan klönden, jossa on "Alepa" -hintalappu päällä? Kumpikaan ei varmaan ole lähiniityillä laiduntanutta, mutta jälkimmäinen on luultavasti kauppiaan itsensä käsittelemää ja myyntiin hyväksymää.
Kumpaa siis arvostat enemmän: lähelläsi mahdollisesti "moikka-tutun" käsittelemää lihaa, jonka vaiheet suunnilleen tiedät, vai kaukaisen valtakunnallisen firman monesta naudasta kauniiksi asettelemaa tuotetta?
-ja kumpaa pitäisi arvostaa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Onko sedillä tsuikka?
Kakkukahvit vaihtukoon nakkikahveiksi.
Mä haluan mun jauhelihapakettiin tiedon siitä, minkä niminen eläin lihaa on kantanut. Iliman muuta valitsen aina kelmuun pakatun klöntin "kauniisti poimutetun" sijaan, jos vaan mahdollista.
Lähiliha on Suomessa melkein kielletty. Johtuu EU-määräyksistä, joita viranomaiset haluavat noudattaa pilkuntarkasti. Hyväksyttyjä teurastamoja on koko maassa vain 38. Raakalihavalmisteita, paloittelua, ym. lihatiskin tavaran esivalmistelua saa tehdä noin 90 laitosta. Poikkeusluvalla tapahtuu riistateurastusta ja muutamalla tilateurastamolla on erityislupa vähäiseen tuotantoon.
Kaikkea tätä perustellaan hygienialla. Säännöt on tehty MMM:ssä Atrian ja HK-Ruokatalon vahvassa ohjauksessa.
Kuullostaa ihan samanlaisilta säännöksiltä, kuin nuo tekijänoikeuskikkareet. Missä se on se demokratia ja kansanvalta? Läntinen demokratia saavuttaa taas kyltymispistettä, kun lait tehdään isoimman oikeuksilla. Vaan eipä taideta me vielä nähdä uutta vallankumousta.
Luultavasti näette, ainakin tämäntapaisissa asioissa. Suomalainen tapa hoitaa hallintoa oligopolien ohjeistamana väistyy vääjäämättä. Vähittäiskaupassa virkamiehet ovat jo joutuneet itsenäistymään, kun enää ei riitä se, että K, S ja Tradeka olivat ohjeen hyväksyneet. Joutuu virkamiesparka itse harkitsemaan kun joku bauhaus tai lidli saattaisi vaatia säännöiltä jotain lainmukaisuutta - tai vielä pahempaa, jopa loogisuutta.
Tulee tuonne liha-alallekin joku häirikkö joskus. Uskon minä.
Lehmän nimi vaihtuu teurastamolla numeroksi, joka on siinä jauhelihapaketissa.
Totta kai minäkin ostan sen kaupassa tehdyn, vaikka monissa paikoissa epäilyttää mitä sinne myllyyn laitetaan.
Terveisin, tsuikaton lihamestari
Mut kebaanieläimien kohdalla se onkin sitten taas ihan toinen juttu. Niitähän kun ei jalosteta, vaan ne kasvaa villinä kebaanipuissa.
Toisitko kebaanipuun siemeniä Suomeen, jos niitä saa sieltä?
Lähetä kommentti