Vessajono

Kävin tässä eräänä päivänä ystävän kanssa syömässä Frankkilaisessa ravintolassa. Intiimi pieni ravintola, jossa oli ruokalistakin kirjoitettu frankiksi. Sekös oli mielenkiintoista luettavaa.

Jossakin vaiheessa tuli tarpeilla käynnin aika ja saapuessani miesten huoneeseen rupesin miettimään, jäikö minulta yläkerta huomaamatta, vai miksi pisuaareja on seitsemän ja wc-pönttöjäkin kolme. Tarkastin vielä tilat palatessani pöytään ja totta se oli. Pikaisen laskelman mukaan 20% täyden ravintolan asiakkaista voivat samaan aikaan mennä asioimaan miesten vessaan.

Tämä rafla ei kuitenkaan ole mikään kummajainen. Empiirisen tutkimukseni mukaan saksalaisissa anniskelu- ja ruokaravintoloissa on keskimäärin 300% enemmän wc-tilaa kuin vastaavissa suomalaisissa ravintoloissa. Vessajonon olen kerran nähnyt ja se oli Würzburgin "stadionilla" kun Ghana pelasi Stuttgarttia vastaan. WC-kylän jonossa oli kolme henkilöä, katsojia oli noin 8000.

Päivän kysymys kuuluukin miksi Suomessa joutuu jonottamaan vessaan? Eikös se ole aika eläimellistä kohtelua?

EKP:n maksuliikekysely

Käykäähän kertomassa miten haluatte euroopassa jatkossa maksella laskuja. Muuten joutuu Suomessakin kohta käyttämään shekkejä:

Linkki EKP:n kyselyyn

Macci, iLife ja tilastot

Tuli tuossa viime viikolla hieman harjoiteltua tuon iPhoton ja iWebin käyttöä Maccilla. Tuloksia voi tarkastella täällä. Siellä on nyt sivusto jossa on kuva-albumeita. Mukana on vanhaa ja uutta, paljon ihmisiä ja vähän maisemia.

Täytyy sanoa, että noiden kuvagallerioiden tekeminen iWebilla, joka on Applen mukana tuleva nettisivunteko-ohjelma, oli riemastuttavan helppoa. Tosin tietenkin joutuu tyytymään siihen layoutiin, jonka iWeb tarjoaa, mutta mikäs on tyytyessä, kun sivut on applemaisen kauniita.

Näin siis pääsen eroon yahoon photohostauksesta, ja voin linkittää kuviinkin ihan suoraan. Ehkäpä siis jatkossa kuvia tulee päiviteltyä useammin.

Viime viikolla lisäsin myös uuden laskurin, koska laskuri.netin kuvientuotanto on ollut nurin jo viikon. Sietämätöntä. Noh, tässäpä laskurissa on sitten mahdollisuus tarjota tilastojen silmäilyä ihan kaikille, eli klikkaamalla oikealta "Katso kävijätilastot" pääset kuikuilemaan, että montako viime aikoina on käynyt. Palvelu tilastoi vain 100 viimeistä kävijää, eli kovin kattavaa analyysia ei saa. Sen sijaan maakohtainen jaottelu on uutena funktiona mukana. Yllätys, yllätys, 80 % lukijoista on Suomesta.

BH vs. NS

Lyhenteiden maailma on mielenkiintoinen. Kun kolleegan nimikirjaimet (jotka ovat yleisessä käytössä töissä) ovat ns, niin aiheuttaahan se ehkä niin sanottua huvitusta Suomessa. Olen sille vapautuneesti täälläkin partaani naureskellut.

Toisen kolleegan nimikirjaimet ovat BH, joka on ruotsista kenties tuttu kirjainyhdistelmä tarkoittaen rinnanpidikkeittä. Saksassa BH:lla on sama merkitys. (Taas yksi syy, miksi ruotsin taitoni kehittyy käänteisesti saksan kielen suhteen)

Tänäänpä sitten puhuimme keilaamaan menemisestä, ja joku naureskeli nimien syöttämisestä keilaussalin koneisiin, että siellä pelaa sittn NS vs. BH. Näin minullekin selvisi, että NS:ssä on jotain kaksoismerkitystä myös saksaksi. Kysyessäni selitettiin että NS on saksalainen yleinen lyhenne sanasta Nationalsozialismus.

Tässä vaiheessa säpsähdin, sillä kommenttini kuten "Noniin, Herr NS [nimi]!" on varmaan kuullostanut tosi hauskoilta saksalaisen korvissa. Kaikesta sitä pitäisikin ottaa selvää...

Valaiseva syrjähyppy

Työpaikan viereinen metzgerei on kesälomilla. Olen aiemminkin kertonut, etten ymmärrä miten tuo metzgerei tekee voittoa, tai edes pysyy pystyssä. Ennen kaikkea en pysty ymmärtämään miten Lihakauppias Herr Scheiner pystyy vielä kaiken lisäksi viettämään neljä viikkoa kesälomaa. Putiikki tietenkin koko ajan suljettuna.

Noh, tämä lomailija pakotti minut vieraaseen metzgereihin, josta ajattelin hakea sen tutun ja turvallisen schinken-käsen. (se on saksaa ja tarkoittaa kinkku-juustoa -meidän slangissa kinkku-juusto sämpylää) Pettymyksekseni huomasin, ettei tässä lihakaupassa ollutkaan valmiita sämpylöitä tiskissä. Rohkeana poikana ja tietäen, että sämpylöitä on kuitenkin mahdollisuus saada, pyysin lihakauppiatarta tekemään minulle sellaisen. Hän ojentautuikin heti kohti sämpylöitä ja kysyi sitten

- Mitäs kinkkua saisi olla

- Tuota tuossa, kiitos (osoittan jotain punaisen joulukinkun näköistä)

Lihakauppiatar ottaa kinkun puolikkaan, menee siivutuskoneelle ja tekee minulle siivun. Hän punnitsee siivun ja asettelee sen leivän päälle. Odottelen kärsivällisesti...

- Ja entäs mitä juustoa?

- Noh, hmm... mitäs teillä on.

- Tuossa on Leerdameria, Edamia, Goudaa....

- Leerdameria, kiitos.

- ja yksi siivu.

- Yksi siivu, kiitos

Lihakauppiatar purkaa juuston muovikelmustaan, käy juuston siivutuskoneella leikkaamassa yhden siivun, leikkaa erikseen veitsellä reunat pois juustosiivusta, punnitsee sen vaa'alla ja asettelee keltaisen neliön kauniisti sämpylälleni. Odottelen kärsivällisesti...

- Niin ja saisinko vielä tuollaisen kurkun viipaleen, sanon osoitellen etikassa uivia suolakurkkuja

- tottakai, montako siivua laitetaan

- laita kaksi, kiitos (bitte)

Lihakauppiatar siivuttaa minulle pari siivua kurkkua, laittaa puolikkaan suolakurkun takaisin etikkaan, ja sulkee leivän. Näin valmistunut sämpylä vielä kääreeseen ja paperipussiin ja sitten kassalle.

- 1,14 kiitos

- Tässä, ole hyvä, sanon ja annan 1,20

- ja kuusi senttiä ole hyvä. Hauskaa päivän jatkoa!

- Kiitos, sanon ja laitan saamani kuusi senttiä hyväntekeväisyysboxiin kassan vieressä.

- Kiitos! huutaa lihakauppiatar vielä perääni, ja minä poistun hymyillen liikkeestä.

Pääaineeni ei ollut laskentatoimi, enkä ole tehnyt yhdellekään toimivalle yritykselle oikeasti kirjanpitoa tai kustannuslaskentaa. Silti kauppatieteilijänä, tai kuten kauniisti asia on ilmaistu, "finanssi-fasistina" luulen kuitenkin laskevani oikein, että tämän lafkan katteet minun saranoiden kulutuksesta jäi nyt saamatta.

Minä kun luulin, että oman rakkaan metzgerein liiketaloudelliset taidot eivät vastaa nykypäivää. Tämän vieraissa käynnin jälkeen pidän kuitenkin Herr Scheineria hyvin modernina kauppamiehenä. Scheinerilla sentään on jatkuvasti tarjolla valikoima valmiiksi ketjutyönä tehtyjä sämpylöitä ja hinnatkin ovat pyöristetty ylöspäin. En myös usko, että Herr Scheinerin lihakauppiattaret edes punnitsevat kinkun siivua, joka sämpylän väliin tulee. Ja silti kauppa käy.

Se on syksy taas

En aio tehdä tästä pysyvästi jalkapallo-blogia. En kuitenkaan voi Saksassa asuvana jättää niinkin tärkeätä tapahtumaa mainitsematta, kuin Bundesligan avauskierrosta. itse asiassa se pelattiin jo toissa viikonloppuna, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Bundesligan tulon lisäksi syksyn huomaa siitä, että Ledeerhosenien kanssa pidetään nykyään pitkiä sukkia. En tosin ole kyllä pitkään aikaan moisia kapistuksia bongannut, paitsi peruspelimanneilla, joita ei lasketa. Esiintyviä taiteilijoita ei lasketa.

Syksyn tulon huomaa myös lenkkipoluilta, jotka ovat taas täyttyneet juoksevista horsteista. Horsti muuten juoksee aina juoksupuku päällä. Lenkillä käyviä adidas-verkkareita ei paljoa näy, vaan jokainen viiskymppinen täti katsoo oikeudekseen kiskoa päällensä kireät juoksuhousut sekä nylon paidan, joilla pistetään menemään kylän lenkkipolkuja. Heidän oikeushan se onkin.

Lisäksi näyttää siltä, ettei sauvakävely jäänyt Saksassa yhden kesän muoti-ilmiöksi: Haippi on päällä ja mukana menossa näyttää olevan myös Becel. Lisäksi aiheesta tietenkin Saksassa julkaistaan lehteä. Itse asiassa kahta lehteä: Nordic Walker ja Nordic Fitness. En tiedä pitäisikö tähän kesän trendilajiin lähteä mukaan...

Haastevastaus: kirjat

Linnunradan Liftaaja haastoi kertomaan kirjoista. Haasteeseen vastaaminen tuntuukin loogiselta, sillä Saksassa on nyt kaikki liian normaalia. Lomilta palaajalle ei ole ihmettelemistä tarjolla.

1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?
Hui! Onpa se vahva kirja. Ei ole yhtä elämää muuttavaa kirjaa, mutta isoja vaikuttajia ja tietyn elämänvaiheen käynnistäjiä on tullut monia:
- Täällä pohjan tähden alla, V. Linna
- Raamattu
- Shogun, J. Clavell
- Sisäinen Sankari, J. Sarasvuo
- Linnunradan käsikirja liftareille, D. Adams


2. One book you've read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?
Useammin kuin kerran... Tuntematon Sotilas. Sen taidan olla lukenut kahdesti. Ensin ennen inttiä ja sitten intin jälkeen. Kaksi totaalisen erilaista lukukokemusta.

3. One book you'd want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Kaksituhattasivuinen sudoku-kirja.

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.
Onneksi näitä naisten kirjoja löytyy miehillekin... Hilpeäksi teki kirja nimeltä PS. I scored the Bridesmaids. Kirja pitää ehdottomasti lukea Irlannin aksentilla.


5. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?
Joskus herkkänä nuorena miehenä (n. 11v) sellainen kirja kuin Roll of thunder, hear my cry. Sen jälkeisiä tapauksiahan ei ole, koska Miehethän eivät itke. (täytyy tunnustaa, että Charles Dickensin Oliver Twist oli loppusivuilla niin pientä tekstiä, että kyynel saattoi siristämisestä lorahtaa.)

6. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?
Matkakertomus: Naapuriaurinkomme Sirius

7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?
Ei kai turhia kirjoja olekaan. On vain huonoja lukijoita. Kirjat kuitenkin yrittävät aina luoda ymmärrystä, ja se on hieno asia.

8. One book you're currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?
Wilbut Smithin Rage on osoittautunut yllättävän loistavaksi romaaniksi apartheidin ajan Afrikasta: ihmisistä ja suhteista, rikkaista ja köyhistä, heimoista ja valloittajista, johtajista ja vallankumouksesta. Vielä muutama sata sivua.

9. One book you've been meaning to read - Kirja jonka olet aikonut lukea?
Waltarin Sinuhe Egyptiläisen olen vissiin kahdesti aloittanut, enkä koskaan lopettanut. Sitä en kyllä aio enää lukea. Seuraavan Remeksen dekkarin aion kuitenkin lueskella.

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa
Ei tartte osallistua, jos ei haluu, mutta haastan: Kirsusein, Saaraliinin, Erityistutkijan, Petri Harjun, Sportruudun ja lisäksi vielä Toimitusjohtaja Huovisen, jonka luotan keksivän hyvän tavan sissimarkkinoida tätäkin ketjaria eteenpäin.

Muutamia lomakuvia

Sukulointia mökillä


Kaverointia mökillä


Kesän trendilaji


Toissakesän trendilaji


Love boat: kuplia


Love Boat: rakkautta


Love boat: showta


Love boat: ja sympatiaa


Kroatian ranta


Kroatian baari


Ensi kesän trendilaji

Ulkomailla kotimaassa

Noniin. "Ulkomailta" on nyt sitten palattu tänne kylmään Saksaan. Tappava fiilis astua 26-asteisessa Helsingissä lentokoneeseen ja laskeutua tihkusateiseen 18-asteiseen Frankfurtiin. Hrrrr!

Se Helsinki oli ihan mukava turistikaupunki nyt kun siellä taas kävi. Samoin lähes viikko Torvoilan kylässä Hauhon pystymetsässä oli tällaiselle keskieurooppalaiselle pikkukaupunkieläjälle varsin mielenkiintoinen kokemus.

Tiesittekö te suomalaiset, että te syötte varsin paljon kalaa. Kaupoissanne on jos jonkinlaista lohipyreetä ja sillipurkkia! Lohisuikalettakin löytyi ja tuorepakkauksessa!? Eihän se säily kuin vakuumissa! Samoin kahviloissa on aina omituista ruskeata leipää tarjolla punaisella (kuulemma raa'alla) lohella täytettynä. Listalta taas saa lähes poikkeuksetta kalakeittoa, kalapiirasta, kalafilettä... Kaikkialla sai kalaa!

Kummallista kyllä, tästä muuten edistyneestä maasta puuttuu palvelu kokonaan. Helsingissäkin, jonka keskusta on täynnä tyylikkäitä terasseja ja kahviloita, joutuu asiakas lähes aina hakemaan tuotteensa tiskiltä. Kyllä! Siis ei riitä, että istahtaa pöytään ja odottelee tarjoilijaa, vaan joutuu itse oikeasti kävelemään baariin, tilaamaan ja kantamaan juomansa pöytään.

Lisäksi, vaikka istuisi saman terassin (Helsingissä ei ole Biergarteneita) samassa pöydässä koko päivän, joutuu jokaisen juomansa maksamaan erikseen, eikä saakaan kätevästi kaikkea yhdellä laskulla. Noh, tuleepahan juotua vähemmän etenkin ruuhka-aikaan kun tiskillä saa lisäksi JONOTTAA!! Ei ihme, että kalja on kallista, kun sitä myy yksi tarjoilija yhdestä paikasta!

Kaiken kukkuraksi minua yökötti edessäni täyttyvä tuhkakuppi, jonka tarjoilija vaivautui ruokailun ja kahden oluen aikana käydä KERRAN tyhjentämässä. Ja voitteko kuvitella, silloinkin tarjoilija vain tyhjensi tuhkakupin metallisaaviin, ja laittoi SAMAN kupin meidän pöytään. Siis tuhkaisena ja likaisena heti tyhjennyksen jälkeen. Skandinaavialaiset vielä sanovat itseään siisteiksi. Hyi olkoot!

Sellainen asia, joka myös aiheutti kummastusta oli Helsinkiläisten tapa kävellä valtavan nopeasti! Lomalaisen näköiset pariskunnat kiisivät pitkin Esplanadia sellaista kyytiä, että jäätelöt oli pudota rinnuksille. Toisaalta aivan ydinkeskustankin penkeillä näki monta herraa, joilla ei ollut kiire mihinkään. He näyttivät olevan totaalisen rentoina, ja usein näytti siltä, että heillä oli jäänyt viini- tai olutpullo kesken, kun oli ruvennut väsyttämään. Valtavan boheemia.

Suurimman shokin koin kuitenkin Torvoilan mökin ja järvien uskomattomasta kauneudesta! Suomalainen järvimaisema on mahtava! Täällä en ole koskaan nähnyt niin kirkasta järvivettä enkä tuollaista rantaviivaa. Järven ranta oli suhteellisen jyrkkä ja rantaviivaa hallitsi suuret kivet, joilla saattoi loikoilla, ja joita astellen pääsi mukavasti uimaan. Ja näitä järviä on Suomessa kuulemma tuhansia! Ei edes Kroatian jylhät merimaisemat vetäneet vertoja Suomalaiselle saarten rikkomalle järvimaisemalle, mutta Kroatiasta lisää myöhemmin.

Out of Office AutoReply: käyntisi

Kiitos vierailustasi

Olen kesälomilla, ja palaan blogin ääreen noin 14.8. Huomaathan, ettei käyntiäsi lueta eikä sitä lähetetä eteenpäin poissaoloni aikana. Tervetuloa käymään uudestaan kesälomani jälkeen.

Kiireisissä tapauksissa ota yhteys blogin kirjoittajaan puhelimitse. Voit myös klikata itsesi muiden avautujien sivuille alempaa löytyvistä linkeistä.

Parhain terveisin,
Deutschelinna