Voi voi sentän. Melkein tekisi mieleni olla kirjoittamatta tästä reissusta, mutta koska tarinaan sisältyy sekä opetus selviytymisestä, että ulkomaan kommervenkkejä, niin kirjoitettavahan se on.
Käväsin viikonoppuna Suomessa lomareissulla. Perinteisin menoin ensin junamatka Frankfurtiin, jonka lentokentältä Finnairin siivillä illaksi kotiin. Perinteisyys loppui siinä vaiheessa, kun junasta noustessa huomasin, ettei minulla ole takkia päälläni. Se oli junassa.
Ilman takkia olisi vielä selvinnyt, mutta takin taskuun jääneet passi sekä lompakko hieman häiritsivät etenemistä ulkomaille ja lentokoneeseen. Onneksi rahan puutteeseen antoi tekohengitystä mukana ollut kolleega.
Noh, ensin tietenkin paikallisen veeärään tiskille, josta ohjattiin toiselle tiskille ja vielä kolmannelle. Kolmannelta tiskillä oli konduktöörin näköinen kaveri, joka kertoi epäystävällisen konduktöörin (heitähän on kahta maata) tavoin, ettei voi tehdä mitään. Lupasi kuitenkin taivuttelun jälkeen soittaa junaan ja kysyä, josko takin saisi Mainzissa ulos.
Piinallisia minuutteja odotellessamme pohdittiin Finnairin sloganin paikkansapitävyyttä ja mahdollisuuksia saada vielä joku matkustusasiakirja. Kun selvisi, ettei Die Bahn löydä takkia, läksimme pika pikaa check-iniin ja toivoimme, että vastassa olisi Suomalainen virkailija...
Swissair luki virkailijan rinnuksissa, ja ensi kommentti oli "You're a bit late to have a problem..." Kuitenkin sain ohjeet mennä Polizein tiskille kysymään olisiko jonkinlainen asiakirja mahdollista saada. Polizei oli aluksi nihkeä ja kysyi perinteiset: "Eikö sulla tosiaan ole mitään millä osoittaa henkilllisyytesi?" No ei... Suomenkielinen käyntikortti löytyi farkkujen taskusta.
Näytettyäni hetken aikaa surkealta ja selitettyäni mitä tapahtui kysyi herran vain yhden kysymyksen: "Koska lentosi lähtee" Vastaus "40 minsan päästä" herätti koppalakin piilevän Saksalaisen tehokkuuden: "Kirjoita tähän kaikki tiedot itsestäsi, ja juokset toiselle puolelle aulaa passikuvaan, sitten tulet tähän takasin, niin teen paperityön valmiiksi."
En ole muuten koskaan käyttänyt niin hidasta passikuva-automaattia. Tai siltä se ainakin tuntui. Notreiseausweis saatiin kuitenkin valmiiksi, ja matkatavaroinemme juostiin sitten suoraan gatelle. Check-in ja koneeseen.
Hesinki-Vantaalla oli sitten enää kylmä. Maksimaalisen säätämisen onnistumisesta kuuluu kiitokset kolleegalle, Saksan poliisille, Finnairille ja myös DB:lle siitä, että takki kaikkine dokumentteineen on jo postissa matkalla kotiin päin. Eikä enää tällaista; voiko jostain hommata lisämuistia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Voi juho sinnuu. Noinko sitä vihdoinkin kostautuu kaikki waasan kosteat yöt - kossudementiaksikin kun moista unohtelua kutsutaan.. No mutta, loppu hyvin kaikki hyvin. Lattarimaiden virkailijoissa (jenkkilöistä nyt puhumattakaan) olisi sunkinkaltaisellakin hurmurilla ollut hieman enempi tekemistä ;-)
ps. W-tiedottaja-Miltsiinkin olen tässä työmatkalla aamuisin törmäillyt. Soon Capmanilla töis.
Paluu matka olisi varmasti ollu vieläkin vaivattomampi, jos arvon ystäväsi Y-I ei olisi viimemetreillä antanut mukaasi sitä lentokenttäpoliisin myöntämää matkustusasiakirjaa....
Mitenköhän se ois suu pantu tsekinnissä..... "Niinkö eikäköku mää hukkasin mun passin frankfurttiin ja sitten mää sain sieltä sellasen väliaikasen passin, jonka mää hukkasin helsinkiin, ni mihin mun nyt pitäs niinkö mennä? hoitoon?"
Kuinka paljon juna-mukia tuli otettua, koska eihän VOI OLLA MAHDOLLISTA _unohtaa_ / edes epähuomiossa dokata takkiaan kaikkine blombuukeineen, passeineen ja pusseineen?
[Ja kaikki muutkin kurssiivit, versaalit ja boldit]
Niin, eikös meillä oo tapana hukata takkeja (mielellään pitkiä ja villakankaasta) vain humalassa?
Sehän tässä niin noloa onkin, kun ei ollu edes tippaakaan ottanut. Kaikki laukut oli kuitenkin mukana. En minä ymmärrä miten tuon voi unohtaa... En minä ymmärrä.
Mitä tästä opimme?
1. Pidä lompakko housuissasi. Ne ei jää kyydistä niin helposti.
2. Jos unohdat takkisi, niin syytä viinaa. Aina. (Paitsi jos haluat vakuutusyhtiöltä rahaa.)
"1. Pidä lompakko housuissasi. _Ne ei jää kyydistä niin helposti_."
Tää ei kyllä taida pitää mun kohdalla paikkaansa, vaikka muille suosittelenkin samaa ohjetta kuin tomppa..
Heh, olis se elämä paljo tylsempää, jos ei välillä kämmäilis. Iteki on tullu hukattua takki ja kerran kävi passikuva-automaatti vähän hitaalla. Junaan oli kiire, mutta ehdinhän lopulta runsaat 2 min ennen junaan lähtöä.
Lähetä kommentti