Hevoskaupoilla osa 2

Olipa jälleen lauantai ja aika mennä ajelemaan autoilla Massen matkassa.

Ensimmäinen kohde oli vm. 2000 Saab 9-3 Aero. Autokauppias vaivautui paikalle n. puolen tunnin odottelun jälkeen, mutta odottelun palkitsi tuo uskomattomat 250 hevosvoimaa tunkeva V6 chip-tuunattu turbomoottori. (en oikein iskekään usko puhuvani tällaista kieltä)

Maantien nopeusrajoitus oli ikävä kyllä 100km/h, mutta kolmestakympistä sataan edes takaisin kiihdyttely ja jarruttelu maistui silti ihan hyvältä... Ei otettu aikaa, mutta kyllähän tuo nopeaa touhua oli. Ajotuntumassa jäi kuitenkin toivomisen varaa, ja jopa näitä hevosvoimia haittasi tehon puolesta se, että turbo "otti kiinni" vasta kun pedaali oli ollut pohjassa sekunnin pari. Lisäksi autossa oli naarmuja ja pikkuvikoja joka puolella, eli vaikka hinta olikin houkutteleva 9000 euroa, niin auto jäi vielä odottelemaan seuraavaa omistajaansa.

Seuraavaksi oli vuorossa -94 BMW 325 avoauto. Vanha kuin kulttuuri, mutta kaikin puolin huollettu ja hyvin hoidettu. Kyllä se vaan niin on, että hyvä ajotuntuma on saksalainen perusominaisuus. Hyvältä se tuntui. Autossa oli automaattivaihteet, joka ehkä vei vähän tehoja pois. Vanhuus lienee vienyt myös hieman, sillä aika lussulta nuo 172 hv tuntui. (onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että Saabissa oli viisi minuuttia aiemmin 250?)

Bemarilinjalla jatkettiin, ja siirryttiin seuraavaan kauppaan: Abdallah Automobiles. Täällä oli vuorossa vuoden 98 umpi BMW 323.

Auto oli kuin uusi. Ei naarmun naarmua, ja sisältäkin niin siistissä kunnossa, että olisin voinut nuolla läikkynyttä olutta nahkapenkiltä. Hassan Abdallah (paikan omistaja) nöyryytti veljensä ajamaan koeajo meidän kanssa. Mukava mies oli tuo velikin, vaikkei puhunut saksaksi muuta kuin Geh rechts! Geh links! Geh! Geh! Geh! (tämä on autokauppiaalle tärkeää sanastoa: "Kävele oikealle" "Kävele vasemmalle" "Kävele!" "Kävele!" "Kävele")

Uuden tuntuisella autolla oli kiva ajaa. Tunnelmaa pilasi hieman automaattivaihteet (johon Massen mukaan tottuisi, ja olisi lopulta tyytyväisempi) sekä perässä ajaneet poliisit, jotka pakottivat luopumaan koeluonteisesta leikkimisestä.

Lopulta neuvottelimme hinnasta ja totesimme, että onhan se ihan käypä auto. Toistaiseksi noudatan kuitenkin Hassan Abdallahin veljen neuvoa, sillä autoa ei mukaan tarttunut tälläkään kertaa.

ps. Päästiin hetki istumaan myös Hassanin X5n kyydissä. (huokaus)