Paikalliseen kulttuuriin kuuluu olennaisesti grillaus, kuten Suomessakin kesäaikaan.
Lauantaina oltiin työporukalla kollegan kämpällä grillaamassa ja chillaamassa. Mukaan kuului toki myös kaljaa, ja drinksujakin. Itse olin kuskina, sillä olin eilisestä oppinut, ettei vanhan aina tartte.
Oli kiva ilta. Istuttiin ulkona, syötiin ja juotiin. Oli jääpalakoneet, jään murskaimet, pelit ja pensselit. Juhlan aiheena oli remontin valmistuminen. Kämppä oli 1800 luvulla rakennettu puuristikkotalo, jossa oli säilytetty paljon vanhaa. Myös uusi puoli oli tehty "vanhan kaavan" mallilla. Varusteina oli mm. katto-ikkunat, lasiseinät ja pisuaari (joka on muuten jokaisen poikamiehen ehdoton koti-varustus).
Jossain vaiheessa lauleskelin sakemanneille "Ich bin ausländer und spreche nicht gut Deutsch..." -biisiä, joka lienee joillekin tuttu saksan tunneilta. Tuosta innostuneina päästiin vielä Ollin kanssa kajauttamaan Maamme-laulu sekä yhdessä sakujen kanssa tuo "Trink trink Bruderlein trink...". Siihen loppui saksalaisten laulujen osaaminen.
Ensimmäinen virhe tuli, kun opetimme kolleegoja laskemaan suomeksi:
"iksi kaksi kolme, nelja, visi, kusi."
"EI Kusi, vaan kuusi!! Kusi on jotain muuta..."
Iltahan päättyi siihen, että "Ich muß kusi!" "Juho geht kusi" Ja toimistolla on taas hauskaa...
tiistaina, elokuuta 30, 2005
maanantaina, elokuuta 29, 2005
+30
On säitä pidelly joo...
Eli jälleen kerran täällä aurinko paistaa helottaa ja hiki virtaa. Keskiviikkoon asti tätä luvattiin!
Nyt pitää siis äkkiä lähteä pois tämän koneen äärestä.
Eli jälleen kerran täällä aurinko paistaa helottaa ja hiki virtaa. Keskiviikkoon asti tätä luvattiin!
Nyt pitää siis äkkiä lähteä pois tämän koneen äärestä.
torstaina, elokuuta 25, 2005
Pfandflasche 25c
On asioita, jotka vaan osataan paremmin, kun ne tehdään pienellä porukalla. Suomen pullopanttisysteemi on verraton ainakin näin kuluttajan kannalta. Toivotaan nyt, ettei Lidli sitä pilaa.
Vielä kaksi vuotta sitten tässä maassa tehtiin pullojen palauttaminen mahdottomaksi. Asiakkaan tuli kuulemma palautuspisteellä esittää kuitti, että pullot ovat oikeasti ostettu juuri tästä kioskista. Jos tuollaista lappua ei ollut, sai sitten tehdä pulloillensa mitä halusi.
Nyt on sentään jo kehitytty sen verran, että jos kaupassa on ko. pulloja myynnissä, niin tyhjät otetaan myös takaisin. Tosin en tiedä onko kuittien keräämiseen vain kyllästytty.
Vein viikonloppuna pulloja Wallmarttiin. Elämäänsä kyllästyneen oloinen virkailija niitä otti erillisellä tiskillä vastaan ja molotti saksia. En ymmärtänyt mitään.
Mukinoimatta sain palauttaa juomasäiliöitä, joissa luki wall-mart, sekä joitakin muitakin tunnettuja lasikappaleita. Lopulta käsiini jäi vain 5 (palautus)pulloa, jolle äijä kehotti tekemään mitä lystää. No heitin ne tietenkin viereiseen roskikseen kierrätyksen kunniaksi.
Automaatio on kuitenkin saapumassa tännekin. Nimittäin kun äijä oli käsin pullot ja niistä tulevan rahasumman laskenut hän näpytteli sen kassakoneeseen, painoi nappia, ja seinän viereisestä automaatista kilisi kolikoita. On se kätevää.
Vielä kaksi vuotta sitten tässä maassa tehtiin pullojen palauttaminen mahdottomaksi. Asiakkaan tuli kuulemma palautuspisteellä esittää kuitti, että pullot ovat oikeasti ostettu juuri tästä kioskista. Jos tuollaista lappua ei ollut, sai sitten tehdä pulloillensa mitä halusi.
Nyt on sentään jo kehitytty sen verran, että jos kaupassa on ko. pulloja myynnissä, niin tyhjät otetaan myös takaisin. Tosin en tiedä onko kuittien keräämiseen vain kyllästytty.
Vein viikonloppuna pulloja Wallmarttiin. Elämäänsä kyllästyneen oloinen virkailija niitä otti erillisellä tiskillä vastaan ja molotti saksia. En ymmärtänyt mitään.
Mukinoimatta sain palauttaa juomasäiliöitä, joissa luki wall-mart, sekä joitakin muitakin tunnettuja lasikappaleita. Lopulta käsiini jäi vain 5 (palautus)pulloa, jolle äijä kehotti tekemään mitä lystää. No heitin ne tietenkin viereiseen roskikseen kierrätyksen kunniaksi.
Automaatio on kuitenkin saapumassa tännekin. Nimittäin kun äijä oli käsin pullot ja niistä tulevan rahasumman laskenut hän näpytteli sen kassakoneeseen, painoi nappia, ja seinän viereisestä automaatista kilisi kolikoita. On se kätevää.
keskiviikkona, elokuuta 24, 2005
Kaupunkikuva
Nuolen alla on mun ikkuna. Kulmassa näkyvä silta on vanha kivisilta, joka kovin muistuttaa Prahan Kaarlen siltaa. Sieltä löytyy myös aina elämää, vaikkakin useimmiten turisti-sellaista
Pitäs kai hommata kamera, että saisi parempia kuvia näyttää...
Kulttuurishokki osa 2
On aika viedä eteenpäin tarinaa kulttuurishokista. Tällä kertaa käytännön esimerkin kautta.
Menin tuossa Wal-Martissa käymään. Tarkoitus oli nopeasti hakea ruokavarastoon erinäisiä säilykkeitä, pastaa ja muuta, mitä isosta kaupasta nyt kannattaa ostaa. Polleana poikana kävelin sisään, ja valmistauduin kulinaristisiin valintoihin. Käveltyäni jo kaupan puolelle muistin, että tarvitsen toki ostoskärryn. Takaisin kassan läpi ja etsimään. Niitä ei näkynyt sisällä, niitä ei näkynyt ulkona, mutta kah, tuolla on tuollaisia Prisma tyyppisiä kärryparkkeja parkkipaikan nurkissa.
Kärryparkilla kokeilin ensin 20 senttistä, sitten kaksieuroista ja sitten vielä 50 senttistä kolikkoa irroittaakseni kärryn ketjusta. Siinä vaiheessa kun 50 senttinen kolikko jäi kiinni kärryyn oli polleus jo hävinnyt. Sitä irti repiessä rupesi vituttamaan.
Noh, takaisin kauppaan, ja kysymään infosta että voisivatko he vaihtaa minulle sellaisen kolikon, jolla tuon ostoskärryn saisi. En tietenkään tiennyt, mikä der Einkaufswagen on saksaksi. Asian selitettyäni, sain kuulla, että eurolla se toimii, ja kaupan pihalla oleva viinikauppa vaihtaa kolikoita.
Sinne siis. Odoteltuani hetken viinikaupan tädin juoruilun loppumista ohitin juorupartnerin ja pyysin vaihtorahaa. Se vastasi jotain ystävällistä niin vahvalla saksin murteella etten ymmärtänyt sanaakaan ja antoi kolikoita. Hymyilin takasin, ja toivoin, ettei mutina ollut kysymys. Menin takaisin kärryparkkiin ja tungin kärryyn euron. Sitten huomasin kärryn päässä lapun, että "Kaputt. Bitte kein Geld benutzen"
Nyt olikin hyvä mieli ja oikein itsevarma olo mennä tutkimaan ennen näkemättömiä tuotemerkkejä.
Menin tuossa Wal-Martissa käymään. Tarkoitus oli nopeasti hakea ruokavarastoon erinäisiä säilykkeitä, pastaa ja muuta, mitä isosta kaupasta nyt kannattaa ostaa. Polleana poikana kävelin sisään, ja valmistauduin kulinaristisiin valintoihin. Käveltyäni jo kaupan puolelle muistin, että tarvitsen toki ostoskärryn. Takaisin kassan läpi ja etsimään. Niitä ei näkynyt sisällä, niitä ei näkynyt ulkona, mutta kah, tuolla on tuollaisia Prisma tyyppisiä kärryparkkeja parkkipaikan nurkissa.
Kärryparkilla kokeilin ensin 20 senttistä, sitten kaksieuroista ja sitten vielä 50 senttistä kolikkoa irroittaakseni kärryn ketjusta. Siinä vaiheessa kun 50 senttinen kolikko jäi kiinni kärryyn oli polleus jo hävinnyt. Sitä irti repiessä rupesi vituttamaan.
Noh, takaisin kauppaan, ja kysymään infosta että voisivatko he vaihtaa minulle sellaisen kolikon, jolla tuon ostoskärryn saisi. En tietenkään tiennyt, mikä der Einkaufswagen on saksaksi. Asian selitettyäni, sain kuulla, että eurolla se toimii, ja kaupan pihalla oleva viinikauppa vaihtaa kolikoita.
Sinne siis. Odoteltuani hetken viinikaupan tädin juoruilun loppumista ohitin juorupartnerin ja pyysin vaihtorahaa. Se vastasi jotain ystävällistä niin vahvalla saksin murteella etten ymmärtänyt sanaakaan ja antoi kolikoita. Hymyilin takasin, ja toivoin, ettei mutina ollut kysymys. Menin takaisin kärryparkkiin ja tungin kärryyn euron. Sitten huomasin kärryn päässä lapun, että "Kaputt. Bitte kein Geld benutzen"
Nyt olikin hyvä mieli ja oikein itsevarma olo mennä tutkimaan ennen näkemättömiä tuotemerkkejä.
maanantaina, elokuuta 22, 2005
Kylterit kylässä
Onpas mennyt aika vauhdilla.
Täällä oli Pasi ja Helmee-Jaakkola käymässä viikonlopun yli, ja ovat itse asiassa vieläkin. Itse vaan jouduin töihin, ja herrat kuljeskelee omin nokkinensa kaupungin valoissa.
Viikonloppu tietenkin vietettiin Kylterimäisessä toiminnassa kaupungin yössä ja kämpän sohvalla. Oli kyllä kerta kaikkiaan rentouttava viikonloppu. Voitaisiin jopa puhua nollauksesta... Mutta kulttuuriakaan ei toki unohdettu. Sunnuntaina käytiin Nürnbergissä virkistäytymässä katsellen Kansallissosialistien valtavia monumentteja, jotka rapistuu paikallisten edelleen häpeillessä historiaansa. Olivat varsin kolkkoja paikkoja syyssateessa.
Saa tosiaan tulle muutkin käymään!
Täällä oli Pasi ja Helmee-Jaakkola käymässä viikonlopun yli, ja ovat itse asiassa vieläkin. Itse vaan jouduin töihin, ja herrat kuljeskelee omin nokkinensa kaupungin valoissa.
Viikonloppu tietenkin vietettiin Kylterimäisessä toiminnassa kaupungin yössä ja kämpän sohvalla. Oli kyllä kerta kaikkiaan rentouttava viikonloppu. Voitaisiin jopa puhua nollauksesta... Mutta kulttuuriakaan ei toki unohdettu. Sunnuntaina käytiin Nürnbergissä virkistäytymässä katsellen Kansallissosialistien valtavia monumentteja, jotka rapistuu paikallisten edelleen häpeillessä historiaansa. Olivat varsin kolkkoja paikkoja syyssateessa.
Saa tosiaan tulle muutkin käymään!
perjantaina, elokuuta 12, 2005
Näin Saksasta ostetaan auto (Hevoskaupoilla: epilogi)
No nyt on auto kaikkine herkkuineen koossa. Tässäpä prosessikuvaus:
(Autokauppa)
Kun vihdoin oli auto "ostettu", oli minulla kädessäni vain kauppasopimus, jossa sitouduin maksamaan autosta, ja kauppias sitoutui tekemään katsastuksen jne.
(Vakuutusyhtiö)
Kävin hakemassa vakuutusyhtiöltä lyhytaikaisen vakuutuksen. Nämä paperit kourassa sitä odoteltiin puhelimen pirinää seuraava viikko. Ajelin siis autoa öisin unissani. Tuon vapauttavan soiton tuleessa, sain tietää, että auto on noudettavissa tiistaina. Maksu käteisellä.
(Katsastusasema)
Suuntasin maanantaina katsastusasemalle, josta sain käteeni lyhytaikaisen rekisteriotteen, (jossa siis ei ole auton tietoja) ja maksukortin.
(Kilpimyymälä)
Näiden kanssa suuntasin kilpimyymälään, josta ostin lyhytaikaiset kilvet.
(Katsastusaseman maksuautomaatti)
Kilvet kainalossa palasin takasin katsastusasemalle. Ensin menin kolmanteen kerrokseen, jossa maksoin automaattiin maksukortin vaatiman summan.
(Katsastusaseman täti)
Sitten takasin toisen kerroksen katsastustädille, joka löi tarrat kilpiin, ja sanoi, että nämä on sitten viisi päivää voimassa.
(Pankki)
Tiistaina suuntasin pankkiin, nostin tililläni lojunutta lainarahaa ja läksin junalla Frankfurtiin. Kilvet kainalossa.
(Autokauppa)
Autohan oli kaikin puolin kunnossa: on varotuskolmiota, ensiapulaukkua, katsastuslappua, huoltotodistusta ja lattiamattoja. Noh, kaiken maailman allekirjoituksia ja sitten tukku käteistä tiskin yli. Vielä varmistus, että huoltokirjaan on myös merkitty myyjän tekemä huolto. Se merkittiin. Myyjä pisti väliaikaiset kilvet kiinni, ja ne siis olivat voimassa vielä tänään +3 päivää.
(Vakuutusyhtiö)
Tänään menin taas vakuutusyhtiöön tekemään oikean vakuutuksen autolle...
(Katsastusaseman setä)
...ja sieltä katsastusasemalle. Tällä kertaa ei kilpitehdasta tarvittu, vaan kilvet sai samalta tiskiltä. (?) Sain myös kaiken maailman leimat ja paperit ja muut. Lopuksi vielä asukaspysäköintilapunkin.
(Katsastusaseman maksutiski)
Taas maksukortti kädessä maksamaan, ja sitten...
(Auto)
...kävelin kilvet kainalossa autolle ja vaihoin aidot Bayerilaiset kilvet. WÜ-DQ147. Varokaa sitä.
Verrattuna ihmisen ilmoittamiseen tähän kaupunkiin tarvittiin tähän autoprosessiin 1100% enemmän asiointikertoja. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että Saksa on autojen maa.
Viikonlopuksi lähden Zürichiin. Autobahnia. :)
(Autokauppa)
Kun vihdoin oli auto "ostettu", oli minulla kädessäni vain kauppasopimus, jossa sitouduin maksamaan autosta, ja kauppias sitoutui tekemään katsastuksen jne.
(Vakuutusyhtiö)
Kävin hakemassa vakuutusyhtiöltä lyhytaikaisen vakuutuksen. Nämä paperit kourassa sitä odoteltiin puhelimen pirinää seuraava viikko. Ajelin siis autoa öisin unissani. Tuon vapauttavan soiton tuleessa, sain tietää, että auto on noudettavissa tiistaina. Maksu käteisellä.
(Katsastusasema)
Suuntasin maanantaina katsastusasemalle, josta sain käteeni lyhytaikaisen rekisteriotteen, (jossa siis ei ole auton tietoja) ja maksukortin.
(Kilpimyymälä)
Näiden kanssa suuntasin kilpimyymälään, josta ostin lyhytaikaiset kilvet.
(Katsastusaseman maksuautomaatti)
Kilvet kainalossa palasin takasin katsastusasemalle. Ensin menin kolmanteen kerrokseen, jossa maksoin automaattiin maksukortin vaatiman summan.
(Katsastusaseman täti)
Sitten takasin toisen kerroksen katsastustädille, joka löi tarrat kilpiin, ja sanoi, että nämä on sitten viisi päivää voimassa.
(Pankki)
Tiistaina suuntasin pankkiin, nostin tililläni lojunutta lainarahaa ja läksin junalla Frankfurtiin. Kilvet kainalossa.
(Autokauppa)
Autohan oli kaikin puolin kunnossa: on varotuskolmiota, ensiapulaukkua, katsastuslappua, huoltotodistusta ja lattiamattoja. Noh, kaiken maailman allekirjoituksia ja sitten tukku käteistä tiskin yli. Vielä varmistus, että huoltokirjaan on myös merkitty myyjän tekemä huolto. Se merkittiin. Myyjä pisti väliaikaiset kilvet kiinni, ja ne siis olivat voimassa vielä tänään +3 päivää.
(Vakuutusyhtiö)
Tänään menin taas vakuutusyhtiöön tekemään oikean vakuutuksen autolle...
(Katsastusaseman setä)
...ja sieltä katsastusasemalle. Tällä kertaa ei kilpitehdasta tarvittu, vaan kilvet sai samalta tiskiltä. (?) Sain myös kaiken maailman leimat ja paperit ja muut. Lopuksi vielä asukaspysäköintilapunkin.
(Katsastusaseman maksutiski)
Taas maksukortti kädessä maksamaan, ja sitten...
(Auto)
...kävelin kilvet kainalossa autolle ja vaihoin aidot Bayerilaiset kilvet. WÜ-DQ147. Varokaa sitä.
Verrattuna ihmisen ilmoittamiseen tähän kaupunkiin tarvittiin tähän autoprosessiin 1100% enemmän asiointikertoja. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan sillä, että Saksa on autojen maa.
Viikonlopuksi lähden Zürichiin. Autobahnia. :)
keskiviikkona, elokuuta 10, 2005
tiistaina, elokuuta 09, 2005
Sallintalaki
Eksyinpä sunnuntaikävelyllä paikalliseen Biergarteniin, jossa on tapana järjestää erinäisten orkesterien soitto- ja laulutapahtumia. Tällä kertaa lavalla oli "The Jets", jonka nimestäkin voi jo päätellä, että musiikki on Gepardi-tyyppistä Viking Line kamaa, johon kuka tahansa voi keinua.
No ketäs sitä kuunteli? Yksinäiset, eläkeläiset, kaveriporukat, nuoriso ja kylän miehet. Paikalla on tottakai oluttarjoilu, ja oluttuopit olivat kiitettävästi esillä joka pöydässä ja tanssi(lattialla). Merkittävin lajityyppi, jota paikalla havaitsi olivat lapsiperheet. Minne muualle perhe lähtee sunnuntaina käymään, kuin paikalliseen Biergarteniin?
Kenellekään ei varmaan tarvitse kertoa, että täällä saa viinaa mistä vaan ja koska vaan? Tässä maassa on myös enemmän savukeautomaatteja per capita kuin Suomessa R-kioskeja, postilaatikoita ja pankkiautomaatteja yhteensä. Niinpä, jos 4-vuotias haluaa tupakkaa, hänen pitää vain ottaa kotikadulle jakkara mukaan, että ylettyy flipperin suulle.
Täytyypä olla sairas kansa? Kaikkia pahoja asioita saa tehdä itsellensä ilman, että valtio kontrolloi asiaa mitenkään!
Minusta kyllä nuo lapset isukin kanssa tanssimassa olivat kovin terve näky. Suomessa vaan tuo valvonnan, kieltämisen ja häpeän kulttuuri johtaa juomisen salailuun ja ylilyönteihin.
Jos lapsi huomaisi suomalaisella terassilla jo pienenä että %-merkintä virvoitusjuomapullossa on aivan normaalia, ja isä tulee hilpeäksi kun juo ruskeasta pullosta, ei tänäkään iltana sadoissa Pohojalaasissa maataloissa tarvitsisi perheen isän salaa mennä kellariin tyhjentämään kossupulloa. Tämän jälkeen kymmenien isäntien ei tarvitsisi tapella vaimojensa kanssa lasten kuullen, monet lapset ja vaimot säästyisivät isännän nyrkiltä, eikä Ylämäen perhettä ajettaisikaan pihalle pakkaseen.
Kulttuurin muutos on hidasta, mutta jostakin on syytä aloittaa.
No ketäs sitä kuunteli? Yksinäiset, eläkeläiset, kaveriporukat, nuoriso ja kylän miehet. Paikalla on tottakai oluttarjoilu, ja oluttuopit olivat kiitettävästi esillä joka pöydässä ja tanssi(lattialla). Merkittävin lajityyppi, jota paikalla havaitsi olivat lapsiperheet. Minne muualle perhe lähtee sunnuntaina käymään, kuin paikalliseen Biergarteniin?
Kenellekään ei varmaan tarvitse kertoa, että täällä saa viinaa mistä vaan ja koska vaan? Tässä maassa on myös enemmän savukeautomaatteja per capita kuin Suomessa R-kioskeja, postilaatikoita ja pankkiautomaatteja yhteensä. Niinpä, jos 4-vuotias haluaa tupakkaa, hänen pitää vain ottaa kotikadulle jakkara mukaan, että ylettyy flipperin suulle.
Täytyypä olla sairas kansa? Kaikkia pahoja asioita saa tehdä itsellensä ilman, että valtio kontrolloi asiaa mitenkään!
Minusta kyllä nuo lapset isukin kanssa tanssimassa olivat kovin terve näky. Suomessa vaan tuo valvonnan, kieltämisen ja häpeän kulttuuri johtaa juomisen salailuun ja ylilyönteihin.
Jos lapsi huomaisi suomalaisella terassilla jo pienenä että %-merkintä virvoitusjuomapullossa on aivan normaalia, ja isä tulee hilpeäksi kun juo ruskeasta pullosta, ei tänäkään iltana sadoissa Pohojalaasissa maataloissa tarvitsisi perheen isän salaa mennä kellariin tyhjentämään kossupulloa. Tämän jälkeen kymmenien isäntien ei tarvitsisi tapella vaimojensa kanssa lasten kuullen, monet lapset ja vaimot säästyisivät isännän nyrkiltä, eikä Ylämäen perhettä ajettaisikaan pihalle pakkaseen.
Kulttuurin muutos on hidasta, mutta jostakin on syytä aloittaa.
lauantaina, elokuuta 06, 2005
Finnische sauna
Senhän nyt kaikki tietää, ettei ulkomailla osata saunoa. Ei täälläkään.
Kävin juuri paikallisessa uimahallissa jossa oli iso kyltti puisen oven vieressä. Kyltissä luki "Finnische Sauna"
'Niinpä niin' mietin ja astuin sisään. Seinällä on neljä tiimalasia, josta voi ottaa kukin saunavieras aikaa, että varmasti ollaan juuri 15 minuuttia saunassa. Kiukaan päälle on kannettu koripallon kokoinen suolakivi jonka alla kulkee putki kivien päällä. Seinällä on millintarkat lämpö- ja kosteusmittarit (85 astetta, 35%)
Putken olemassaolo herätti jo toiveita, että löylyä voisi heittää omaan tahtiinsa. Mutta ei. Kyselin vieressä lojuvalta äijältä, että mites tuota ajetaan. Herra kertoi ystävällisesti, että se on automaattinen. Tai sitten "Bademeister" (vinkkaus uimavalvojaa kohti) voi laittaa lisää löylyä. Voi helvetti.
Toinen kummallisuus on lepohuoneet, joissa voi olla. Olla. Siellä on tyhjässä huoneessa auringonottotuoleja rivissä, eikä mitään virikkeitä. Se on tehty juurikin vain ja ainoastaan olemista varten.
Suomalaisille sauna on perinteisesti kovinkin sosiaalinen paikka. Uimahallin saunapastorit kertoo tpojille miten niitä lapsia tehdään ja paikallisen kunnan asiat hoidetaan kuntoon. -Ainakin puheissa. Ennestään tuntemattomatkin ovat epäsuomalaiseen tapaan samoilla lauteilla kavereita. Saunailtojen sosiallisuudesta nyt ei kannata edes mainita.
Täällä on saunaosastoilla kovin hiljaista. Osastoja miehittää yksittäiset äijät. (Sinänsä siis sovin hyvin joukkoon) Vaikka luulisi, ettei löylyttömässä saunassa ole muuta tekemistä kuin turista, niin puheta siellä ei juurikaan kuule. Sinne ei myös tulla porukalla saunomaan ja juhlimaan, vaan kaverillekin puhellaan kuiskien.
Se on harrasta toimintaa tämä saksalainen saunominen.
Kävin juuri paikallisessa uimahallissa jossa oli iso kyltti puisen oven vieressä. Kyltissä luki "Finnische Sauna"
'Niinpä niin' mietin ja astuin sisään. Seinällä on neljä tiimalasia, josta voi ottaa kukin saunavieras aikaa, että varmasti ollaan juuri 15 minuuttia saunassa. Kiukaan päälle on kannettu koripallon kokoinen suolakivi jonka alla kulkee putki kivien päällä. Seinällä on millintarkat lämpö- ja kosteusmittarit (85 astetta, 35%)
Putken olemassaolo herätti jo toiveita, että löylyä voisi heittää omaan tahtiinsa. Mutta ei. Kyselin vieressä lojuvalta äijältä, että mites tuota ajetaan. Herra kertoi ystävällisesti, että se on automaattinen. Tai sitten "Bademeister" (vinkkaus uimavalvojaa kohti) voi laittaa lisää löylyä. Voi helvetti.
Toinen kummallisuus on lepohuoneet, joissa voi olla. Olla. Siellä on tyhjässä huoneessa auringonottotuoleja rivissä, eikä mitään virikkeitä. Se on tehty juurikin vain ja ainoastaan olemista varten.
Suomalaisille sauna on perinteisesti kovinkin sosiaalinen paikka. Uimahallin saunapastorit kertoo tpojille miten niitä lapsia tehdään ja paikallisen kunnan asiat hoidetaan kuntoon. -Ainakin puheissa. Ennestään tuntemattomatkin ovat epäsuomalaiseen tapaan samoilla lauteilla kavereita. Saunailtojen sosiallisuudesta nyt ei kannata edes mainita.
Täällä on saunaosastoilla kovin hiljaista. Osastoja miehittää yksittäiset äijät. (Sinänsä siis sovin hyvin joukkoon) Vaikka luulisi, ettei löylyttömässä saunassa ole muuta tekemistä kuin turista, niin puheta siellä ei juurikaan kuule. Sinne ei myös tulla porukalla saunomaan ja juhlimaan, vaan kaverillekin puhellaan kuiskien.
Se on harrasta toimintaa tämä saksalainen saunominen.
perjantaina, elokuuta 05, 2005
Keskustele
Pitää nopeasti kertoa, että nyt täällä saa keskustella ilman rekisteröitymistä. Annahan kuulua siis itsestäsi. Keskustelu ja kommentointi tapahtuu alhaalla olevan Conversation linkin kautta, ja sitten kun valitsee että Other, niin voi aivan itse itselleen nimimerkin keksiä.
Sanokaa vaikka, että kumpi on parempi kirjaisin koko? Tämä vai tuo jota on käytetty edellisessä postauksessa?
Mutta nyt lounaalle.
Sanokaa vaikka, että kumpi on parempi kirjaisin koko? Tämä vai tuo jota on käytetty edellisessä postauksessa?
Mutta nyt lounaalle.
torstaina, elokuuta 04, 2005
Kulttuurishokki
Nyt jotain täysin filosofista. Jos jollain on jotain faktaa (tämä on täysin omasta päästä) niin antaa tulla vaan.
Se on kummallinen tuo kulttuurishokki, joka väistämättä tulee (Masse 2003). Sillä ei ole mitään tekemistä kulttuurin tai shokin kanssa. Ei täällä mitään shokeeraavaa ole, eikä täällä ole niin erilaista kulttuuriakaan. Kaikki on lähes samanlaista kuin Suomessa. Päivät ollaan töissä. Illat ollaan kotona ja viikonloppuisin juhlimassa. Syön aamulla voileipää, lounaalla lounasta ja illalla mitä kaapista löytyy, enkä ole järkyttynyt täällä kertaakaan. Mutta miksi silti puhutaan kulttuurishokista?
Olen huomannut, että kulttuurishokki koostuu kolmesta elementistä: yksinäisyydestä, epävarmuudesta ja saamattomuudesta. Nämä kolme eivät itse asiassa ole kulttuurishokin syitä vaan seurauksia. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin itse asiassa kulttuurishokki, eli ne asiat joina se näkyy ulospäin.
Kulttuurishokin välttämiseksi minun pitää ymmärtää kolme asiaa:
- En ole paikallinen
- Olen täällä vain tilapäisesti
- Kaikki tapahtuu hitaammin
Paikalliseksi ei pääse hetkessä. Eikä oikeasti monessa vuodessakaan. Vaasassa asuessani kuuden vuoden jälkeenkin oli vissi ero siinä, etten ollut käynyt samoja kouluja tai tuntenut lähes koko ikäluokkaani. En tule "paikalliseksi" koskaan. Tämän ymmärtäminen on tärkeätä, jotta muistan, ettei elämän pidäkään olla minulle yhtä helppoa kuin Suomessa.
Olen täällä vain tilapäisesti. Koska komennukselleni ei ole määritelty loppupäivää, tämän ymmärtäminen oli vaikeata. Tässä vaiheessa päätin ehdottomasti olla täällä kaksi vuotta. Sitten annan itseni valita. Tämä päätös sekä vapauttaa että sitoo. Se poistaa mahdollisuuden edes miettiä nopeampaa poislähtöä, eli sitoo minut tänne. Samaan aikaan se vapauttaa minut "pakosta" tulla aidoksi osaksi tätä kaupunkia.
Kaikki tapahtuu hitaammin. Ihmisen mieli avartuu ja herkistyy ympäristölle kun se viedään uuteen erilaiseen ympäristöön. Kun kaikki on uutta kielestä, ihmisistä, lattiasta, katosta, kaduista, työpaikasta, ilmastosta, äänistä ja työkaluista lähtien on hyväksyttävä, että tekeminen on hitaampaa. Itsellä tämä on näkynyt päättämättömyytenä ja epävarmuutena aivan arkisten asioiden suhteen.
Se on kummallinen tuo kulttuurishokki, joka väistämättä tulee (Masse 2003). Sillä ei ole mitään tekemistä kulttuurin tai shokin kanssa. Ei täällä mitään shokeeraavaa ole, eikä täällä ole niin erilaista kulttuuriakaan. Kaikki on lähes samanlaista kuin Suomessa. Päivät ollaan töissä. Illat ollaan kotona ja viikonloppuisin juhlimassa. Syön aamulla voileipää, lounaalla lounasta ja illalla mitä kaapista löytyy, enkä ole järkyttynyt täällä kertaakaan. Mutta miksi silti puhutaan kulttuurishokista?
Olen huomannut, että kulttuurishokki koostuu kolmesta elementistä: yksinäisyydestä, epävarmuudesta ja saamattomuudesta. Nämä kolme eivät itse asiassa ole kulttuurishokin syitä vaan seurauksia. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin itse asiassa kulttuurishokki, eli ne asiat joina se näkyy ulospäin.
Kulttuurishokin välttämiseksi minun pitää ymmärtää kolme asiaa:
- En ole paikallinen
- Olen täällä vain tilapäisesti
- Kaikki tapahtuu hitaammin
Paikalliseksi ei pääse hetkessä. Eikä oikeasti monessa vuodessakaan. Vaasassa asuessani kuuden vuoden jälkeenkin oli vissi ero siinä, etten ollut käynyt samoja kouluja tai tuntenut lähes koko ikäluokkaani. En tule "paikalliseksi" koskaan. Tämän ymmärtäminen on tärkeätä, jotta muistan, ettei elämän pidäkään olla minulle yhtä helppoa kuin Suomessa.
Olen täällä vain tilapäisesti. Koska komennukselleni ei ole määritelty loppupäivää, tämän ymmärtäminen oli vaikeata. Tässä vaiheessa päätin ehdottomasti olla täällä kaksi vuotta. Sitten annan itseni valita. Tämä päätös sekä vapauttaa että sitoo. Se poistaa mahdollisuuden edes miettiä nopeampaa poislähtöä, eli sitoo minut tänne. Samaan aikaan se vapauttaa minut "pakosta" tulla aidoksi osaksi tätä kaupunkia.
Kaikki tapahtuu hitaammin. Ihmisen mieli avartuu ja herkistyy ympäristölle kun se viedään uuteen erilaiseen ympäristöön. Kun kaikki on uutta kielestä, ihmisistä, lattiasta, katosta, kaduista, työpaikasta, ilmastosta, äänistä ja työkaluista lähtien on hyväksyttävä, että tekeminen on hitaampaa. Itsellä tämä on näkynyt päättämättömyytenä ja epävarmuutena aivan arkisten asioiden suhteen.
tiistaina, elokuuta 02, 2005
Ei kylää, ei kaupunkia...
...jossa ei olisi suomalaisia.
Lauantai-iltana käväisin kuulemma expatriaattien suosimassa Jimmy'zissä. Olihan siellä ulkomaan eliöitä. Siis ulkomaan verrattuna kotimaalaisiin, eli saksalaisiin. Jutskasin hetken Malesiasta(?) tulleen herran kanssa. Kuultuaan, että olin Suomesta, alkoi hän osoitella vaaleata pitkä tyttöä, joka oli kuulemma kanssa tuosta kaukaisesta pohjoisesta maasta.
Ja olihan hän. Notta ookeen Kauhavalta! Perisuomalaiseen tapaan sovimme nopeasti pyrkivämme alkoholin avustuksella tiettyyn perisuomalaiseen olotilaan ja myös mahdollisimman nopeasti näyttämään alkuasukeille, miten perisuomalainen takapuolta heiluu kaupungin perisaksalaisessa yössä.
Mukana oli onneksi sen sortin sakki muualta maailmalta tulleita, ettemme päässeet aivan täysin suomalaisissa merkeissä iltaa viettämään. Jotain kotimaista, eli suomalaista, oli kuitenkin havaittavissa seuraavan aamun olotilassa.
Lauantai-iltana käväisin kuulemma expatriaattien suosimassa Jimmy'zissä. Olihan siellä ulkomaan eliöitä. Siis ulkomaan verrattuna kotimaalaisiin, eli saksalaisiin. Jutskasin hetken Malesiasta(?) tulleen herran kanssa. Kuultuaan, että olin Suomesta, alkoi hän osoitella vaaleata pitkä tyttöä, joka oli kuulemma kanssa tuosta kaukaisesta pohjoisesta maasta.
Ja olihan hän. Notta ookeen Kauhavalta! Perisuomalaiseen tapaan sovimme nopeasti pyrkivämme alkoholin avustuksella tiettyyn perisuomalaiseen olotilaan ja myös mahdollisimman nopeasti näyttämään alkuasukeille, miten perisuomalainen takapuolta heiluu kaupungin perisaksalaisessa yössä.
Mukana oli onneksi sen sortin sakki muualta maailmalta tulleita, ettemme päässeet aivan täysin suomalaisissa merkeissä iltaa viettämään. Jotain kotimaista, eli suomalaista, oli kuitenkin havaittavissa seuraavan aamun olotilassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
