Olen tässä kevään aikana luopunut pienestä osasta itsekkyyttäni ja aloittanut ihan tosissaan lukemaan muidenkin ihmisten blogeja. Osasyynä on se, että Blogistaniin on ilmaantunut muutamia vanhoja ystäviä, joiden kautta on löytynyt aivan uusia hyviä blogeja, jne. Niiden löytö taas on innostanut kuluttamaan helteisiä työpäiviä etsien nautittavia kirjoituksia.
Erityisesti olen pyrkinyt löytämään Expatriaatti-blogeja. Suomen suurimman blogi-auktoriteetin Blogilistan hakemistossa on 16 Expatriaatteihin luokiteltua blogia. Lisäksi on omat luokat ulkosuomalaisille, Erasmukselle, jne.. Voidaan siis jo puhua bloggauksen alalajista.
Miksi sitten ulkosuomalaiset kirjoittelevat niin paljon blogeja. Syitä on varmaan yhtä monta kuin kirjoittajaakin, mutta tutkitaan hieman. Expatriaatti kirjoittelee usein ainakin osittain pitääkseen yhteyttä kavereihinsa:
"Yksi syy on tietenkin se, että tällä tavoin tutut saavat halutessaan tietää, mitä minulle kuuluu ilman, että tarvitsisi tuhlata pennosia puheluun tms. Se ei ole pääsyy." Maun blogi (täällä myös hyvä yleiskatsaus Maun bloggausfilosofiaan.)
"Ja se kuulumisten kertoilu taas: ei niitä ryhmämeilejä jaksa kirjoittaa eikä varmaan kukaan oikein lukeakaan, ne kun ovat minusta jotenkin valheellisen henkilökohtaisia kolahtaessaan jokaisen omaan virtuaalipostilaatikkoon ja samalla niin persoonattomia, kun näkee sen massiivisen postituslistan, jolle on "armollisesti" päässyt mukaan." Anna Ihmemaassa
Usein kirjoitetaan myös, koska ulkomaille muuttavaa kokee tekevänsä jotain erikoista, ja haluaa jakaa kokemuksen muiden kanssa. Rakentaa eräänlaista tietopankkia:
"Toimikoon tämä siis ohjenuorana tai varoittavana "lessons learned"-dokumenttina samaista siirtoa ajatteleville." Köyhäritari
Uskon että yksi iso syy blogin pitämiseen ulkomailla on kulttuurishokki ja muuton tuoma tyhjä aukko sosiaalisessa elämässä tai muuten harrastuksissa. Mussuliinilla on ihanan rehellinen suhtautuminen blogin tarkoitukseen:
"Taman blogin mina avasin siksi, etta voisin purkaa kulttuurishokkiin liittyvaa ahdistusta. --- Toisaalta myos siksi, etta minua aina huvittaa koko ikansa Suomessa asuneiden ihmisten hehkutus ulkomailla asumisen ihanuudesta, eivatka ulkomailla asuneet taas yleensa halua korjata asiaa. On varmasti ihmisia, jotka nauttivat ulkomailla asumisesta alusta asti ja missa vaan, mutta useimmille meista sopeutuminen ottaa aikansa ja voi olla rankkaakin." Ulkosuomalaisena Ranskassa
Myös Linnunradan liftaaja on aloittanut bloginsa Kulttuurishokkiin vivahtavalla yleiskatsauksella jossa kirjoittaa mm. "Tulen tassa blogissani kertomaan elamastani Laosissa, miljoonan elefantin entisessa valtakunnassa, jossa olen joutunut unohtamaan lahes kaiken sen rationaalisen ajattelun, jonka suomalainen koulutusjarjastelma on vuosien saatossa paahani paukuttanut."
Moni haluaa jättää myös matkastaan muiston olevinaan itselleen, mutta (let's face it. Itselleen ei tarvitse kirjoittaa internetissä) oikeasti muille:
"Jääkööt matkasta jokin muisto, ja olkoot se tämä" Deutschelinna :P
Olen myös huomannut, että olen astunut naisten maailmaan. Ulkomailla elosta kirjoittelevista suurin osa on naisia tai pariskuntia. Yllä olevat viittauksetkin ovat kaikki naisten suusta: Miehet eivät kerro miksi he kirjoittavat. Tutkija Vancouverista kirjoittelee muuten kyllä hyvin. Samoin kuin Käkikellomaan kirjeenvaihtaja, joka on kylläkin siirtynyt valokuvien maailmaan.
Moni poika, kuten selkeästi photoshopin perustaidot omaava Holpainen, pois muuttava Mika Friman sekä mahtavia alppikuvia postittanut Jukkabrother on kirjoitellut opiskelijavaihdostaan, mutta missä ovat ulkomailla työskentelyn arjesta kertovat miehet? Oletteko te kiireisiä, vai enkö ole vain ole löytänyt teitä?
Ulkosuomalaisten blogien seuraaminen on ollut antoisaa, ja toivotan myös Deutschelinnan lukijoilleni hyvää matkaa muiden expatriaattien sielunelämään. Tämä blogi siirtyy kesälomille. Deutschelinna vaipuu postausten puolesta hiljaisuuteen seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Keskustelu-osastot sen sijaan palvelevat koko loman ajan... :)
torstaina, heinäkuuta 20, 2006
keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006
Bensan veroale
Vaikka bensa onkin välttämättömyys musiikin soittamiseen Baijerilaisilla moottoreilla, niin kyllähän sen hinta vähän ottaa päähän. Suomessa on yksinomaan todettu, ettei bensaan tehdä veroalennuksia. EU:n kannan pitäisi tässä olla yhtenäinen, ja Suomi ei tästä taivu.
Sen sijaan Baijerin päättäjiltä tuli ehdotus että Saksan kuuluisille Autobahneille tulisi jonkinlainen tietulli -käytäntö. Tästä kerätyillä rahoilla alennettaisiin vastaavasti bensan verotusta. Järjestelmästä katsottiin olevan hyötyä etenkin siksi, että Saksan autobahneja kuluttavat mielellään muualta Euroopasta tulevat autot. Ilmiö on nähtävissä etenkin näin kesällä. Joka neljännen henkilöauton rekisterikilvissä on EU:n tähtien alla NL.
Nämä Neuvostoliittolaiset eivät myöskään osaa ajaa Saksan teillä, vaan toljottavat suksiboksi katolla vasemmanpuoleisella kaistalla, vaikka vauhti muistuttaa snägärijonon etenemistä. Onhan se ymmärrettävää, muualla sivistysvaltioissahan siirryttiin jo kumipohjaisiin kenkiin. Saamarin Puukengät.
Palaten sivukaistalta jälleen bensaveron maailmaan: uutisten reportaasissa ei mainittu sanallakaan mitään EU:n säännöstä, joka tätä estäisi tai hidastaisi. Tosin jo Saksan sisälläkin tämä järjestelmä vaatii liittovaltion päätöksen, ja sinänsä Baijerin Vapaavaltion poliitikot voivat vain heittää ilmaan ajatuksia.
Monessa Stammtischissä on jo todettu, että henkilöautojen tien käyttömaksut ovat väistämättä tulossa. Se on vain ajan kysymys.
Sen sijaan Baijerin päättäjiltä tuli ehdotus että Saksan kuuluisille Autobahneille tulisi jonkinlainen tietulli -käytäntö. Tästä kerätyillä rahoilla alennettaisiin vastaavasti bensan verotusta. Järjestelmästä katsottiin olevan hyötyä etenkin siksi, että Saksan autobahneja kuluttavat mielellään muualta Euroopasta tulevat autot. Ilmiö on nähtävissä etenkin näin kesällä. Joka neljännen henkilöauton rekisterikilvissä on EU:n tähtien alla NL.
Nämä Neuvostoliittolaiset eivät myöskään osaa ajaa Saksan teillä, vaan toljottavat suksiboksi katolla vasemmanpuoleisella kaistalla, vaikka vauhti muistuttaa snägärijonon etenemistä. Onhan se ymmärrettävää, muualla sivistysvaltioissahan siirryttiin jo kumipohjaisiin kenkiin. Saamarin Puukengät.
Palaten sivukaistalta jälleen bensaveron maailmaan: uutisten reportaasissa ei mainittu sanallakaan mitään EU:n säännöstä, joka tätä estäisi tai hidastaisi. Tosin jo Saksan sisälläkin tämä järjestelmä vaatii liittovaltion päätöksen, ja sinänsä Baijerin Vapaavaltion poliitikot voivat vain heittää ilmaan ajatuksia.
Monessa Stammtischissä on jo todettu, että henkilöautojen tien käyttömaksut ovat väistämättä tulossa. Se on vain ajan kysymys.
tiistaina, heinäkuuta 18, 2006
maanantaina, heinäkuuta 17, 2006
Autonhakumatkalla
Kaveri (Loc) on täällä hakemassa autoa. Reissuhan oli varattu jo hyvissä ajoin ja auto piti löytää paikan päällä kolmessa päivässä. Hiukan jännitti jo etukäteen, että miten tuosta Saksan vientibyrokratiasta selviää... Vaan sitten kävikin niin, että unelmien BMW löytyi lähempää, ja autolle ei enää olekaan tarvetta.
Liput oli kuitenkin jo ostettu, eli autonhakumatkahan tehdään silti. Sinänsä ainakin minun puolesta kätevää. Ei tarvitse potkia renkaita ja arpoa että mikä auto se nyt sitten olisi, vaan voi kaikessa rauhassa keskittyä olennaiseen; Hefe-Weizeniin.
Autonhakumatka sai arvoisensa alun, kun lauantaina suunnattiin lentokentältä suoraan Kilianin Volksfestin jättimäiseen oluttelttaan. Humppaa ja nahkahousuja! Jawohl!
Liput oli kuitenkin jo ostettu, eli autonhakumatkahan tehdään silti. Sinänsä ainakin minun puolesta kätevää. Ei tarvitse potkia renkaita ja arpoa että mikä auto se nyt sitten olisi, vaan voi kaikessa rauhassa keskittyä olennaiseen; Hefe-Weizeniin.
Autonhakumatka sai arvoisensa alun, kun lauantaina suunnattiin lentokentältä suoraan Kilianin Volksfestin jättimäiseen oluttelttaan. Humppaa ja nahkahousuja! Jawohl!
perjantaina, heinäkuuta 14, 2006
Schorschi ja saksalainen olut.
Merkel, joka taputti MM-kisoissa pienillä kätösillään itsensä Saksalaisten sydämiin, on saanut kyseenalaista kunniaa hyvällä suhteellaan Presidentti George W. Bushiin (näin saksalaisen kotoisasti Georgien (Schorschiin)). Kuten koko euroopassa, täälläkin Bush on konservatiivisen varovaisesti vihattu hahmo. Hänen valtionsa kanssa on pakko tulla toimeen, mutta valtakunnan politiikan ja etenkin sen johtohahmon kanssa Saksalaisilla on vaikeuksia.
Merkelhän päätti sitten pistää pystyyn kotoisat villisika kutsut Trinwillershagenissa (älä huoli, tuota ei saksalainenkaan osaa lausua). Kokin mukaan tarjolla on kunnon raskasta saksalaista ruokaa, koska Merkel pitää siitä. Uskon, että Texasilainen maatalon poika selvisi hyvinkin raskaasta ruoasta, mutta miten kävi ruokajuomapolitiikan kanssa? Schorschillehan joudutaan kantamaan alkoholitonta kaljaa, joka ei voi maistua hyvältä.
Noh, hyvillä mielin ja Merkelin poskisuudelmien saattelemana maailman Presidentti läksi kuitenkin jatkamaan matkaa kohti Pietaria. Toivottavasti eivät loukkaa matkalla Suomen ilmatilaa. Hävittäjäsaattue ja kaikki.
Merkelhän päätti sitten pistää pystyyn kotoisat villisika kutsut Trinwillershagenissa (älä huoli, tuota ei saksalainenkaan osaa lausua). Kokin mukaan tarjolla on kunnon raskasta saksalaista ruokaa, koska Merkel pitää siitä. Uskon, että Texasilainen maatalon poika selvisi hyvinkin raskaasta ruoasta, mutta miten kävi ruokajuomapolitiikan kanssa? Schorschillehan joudutaan kantamaan alkoholitonta kaljaa, joka ei voi maistua hyvältä.
Noh, hyvillä mielin ja Merkelin poskisuudelmien saattelemana maailman Presidentti läksi kuitenkin jatkamaan matkaa kohti Pietaria. Toivottavasti eivät loukkaa matkalla Suomen ilmatilaa. Hävittäjäsaattue ja kaikki.
keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006
Päivän kulttuuriero
Kävin tänään pankkiautomaatilla ja nostin käteistä. Käteinen on täällä ilman muuta kätevin maksiväline. Pienet kaupat, kioskit ja kahvilat eivät kortteja tunne. Luottokortteja eivät tunne edes useimmat ruokakaupat. Niinpä minäkin olen joutunut hankkimaan oikein sellaisen lompakon, johon mahtuu yli kymmenen euroa käteistä.
Noh, mutta se on sivuseikka. Nostin 100 euroa, ja kone suolsi minulle yhdeksän kymmenen euron seteliä ja kaksi viisieuroista. Mieleen tuli Suomessa opiskelijoiden kampanja saada kympit automaatteihin ja otto.:den tyly vastaus: on liian kallista.
Onkohan joku miettinyt tuon käteisen kierrätyksen ihan loppuun asti. Pankkien omistama otto. sanoo ettei heidän kannata antaa kuin 20 -merkkisiä seteleitä. Samalla he haluavat asiakkaat pois tiskeiltään. Kuinkahan paljon kioskin tätejä juoksee pankeissa päivittäin vaihtamassa pienempiä seteleitä? Entäs isot liikkeet? Vastaanottaako Citymarket niin paljon viiden euron seteleitä, että niistä riittää joka aamu pohjakassaksi, vai saavatko hekin rahakuljetuksessa tukuittain pikkupaperia?
Noh, oikealla käteispalvelujen hinnoittelulla suomalainen pankki tietenkin tästä hyötyy. Näin kuluttajan (ja nakkikioskin pitäjän) kannalta kuitenkin hieno ominaisuus saada pikkurahaa suoraan seinästä.
Noh, mutta se on sivuseikka. Nostin 100 euroa, ja kone suolsi minulle yhdeksän kymmenen euron seteliä ja kaksi viisieuroista. Mieleen tuli Suomessa opiskelijoiden kampanja saada kympit automaatteihin ja otto.:den tyly vastaus: on liian kallista.
Onkohan joku miettinyt tuon käteisen kierrätyksen ihan loppuun asti. Pankkien omistama otto. sanoo ettei heidän kannata antaa kuin 20 -merkkisiä seteleitä. Samalla he haluavat asiakkaat pois tiskeiltään. Kuinkahan paljon kioskin tätejä juoksee pankeissa päivittäin vaihtamassa pienempiä seteleitä? Entäs isot liikkeet? Vastaanottaako Citymarket niin paljon viiden euron seteleitä, että niistä riittää joka aamu pohjakassaksi, vai saavatko hekin rahakuljetuksessa tukuittain pikkupaperia?
Noh, oikealla käteispalvelujen hinnoittelulla suomalainen pankki tietenkin tästä hyötyy. Näin kuluttajan (ja nakkikioskin pitäjän) kannalta kuitenkin hieno ominaisuus saada pikkurahaa suoraan seinästä.
tiistaina, heinäkuuta 11, 2006
Kisat ohi, helle jatkuu
Tunteetkin näköjään pysyvät kuumina.
Italian poliitikot osoittavat jälleen kuinka Rooman valtakunnan ajoista ollaan opittu, ja orjuuskin on lähes poistunut Euroopasta. Sama herra joka aiemmin keväällä painatti t-paitaansa Mohammedin kuvan, on nyt päättänyt haukkua Ranskan joukkueen huvin vuoksi. (linkki saksaksi) Italialaisen entisen ministerin Calderolin mukaan Ranskan joukkueelle osoitettiin miten puhdasrotuinen ja yhtenäinen Italian kansa voittaa "neekereistä, muslimeista ja kommunisteista kootun" Ranskan joukkueen.
En voi sanoin kuvata kuinka paljon vituttaa (anteeksi) tuollainen kommentointi. En voi myös ymmärtää, miten tuollaisia ihmisiä voi olla maan hallituksessa? Olkoot minkälainen hyvä-veli-mafia systeemi tahansa, niin ei kai sinne näin tolkuttoman tyhmiä ihmisiä voi laittaa. Vähintään pitäisi ymmärtää milloin olla hiljaa.
No mutta, koitetaanpa nyt siirtyä toisiin asioihin. Pitäisi kai siirtyä kokonaan jalkapallosta toisiin asioihin ja katsoa taas Saksaan, tähän helteessä kisaväsymyksestä toipuvaan maahan. Vaan dramaattinen maali 119. minuutilla ei hetkessä lähde Saksalaisten mielestä. Varmasti tuo maali on puheenaiheena vielä neljän vuoden päästäkin, kun MM kisat järjestetään Afrikassa.
Kertakaikkisen hienot kisat. Onko joku kuullut jotain valituksia kisojen järjestelyistä tai asioiden hoidosta? Lippufarssin jälkeen näyttää siltä, että FIFA:sta huolimatta Saksa onnistui järjestämään kaikkien aikojen MM-kisat, joista ei tunnelmaa puuttunut. Pelisuorituksellisesti olisi ehkä ollut toivomisen varaa, mutta säiden herrasta huligaaneihin kaikki näyttävät olevan hiljaisen tyytyväisiä, eikö?
Itse pitää myös olla tyytyväinen. Paitsi että sai nähdä jalkapallon huumaa olan takaa, pääsi myös nauttimaan siitä fiiliksestä joka levisi myös jalkapallon ulkopuoliseen maailmaan. Pallosta hullaantunut kansa biletti ja nostatti itsetuntoaan kuukauden päivät. Vaikutukset jäänevät vasta seuraavien kuukausien arvosteltaviksi, mutta Eurooppalaisittain nämä olivat joka suhteessa upeat kisat!
Italian poliitikot osoittavat jälleen kuinka Rooman valtakunnan ajoista ollaan opittu, ja orjuuskin on lähes poistunut Euroopasta. Sama herra joka aiemmin keväällä painatti t-paitaansa Mohammedin kuvan, on nyt päättänyt haukkua Ranskan joukkueen huvin vuoksi. (linkki saksaksi) Italialaisen entisen ministerin Calderolin mukaan Ranskan joukkueelle osoitettiin miten puhdasrotuinen ja yhtenäinen Italian kansa voittaa "neekereistä, muslimeista ja kommunisteista kootun" Ranskan joukkueen.
En voi sanoin kuvata kuinka paljon vituttaa (anteeksi) tuollainen kommentointi. En voi myös ymmärtää, miten tuollaisia ihmisiä voi olla maan hallituksessa? Olkoot minkälainen hyvä-veli-mafia systeemi tahansa, niin ei kai sinne näin tolkuttoman tyhmiä ihmisiä voi laittaa. Vähintään pitäisi ymmärtää milloin olla hiljaa.
No mutta, koitetaanpa nyt siirtyä toisiin asioihin. Pitäisi kai siirtyä kokonaan jalkapallosta toisiin asioihin ja katsoa taas Saksaan, tähän helteessä kisaväsymyksestä toipuvaan maahan. Vaan dramaattinen maali 119. minuutilla ei hetkessä lähde Saksalaisten mielestä. Varmasti tuo maali on puheenaiheena vielä neljän vuoden päästäkin, kun MM kisat järjestetään Afrikassa.
Kertakaikkisen hienot kisat. Onko joku kuullut jotain valituksia kisojen järjestelyistä tai asioiden hoidosta? Lippufarssin jälkeen näyttää siltä, että FIFA:sta huolimatta Saksa onnistui järjestämään kaikkien aikojen MM-kisat, joista ei tunnelmaa puuttunut. Pelisuorituksellisesti olisi ehkä ollut toivomisen varaa, mutta säiden herrasta huligaaneihin kaikki näyttävät olevan hiljaisen tyytyväisiä, eikö?
Itse pitää myös olla tyytyväinen. Paitsi että sai nähdä jalkapallon huumaa olan takaa, pääsi myös nauttimaan siitä fiiliksestä joka levisi myös jalkapallon ulkopuoliseen maailmaan. Pallosta hullaantunut kansa biletti ja nostatti itsetuntoaan kuukauden päivät. Vaikutukset jäänevät vasta seuraavien kuukausien arvosteltaviksi, mutta Eurooppalaisittain nämä olivat joka suhteessa upeat kisat!
maanantaina, heinäkuuta 10, 2006
Tag 31: Ei kunniaa
Voi finaali.
Hieno peli tosin. Täytyy sanoa, että Italia on pelannut todella järkevää jalkapalloa, ja kaikesta puolustusvoittoisuus höpinästä huolimatta peli oli ajoittain jopa viihdyttävää.
Vaan ihmetellä täytyy Ranskaa. Kokeneelle joukkueelle sattui valtava määrä pieniä virheitä. Omituisia ajatusten ristiinjuoksemisia ja henkilkohtaisia mokia oli niin paljon, että Italia olisi voinut ratkaista pelin jo ennen yksitoistametrisiä. Kaikkien lapsellisten virheiden äidin teki kapteeni Zinedine Zidane.
Täytyy sanoa, että huipulta kannattaa tippua kertarysäyksellä. Lisää pisteitä saa, jos uransa lopettaa tyylillä, mutta se on niin kovin vaikeata. Voihan toki spekuloida, olisiko Italia kärsinyt MM-historiansa ensimmäisen tappion rangaistuslaukauskilpailussa, jos Zidane olisi ollut tuomassa itsekunnioitusta ja -varmuutta Ranskan joukkueeseen. Olisihan se ehkä muuttanut asetelmaa, mutta vaikea on voittaa, jos vastustaja tekee joka vedosta maalin. Virheellä se rankkukisa hävitään, ja niitä Ranska teki enemmän jo alkuvihellyksestä lähtien.
Vaan on se jännä. Miten maailman legendaarisin tällä hetkellä pelaava Zidane voi menettää malttinsa tuolla tavalla? -Ja vielä tasapelitilanteessa jatkoajalla. Olisi mielenkoontoista tietää mitä tuo Italiaano Zidanelle huuteli, että sai miehen noin hermostumaan. Jälleen kerran toistan: fiksusti pelattu Italialta, ja kunniatonta tuolta niin ylpeältä Ranskalta.
Harmillisen lisävärin finaaliin toi saksalaisvoittoinen yleisö, joka vihelsi tuomareille, jotka tekivät vaikean ja selkärankaa vaatineen oikean päätöksen, sekä Italialaisille, jotka eivät tilanteessa tehneet mitään väärin. Tämä selittyy sillä, että suurin osa yleisöstä oli autuaan tietämätön Zidanen head-buttista.
Stadionilla ei näytetä hidastuksia. Tämä on fiksu ja oikea sääntö, koska jos hidastuksissa mässäiltäisiin esim. tuomarien virheillä, voisi tunnetaso 80 000 katsomoissa latautua hallitsemattomaksi. Voisi kuitenkin olla syytä tehdä tähän sääntöön poikkeuksia, mutta tämähän vaatisi jälleen sitä tuomaria videolaitteen edessä, jota ei jalkapallossa voida suvaita. Olisi ollut hieno kuulla yleisön kohahtava reaktio hidastukseen, jossa Zidane kolmen askeleen vauhdilla lyö päällään Italiaanon rintaan. Ele, josta on kunnia kaukana.
Erityisen juhlamaininnan finaalissa ansaitsee päätuomari, joka uskalsi käyttää avustavan tuomarin mielipidettä Zidanen asiassa. 22 pelaajan ja vaihtopenkin valvominen yli jalkapallokentän kokoisella alueella on yhdelle tuomarille mahdoton tehtävä. Tyylihän tästä tuomitsemistavasta on kaukana, mutta siitä saamme kiittää sääntökirjaa, jonka tekniikan vastaisuus ei salli avustavalle tuomarille edes pilliä. Vaikeata siitä on kunnialla selvitä.
Hieno peli tosin. Täytyy sanoa, että Italia on pelannut todella järkevää jalkapalloa, ja kaikesta puolustusvoittoisuus höpinästä huolimatta peli oli ajoittain jopa viihdyttävää.
Vaan ihmetellä täytyy Ranskaa. Kokeneelle joukkueelle sattui valtava määrä pieniä virheitä. Omituisia ajatusten ristiinjuoksemisia ja henkilkohtaisia mokia oli niin paljon, että Italia olisi voinut ratkaista pelin jo ennen yksitoistametrisiä. Kaikkien lapsellisten virheiden äidin teki kapteeni Zinedine Zidane.
Täytyy sanoa, että huipulta kannattaa tippua kertarysäyksellä. Lisää pisteitä saa, jos uransa lopettaa tyylillä, mutta se on niin kovin vaikeata. Voihan toki spekuloida, olisiko Italia kärsinyt MM-historiansa ensimmäisen tappion rangaistuslaukauskilpailussa, jos Zidane olisi ollut tuomassa itsekunnioitusta ja -varmuutta Ranskan joukkueeseen. Olisihan se ehkä muuttanut asetelmaa, mutta vaikea on voittaa, jos vastustaja tekee joka vedosta maalin. Virheellä se rankkukisa hävitään, ja niitä Ranska teki enemmän jo alkuvihellyksestä lähtien.
Vaan on se jännä. Miten maailman legendaarisin tällä hetkellä pelaava Zidane voi menettää malttinsa tuolla tavalla? -Ja vielä tasapelitilanteessa jatkoajalla. Olisi mielenkoontoista tietää mitä tuo Italiaano Zidanelle huuteli, että sai miehen noin hermostumaan. Jälleen kerran toistan: fiksusti pelattu Italialta, ja kunniatonta tuolta niin ylpeältä Ranskalta.
Harmillisen lisävärin finaaliin toi saksalaisvoittoinen yleisö, joka vihelsi tuomareille, jotka tekivät vaikean ja selkärankaa vaatineen oikean päätöksen, sekä Italialaisille, jotka eivät tilanteessa tehneet mitään väärin. Tämä selittyy sillä, että suurin osa yleisöstä oli autuaan tietämätön Zidanen head-buttista.
Stadionilla ei näytetä hidastuksia. Tämä on fiksu ja oikea sääntö, koska jos hidastuksissa mässäiltäisiin esim. tuomarien virheillä, voisi tunnetaso 80 000 katsomoissa latautua hallitsemattomaksi. Voisi kuitenkin olla syytä tehdä tähän sääntöön poikkeuksia, mutta tämähän vaatisi jälleen sitä tuomaria videolaitteen edessä, jota ei jalkapallossa voida suvaita. Olisi ollut hieno kuulla yleisön kohahtava reaktio hidastukseen, jossa Zidane kolmen askeleen vauhdilla lyö päällään Italiaanon rintaan. Ele, josta on kunnia kaukana.
Erityisen juhlamaininnan finaalissa ansaitsee päätuomari, joka uskalsi käyttää avustavan tuomarin mielipidettä Zidanen asiassa. 22 pelaajan ja vaihtopenkin valvominen yli jalkapallokentän kokoisella alueella on yhdelle tuomarille mahdoton tehtävä. Tyylihän tästä tuomitsemistavasta on kaukana, mutta siitä saamme kiittää sääntökirjaa, jonka tekniikan vastaisuus ei salli avustavalle tuomarille edes pilliä. Vaikeata siitä on kunnialla selvitä.
Tag 30: Pronssia!!!
Luxembourgin kaduilla näkyi pelin jälkeen niin paljon Portugalin lippuja ja juhlakulkueita, että hetken aikaa luulin maailman kääntyneen päälaelleen. Olivatko kaikki muut nähneet jotenkin muuten kuin minä? Olinko minä ainoa, joka näki Schweinsteigerin kolme maalia?
Onneksi sentään TV:n hidastukset ja tekstiviestit häivyttivät mielestäni pelon Beautiful Mind -tyyppisestä hulluudesta. Katsoin leffan toisen kerran, ja olen nyt käynyt läpi kaikki ystäväni, ja kyllä. Te kaikki olette nähneet toisenne. Ihana asia sinänsä. Ja mahtava elokuva.
Mutta takaisin jalkapalloon. Saksa sai kunniakkaan lopun MM-kisoilleen. Voitettu pronssi on parempi kuin mitä kukaan osasi odottaa! Media leipoi heti Saksan joukkueesta (Unsere Jungs) sydämen maailmanmestareita, ja heitä he myös kansan mielessä ovat. Ylpeys, asia jota Saarakin huuteli, on palannut tähän maahan. Varokaa vaan, Euroopan talouden jättiläinen (ja viime aikoina murheenkryyni) lähtee tästä nousuun.
Illalla Portugalilaisten ilon miettiminen sai vielä hymyn huulilleni. Kaiken huijauksen, kieroilun ja politiikan keskellä tuo jalkapallo kuitenkin iloa paitsi voittaneiden, myös hävinneiden mieleen. Suomalaiselle fanille tämä on tärkeä ominaisuus.
Onneksi sentään TV:n hidastukset ja tekstiviestit häivyttivät mielestäni pelon Beautiful Mind -tyyppisestä hulluudesta. Katsoin leffan toisen kerran, ja olen nyt käynyt läpi kaikki ystäväni, ja kyllä. Te kaikki olette nähneet toisenne. Ihana asia sinänsä. Ja mahtava elokuva.
Mutta takaisin jalkapalloon. Saksa sai kunniakkaan lopun MM-kisoilleen. Voitettu pronssi on parempi kuin mitä kukaan osasi odottaa! Media leipoi heti Saksan joukkueesta (Unsere Jungs) sydämen maailmanmestareita, ja heitä he myös kansan mielessä ovat. Ylpeys, asia jota Saarakin huuteli, on palannut tähän maahan. Varokaa vaan, Euroopan talouden jättiläinen (ja viime aikoina murheenkryyni) lähtee tästä nousuun.
Illalla Portugalilaisten ilon miettiminen sai vielä hymyn huulilleni. Kaiken huijauksen, kieroilun ja politiikan keskellä tuo jalkapallo kuitenkin iloa paitsi voittaneiden, myös hävinneiden mieleen. Suomalaiselle fanille tämä on tärkeä ominaisuus.
Tag 29: EM-kisat
Saksa-Irlanti peliin, eli Saksan ekaan EM-karsintaan on liput loppuunmyyty. 2.9. geht's weiter.
perjantaina, heinäkuuta 07, 2006
Tag 28: viikonloppu eessä taas
...ja minkälainen viikonloppu. Saksan ja Portugalin kohtaamisessa Saksan suosikkipelaajani pääsee ensimmäistä kertaa viheriölle, (voiko jalkapallokenttää kutsua viheriöksi) eli seuratkaahan maalivahdin edesottamuksia. TV-kanavien pitäisi pitää Kahnia koko ottelun ajan pikkuruudulla oikeassa yläkulmassa. Olisi enemmän katsottavaa.
Finaalin näin Saksalaisena sivuutan täysin, mutta kai siellä Berliinissä jotain tapahtuu sunnuntaina. En oo oikein varma. Ainakin tällaisia varoituskylttejä oli kylä täynnä.
Viikonloppuun mahtuu myös Pohjois-Saksan koulujen lomien alku. Moni äiti on siellä huokaissut helpotuksesta Saksan pudottua finaalista, sillä nyt Italiasta varattu telttapaikka voidaankin täyttää heti lauantaina, eikä tarvitse enää tuoda kaljaa sohvalla lojuvalle äijälle viidettä viikonloppua. Ja Lidlin kautta bahnalle. Tai siis Stauhun.
Ei muuta kun viikonlopun viettoon Voikkaan luottamusmiehen esimerkkiä noudattaen:
Finaalin näin Saksalaisena sivuutan täysin, mutta kai siellä Berliinissä jotain tapahtuu sunnuntaina. En oo oikein varma. Ainakin tällaisia varoituskylttejä oli kylä täynnä.
Viikonloppuun mahtuu myös Pohjois-Saksan koulujen lomien alku. Moni äiti on siellä huokaissut helpotuksesta Saksan pudottua finaalista, sillä nyt Italiasta varattu telttapaikka voidaankin täyttää heti lauantaina, eikä tarvitse enää tuoda kaljaa sohvalla lojuvalle äijälle viidettä viikonloppua. Ja Lidlin kautta bahnalle. Tai siis Stauhun.
Ei muuta kun viikonlopun viettoon Voikkaan luottamusmiehen esimerkkiä noudattaen:
torstaina, heinäkuuta 06, 2006
Tag 27: Jännäkakka
Niin. Pelillisestihän Portugal-Ranska oli täysin paska, mutta jännitti silti kovin. Portugalin terävän alun jälkeen ei juuri nähty hätkähdyttäviä hetkiä, vaan joukkueet tyytyivät potkiskelemaan palloa keskikentällä. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen olin varma, että Portugalilaiset vievät peliä, mutta toisinhan taas kävi. Onneksi ymmärrän, ettei tällä jalkapallotietoudella kannata lyödä vetoa.
Pilkku oli mielestäni oikea tuomio, ja siitä ansaittu maali Zizzylle. Luulisi tämän jälkeen pelin avautuvan, mutta toisin kävi. Ponnettomia yrityksiä ja kertakaikkisen tylsää peliä tarjosi koko toinenkin puoliaika. Yhdestä asiasta sentään olin iloinen. Peli pelattiin fair play -hengessä. Oli se sitten yrittämisen puutetta tai oikeasti urheiluhenkeä siitä en sano mitään.
Saksa nuolee haavojaan, ja edelleen kunnioittaa joukkuettaan. Ei mene tuntiakaan, ettei asiaa muistettaisi ja puitaisi, mutta kaikki ovat edelleen sitä mieltä, että joukkue pelasi hienosti ja kunnioitettavasti turnauksen ajan. Klinsmannin jatkoa toivoo koko Saksa, mutta mies ei puhu eikä pukahda. Vielä.
Pilkku oli mielestäni oikea tuomio, ja siitä ansaittu maali Zizzylle. Luulisi tämän jälkeen pelin avautuvan, mutta toisin kävi. Ponnettomia yrityksiä ja kertakaikkisen tylsää peliä tarjosi koko toinenkin puoliaika. Yhdestä asiasta sentään olin iloinen. Peli pelattiin fair play -hengessä. Oli se sitten yrittämisen puutetta tai oikeasti urheiluhenkeä siitä en sano mitään.
Saksa nuolee haavojaan, ja edelleen kunnioittaa joukkuettaan. Ei mene tuntiakaan, ettei asiaa muistettaisi ja puitaisi, mutta kaikki ovat edelleen sitä mieltä, että joukkue pelasi hienosti ja kunnioitettavasti turnauksen ajan. Klinsmannin jatkoa toivoo koko Saksa, mutta mies ei puhu eikä pukahda. Vielä.
keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006
Tag 26: Maan ristiriitaiset tunteet
Ei ehkä voi puhua maansurusta, vaikka surullisin mielin sitä ihmiset tänään toimistolle astelivatkin. Vaikka päällimmäinen fiilis onkin suru, näyttää moni olevan ylpeä siitä että Saksa pääsi näinkin pitkälle. Ylpeästi yhä Saksan liput liehuvat autoissa ja ikkunoissa, eikä ole puhettakaan, että nyt pronssipeliin valmistautuvalle joukkueelle käännettäisiin selkää.
Vaikka kokemukseni Saksalaisesta kulttuurista on rajattu vain vuoteen, täytyy sanoa, että nämä kisat ovat merkinneet terveen kansallisylpeyden nousua tässä maassa. Kun valtiovalta ja suuryritykset koittivat viime syksynä nostaa Saksalaisten omanarvontuntoa "Du bist Deutschland" (Sinä olet Saksa) mainoskampanjalla, ajatukselle naurettiin. Nyt maailmanmestaruuskisojen aikana tuo lause on pureutunut Saksalaisten sydämiin -tai ainakin lauseen merkitys, sillä mainoskampanjaa tuskin kukaan muistaa.
Suomalaiselle on aika hassun tuntuista ajatella, että kansallismielisyys urheilussa olisi jotenkin uusi ilmiö, mutta esim. eilen saksalaisessa kotikatsomossa keskusteltiin 10 minuuttia siitä miksi illan isännällä on Saksan lippu. Etenkin ihmettelyä aiheutti se että lippu on jo neljä vuotta sitten ostettu. Toki aina on kannustettu Saksaa, mutta hieman häpeillen tai "koska se on hyvä joukkue"; ei kuten nyt on kannustettu maata ja kansaa sydämen pohjasta.
Niin, ja pelistä vielä että parempi voitti, minkäs sille voit. Hienosti taisteltu!
Vaikka kokemukseni Saksalaisesta kulttuurista on rajattu vain vuoteen, täytyy sanoa, että nämä kisat ovat merkinneet terveen kansallisylpeyden nousua tässä maassa. Kun valtiovalta ja suuryritykset koittivat viime syksynä nostaa Saksalaisten omanarvontuntoa "Du bist Deutschland" (Sinä olet Saksa) mainoskampanjalla, ajatukselle naurettiin. Nyt maailmanmestaruuskisojen aikana tuo lause on pureutunut Saksalaisten sydämiin -tai ainakin lauseen merkitys, sillä mainoskampanjaa tuskin kukaan muistaa.
Suomalaiselle on aika hassun tuntuista ajatella, että kansallismielisyys urheilussa olisi jotenkin uusi ilmiö, mutta esim. eilen saksalaisessa kotikatsomossa keskusteltiin 10 minuuttia siitä miksi illan isännällä on Saksan lippu. Etenkin ihmettelyä aiheutti se että lippu on jo neljä vuotta sitten ostettu. Toki aina on kannustettu Saksaa, mutta hieman häpeillen tai "koska se on hyvä joukkue"; ei kuten nyt on kannustettu maata ja kansaa sydämen pohjasta.
Niin, ja pelistä vielä että parempi voitti, minkäs sille voit. Hienosti taisteltu!
tiistaina, heinäkuuta 04, 2006
Tag 25: Akkojen peli
Pasta Carbonara on pannassa Saksan maalla, tarjolla on sen sijaan hyvin hapanta kaalia. Fringsin politiikan käryssä saama pelikielto on suututtanut Saksalaisen mielen, ja valituksen määrälle ei ole loppua.
Pelikiellosta syytetään yksinomaan Italialaisia: sekä maan jalkapalloliittoa, että medioita. Hollannin ja Englannin asemat Saksan eniten vihaamina jalkapallomaina on vaakatasolla, kun Italian "piti sotkeentua" Saksan ja Argentiinan väliseen nujakkaan, jossa "kaikki oli jo osapuolten kesken sovittu".
Noh tiedä sitten mikä oli oikein mikä väärin, mutta täytyy sanoa, että jalkapalloyhteisöllä olisi peiliin katsomisen paikka. Enkä tarkoita nyt vain FIFAa, vaan mediaa ja ennen kaikkea mediaa ohjaavaa voimaa: faneja. Jos käden hento osuminen leukaan jälkitilanteessa aiheuttaa tällaisen kohun, mutta munille potkimista ja tukasta vetämistä katsotaan sormien läpi, on yhteisön moraalisissa käsityksissä jotain pahasti vialla.
Akkojen peli sanon minä, ja odotan seuraavaa jääkiekkokautta.
Pelikiellosta syytetään yksinomaan Italialaisia: sekä maan jalkapalloliittoa, että medioita. Hollannin ja Englannin asemat Saksan eniten vihaamina jalkapallomaina on vaakatasolla, kun Italian "piti sotkeentua" Saksan ja Argentiinan väliseen nujakkaan, jossa "kaikki oli jo osapuolten kesken sovittu".
Noh tiedä sitten mikä oli oikein mikä väärin, mutta täytyy sanoa, että jalkapalloyhteisöllä olisi peiliin katsomisen paikka. Enkä tarkoita nyt vain FIFAa, vaan mediaa ja ennen kaikkea mediaa ohjaavaa voimaa: faneja. Jos käden hento osuminen leukaan jälkitilanteessa aiheuttaa tällaisen kohun, mutta munille potkimista ja tukasta vetämistä katsotaan sormien läpi, on yhteisön moraalisissa käsityksissä jotain pahasti vialla.
Akkojen peli sanon minä, ja odotan seuraavaa jääkiekkokautta.
maanantaina, heinäkuuta 03, 2006
Tag 24: Lepopäivä
Aika kerätä voimia rankkojen tunteidenpurkausten jäljiltä. Formula 1:n Schumin voitto ei jaksanut innostaa pokaalinälkäistä kansaa.
Tag 23: Bierzelt
Kiliani Volksfest on täällä taas. Kuten vuosi sitten lupasin, tänä vuonna oltiin nahkahousujen kanssa tanssimassa penkeillä. Vaikka nahkahousuja ei ollut itsellä vielä päällä, oli Maß, eli se iso tuoppi kädessä ja laulun sanoja tavailtiin jo paremmalla osaamisella.
Tämänkin kaljateltan kulmissa oli televisiot, mutta Brasilian häviö (joka lienee ainoa asia, jonka olen veikannut oikein näissä kisoissa) jäi sivuseikaksi. Jalkapallo oli kuitenkin vahvasti läsnä. Aina kun bändi lopetti soittamisen, aloitti yleisö aplodien sijaan huudot "Berlin, Berlin, wir fahren nach Berlin", samoin liput liehuivat, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi kenestä tulee maailmanmestari.
Vaikka kannatushuudot eivät välttämättä ollutkaan muusikoille mieluisimmat, kiitti bändi esittämällä näiden kisojen ehdottoman hitin useitakin kertoja. Tuon tahdissa sitten laulamaan mukana "54, 74, 90, 2006..." Mites ne saksan numerot nyt menikään.
Kansanjuhlan olutteltta oli lauantaina kuin futiksen kotikatsomo. Oikeastaan ainoa asia, joka Saksan lippujen, kannustuksen ja kisafiiliksen keskellä puuttui oli jalkapallo -sitä kun ei katsottu.
Tämänkin kaljateltan kulmissa oli televisiot, mutta Brasilian häviö (joka lienee ainoa asia, jonka olen veikannut oikein näissä kisoissa) jäi sivuseikaksi. Jalkapallo oli kuitenkin vahvasti läsnä. Aina kun bändi lopetti soittamisen, aloitti yleisö aplodien sijaan huudot "Berlin, Berlin, wir fahren nach Berlin", samoin liput liehuivat, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi kenestä tulee maailmanmestari.
Vaikka kannatushuudot eivät välttämättä ollutkaan muusikoille mieluisimmat, kiitti bändi esittämällä näiden kisojen ehdottoman hitin useitakin kertoja. Tuon tahdissa sitten laulamaan mukana "54, 74, 90, 2006..." Mites ne saksan numerot nyt menikään.
Kansanjuhlan olutteltta oli lauantaina kuin futiksen kotikatsomo. Oikeastaan ainoa asia, joka Saksan lippujen, kannustuksen ja kisafiiliksen keskellä puuttui oli jalkapallo -sitä kun ei katsottu.
sunnuntai, heinäkuuta 02, 2006
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
