The German companies always try to bind you to an agreement of a fixed period. Every agreement you make has a fixed term. I find this horrible. Even in business to business sales, the companies are bound to even three year agreements. How, in todays world, are you going to know where or what you are in three years?!
To consumers, this is also a pain in the bottom. To get internet access, you make an annual agreement. What happens when you change your job and your new employee offers one for free? How about when you move, and the provider is no longer available in your area? What if you know you are moving in six months, are you going to just give up the internet, since you know, you risk wasting money? I might be totally wrong here, let me know if German law or companies understand that people might not be able to plan their life a year, let alone two years ahead.
In business to business the worst case scenario is when an employee makes a few of these long-term agreements. Then he goes on to another company, and his follower will be basically helpless in doing anything new... How do the sales people pull this through? If I'd go to a Finnish CEO and propose a deal where you are bound in for even a year, I'd get some weird looks and a probable no. Anything over four months is too much...
As I'm writing this South Park is on tv. I think I'll never get used to "Oh mein Gott, Sie haben Kenny getötet" "Die Schweine!" Dubbing is not cool.
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
sunnuntai, lokakuuta 29, 2006
Saksalainen V.I.P. Lounge
Airport täytti lauantaina 23 vuotta, jonka kunniaksi talo tarjosi 3 live-esiintyjää ja kuusi deejiitä soittamassa teknoa, housea ja kaikkea siltä väliltä. Talon vipeille tarjolla oli lisäksi ilmaista juomaa sekä ruokaa Terminal kakkosen yläkerran V.I.P. Loungessa.
Tippaakaan vippiä ansaitsematta mekin suuntasimme Jussukan kanssa kohti vippitiloja sekä ilmaisia iloja. Sitä iloahan riitti. Miten voi suhtautua tilaisuuteen, joka alkaa kello 21, jatkuu open end -tyyppisesti (oletuksena klo 12 sunnuntaihin asti), ja jossa juomat, siis kaikki juomat, jotka baarimestarit osaavat ovat ilmaisia... Nyt vasta ymmärsin mitä se monta kertaa Vaasan yön kahden tunnin juo-niin-paljon-kaljaa-kun-ehdit tilaisuuksissa todettu sanonta tarkoittaa: "Ilmainen viina ei lopu kesken". No ei loppunut ei. Saksalaiset vipit myös tilasivat kovin usein vettä ja kokista. Tätä voisi kutsua jo synniksi.
Sinänsä Arport ei tuona iltana kauheasti innostanut. Normaalisti ravintolassa on kolme salia ja kolme tyyliä. Ykkösterminaalissa soi elektroninen musiikki, kakkosterminaalissa hip-hop ja Soundparkissa poppi/disko/alppihumppa.. Tämä tuo paikalle joka sortin porukkaa, ja fiiliksen mukaan voi vaihtaa puolta. Syntymäpäivien kunniaksi Airport oli kuitenkin palannut menestystarinansa alkulähteille ja tarjolla oli elektronista musiikkia koko talon täydeltä. Kuten jo vuodesta 1983, Dingon kulta-ajoilta lähtien. Joillekin tämä oli unelmaa, toisille ei. Allekirjoittaneelle ei.
Mutta hieno tilaisuus oli päästä (lähes) miehen ikään päässeen klubin synttäreille. Tästä kunniasta saan kiittää kolleegaani, joka on jo useammin kuin kerran järkännyt minutkin hyviin pirskeisiin Airportin uumeniin.
Tippaakaan vippiä ansaitsematta mekin suuntasimme Jussukan kanssa kohti vippitiloja sekä ilmaisia iloja. Sitä iloahan riitti. Miten voi suhtautua tilaisuuteen, joka alkaa kello 21, jatkuu open end -tyyppisesti (oletuksena klo 12 sunnuntaihin asti), ja jossa juomat, siis kaikki juomat, jotka baarimestarit osaavat ovat ilmaisia... Nyt vasta ymmärsin mitä se monta kertaa Vaasan yön kahden tunnin juo-niin-paljon-kaljaa-kun-ehdit tilaisuuksissa todettu sanonta tarkoittaa: "Ilmainen viina ei lopu kesken". No ei loppunut ei. Saksalaiset vipit myös tilasivat kovin usein vettä ja kokista. Tätä voisi kutsua jo synniksi.
Sinänsä Arport ei tuona iltana kauheasti innostanut. Normaalisti ravintolassa on kolme salia ja kolme tyyliä. Ykkösterminaalissa soi elektroninen musiikki, kakkosterminaalissa hip-hop ja Soundparkissa poppi/disko/alppihumppa.. Tämä tuo paikalle joka sortin porukkaa, ja fiiliksen mukaan voi vaihtaa puolta. Syntymäpäivien kunniaksi Airport oli kuitenkin palannut menestystarinansa alkulähteille ja tarjolla oli elektronista musiikkia koko talon täydeltä. Kuten jo vuodesta 1983, Dingon kulta-ajoilta lähtien. Joillekin tämä oli unelmaa, toisille ei. Allekirjoittaneelle ei.
Mutta hieno tilaisuus oli päästä (lähes) miehen ikään päässeen klubin synttäreille. Tästä kunniasta saan kiittää kolleegaani, joka on jo useammin kuin kerran järkännyt minutkin hyviin pirskeisiin Airportin uumeniin.
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006
Webiyhteisöjen kaaosta
Join my network, tule mukaan, ole siellä ole täällä... Ja kaikki virtuaalisesti ja internetin uumenissa. OpenBC, LinkedIn, MySpace, namespace sun muut kommuunit keräävät yhä enemmän väkeä joukkoihinsa. Onko se kuplan alla puhuttu kuuluisa virtuaaliyhteisö nyt vihdoin valtavirtaa? Kuinka moneen yhteisöön sinä kuulut?
Itse tunnustan aktiivisesti LinkedInin värejä. Tuntuu siltä, että palvelu on Suomessa riittävän laajalle levinnyt ja aika hyvin Euroopassakin. MySpaceen en ole innostunut. Ensinnäkin se on ruman näköinen. Tai siis ilmeisesti se olisi Explorerilla hieman paremmin leiskattu, ja tietenkin siellä on kauniita ja yksinkertaisen näköisiä profiileja, kuten Mirellen, mutta suurin osa on sitten tätä täyteen ympättyä sotkua. Sitten kun vielä Saksalaisella nettiyhteydellä sivulle lävähtää Saksan mainokset sitä kuuluisaa saksalaista designia (vaikka kuinka valitsee selaimen valikkoihin että puhuu muita kieliä), niin tekee usein mieli lähteä...
Sähköinen kädenjälki silti harvoin jää yhteen yhteisöön. Koskas viimeksi päivitit profiilisi koulukaverit.comissa, inttikaverit.comissa? Muistatko mitä messenkerisi käyntikortissa sanotaan? Entäs city.fi:n? Mikä se käyttäjätunnus oli? Olinko mä täälläkin? Ei näissä pysy enäää mukana, mutta ei hätää:
Google, joka juuri ohitti IBM:n jossain tärkeässä luvussa, keksii varmasti tähänkin fiksun ratkaisun. Hae, älä lajittele. Googlen pitäisi tehdä virtuaaliyhteisöhakukone, joka pitäisi huolta ihmisen kuin ihmisen jokaisesta virtuaaliyhteisöstä. Sitten kun vielä käyttäjä voisi pientä maksua vastaan saada googlen hallinnoimaan käyttikset ja salasanat, ja käytäjä voisi itse päättää, mitkä jäsenyyksistä ovat julkisia ja mitkä ei niin bisnes on valmis.
Niin, ja liittykää LinkedIniin. Se on hyvä, helppo, ja usein tietojen päivitys kerran vuodessa riittää mainiosti siihen, että valitsemasi tutut saavat sinut kiinni, ja sinä heidät.
Itse tunnustan aktiivisesti LinkedInin värejä. Tuntuu siltä, että palvelu on Suomessa riittävän laajalle levinnyt ja aika hyvin Euroopassakin. MySpaceen en ole innostunut. Ensinnäkin se on ruman näköinen. Tai siis ilmeisesti se olisi Explorerilla hieman paremmin leiskattu, ja tietenkin siellä on kauniita ja yksinkertaisen näköisiä profiileja, kuten Mirellen, mutta suurin osa on sitten tätä täyteen ympättyä sotkua. Sitten kun vielä Saksalaisella nettiyhteydellä sivulle lävähtää Saksan mainokset sitä kuuluisaa saksalaista designia (vaikka kuinka valitsee selaimen valikkoihin että puhuu muita kieliä), niin tekee usein mieli lähteä...
Sähköinen kädenjälki silti harvoin jää yhteen yhteisöön. Koskas viimeksi päivitit profiilisi koulukaverit.comissa, inttikaverit.comissa? Muistatko mitä messenkerisi käyntikortissa sanotaan? Entäs city.fi:n? Mikä se käyttäjätunnus oli? Olinko mä täälläkin? Ei näissä pysy enäää mukana, mutta ei hätää:
Google, joka juuri ohitti IBM:n jossain tärkeässä luvussa, keksii varmasti tähänkin fiksun ratkaisun. Hae, älä lajittele. Googlen pitäisi tehdä virtuaaliyhteisöhakukone, joka pitäisi huolta ihmisen kuin ihmisen jokaisesta virtuaaliyhteisöstä. Sitten kun vielä käyttäjä voisi pientä maksua vastaan saada googlen hallinnoimaan käyttikset ja salasanat, ja käytäjä voisi itse päättää, mitkä jäsenyyksistä ovat julkisia ja mitkä ei niin bisnes on valmis.
Niin, ja liittykää LinkedIniin. Se on hyvä, helppo, ja usein tietojen päivitys kerran vuodessa riittää mainiosti siihen, että valitsemasi tutut saavat sinut kiinni, ja sinä heidät.
TIE: eins zwei Polizei
The policemen in Bavaria seem to be nice enough. Our metzgerei near the office gets frequent visits from nice policemen and women who come by to grab a sandwich or two. The three meetings I've had with the local police have also been nice enough. Apart from the 50 euro fine for talking to a mobile while driving, they've also not been very costly.
But another thing I've noticed, and the locals keep telling me is, they do not have much to do. I do not know of the crime rates in Bavaria, but my stolen jacket seemed worthy enough to interview me for a full hour at the Würzburg police station. I'd say in Finland the police would be quite frank: "it's very improbable we'll find it or the belongings, but fill this report, and that's it." Here they even asked me to describe the keys that were lost in the pocket.
Another surprise I got by the police was that a policeman was waiting for me at my front door one sunny afternoon. The policeman was worried, because in their books I did not live in the apartment, although my car was registered there. I told him I had done my Anmeldung (notice of moving) in good time, and everything should be fine... Didn't find the receipt from the Stadtamt (town hall) though, and thus had to do it again. So please never throw away the receipt from the town hall, since my notice had just dissappeared. And I know I did it, since I was there with a collegue, and we got the Stämpel (blueprint) and all!
So if they have time to go around people's houses, whose records do not match their own, there must not be much going on in terms of crime around here... But well, better this way. I'm not sure if I already linked to this, but this might tell something of the attitude. An attitude not seen in Helsinki during demonstrations in connection to the ASEM -meeting last summer.
But another thing I've noticed, and the locals keep telling me is, they do not have much to do. I do not know of the crime rates in Bavaria, but my stolen jacket seemed worthy enough to interview me for a full hour at the Würzburg police station. I'd say in Finland the police would be quite frank: "it's very improbable we'll find it or the belongings, but fill this report, and that's it." Here they even asked me to describe the keys that were lost in the pocket.
Another surprise I got by the police was that a policeman was waiting for me at my front door one sunny afternoon. The policeman was worried, because in their books I did not live in the apartment, although my car was registered there. I told him I had done my Anmeldung (notice of moving) in good time, and everything should be fine... Didn't find the receipt from the Stadtamt (town hall) though, and thus had to do it again. So please never throw away the receipt from the town hall, since my notice had just dissappeared. And I know I did it, since I was there with a collegue, and we got the Stämpel (blueprint) and all!
So if they have time to go around people's houses, whose records do not match their own, there must not be much going on in terms of crime around here... But well, better this way. I'm not sure if I already linked to this, but this might tell something of the attitude. An attitude not seen in Helsinki during demonstrations in connection to the ASEM -meeting last summer.
tiistaina, lokakuuta 24, 2006
Lomaltapaluu
Se on pahoittelujen paikka. Laiskaksi päivittäjäksi saa nyt haukkua, sillä turhan pitkä aika on tuosta viimeisestä kirjoituksesta. En edes lomaviestiä laittanut, vaikka tiedossahan se oli. Tässä välissä kerkesin käymään Suomessa hieman palaveeraamassa Helsingissä sekä viettämässä laatuaikaa Vaasassa. Kiitokse isännille ja emännille!
Vaasa on muuten kaukana. Matkustin sunnuntaina 13 tuntia Vaasasta Würzburgiin. Se on pitkä aika se. Ainakin jos jaloissa painaa Royal Night, vai mikä sen nimi nykyään olikaan.
Saksaan palatessani DB avusti matka-aikaani seisottamalla junaansa puolen tunnin verran Aschaffenburgin asemalla. Juna oli jo valmiiksi myöhässä, koska puolet siitä oli lahonnut matkalle. Ja jos puolet vaunuista jää matkalle, niin onhan se selvä, että sunnuntai-iltana juna oli myös tupaten täynnä... Ihmiset otti kännykameroilla kuvia siitä kaaoksesta, jolla rakas valtion rautatie ihmisiä liikutti.
Plussa puolena täytyy todeta, että olisin ollut oikeutettu lahjakorttiin Die Bahnilta, joka olisi korvannut matkani hinnan. En kuitenkaan päässyt tätäkään hyödyntämään, koska siihen olisi pitänyt olla matkanteosta todiste, esim. matkalippu. Sitä ei konnari onnistunut myymään. Edes kaiken kokeneet konnarit eivät pääse liikkumaan sardiinipurkissa.
Vaasa on muuten kaukana. Matkustin sunnuntaina 13 tuntia Vaasasta Würzburgiin. Se on pitkä aika se. Ainakin jos jaloissa painaa Royal Night, vai mikä sen nimi nykyään olikaan.
Saksaan palatessani DB avusti matka-aikaani seisottamalla junaansa puolen tunnin verran Aschaffenburgin asemalla. Juna oli jo valmiiksi myöhässä, koska puolet siitä oli lahonnut matkalle. Ja jos puolet vaunuista jää matkalle, niin onhan se selvä, että sunnuntai-iltana juna oli myös tupaten täynnä... Ihmiset otti kännykameroilla kuvia siitä kaaoksesta, jolla rakas valtion rautatie ihmisiä liikutti.
Plussa puolena täytyy todeta, että olisin ollut oikeutettu lahjakorttiin Die Bahnilta, joka olisi korvannut matkani hinnan. En kuitenkaan päässyt tätäkään hyödyntämään, koska siihen olisi pitänyt olla matkanteosta todiste, esim. matkalippu. Sitä ei konnari onnistunut myymään. Edes kaiken kokeneet konnarit eivät pääse liikkumaan sardiinipurkissa.
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
TIE: Finntisch!
Second annual Finntisch is here! Last year at about this time, we had a blast at Finntisch and this year we plan to do the same. So dress in Blue and white, drink yourself pretty, paint the Finnish flag to your cheeks and come listen to the music of the land of Lordi!
This all takes place on Saturday, November 25th at Jimmyz Finnish (used to be Irish) Pub on Karmelitenstrasse in Würzburg. We plan to have a bite of Finnish Vodka, a taste of the beer, and a sample of Finnish dishes. For the ones who dare, there'll also be some salmiakki to go with it. And yes all this in Würzburg.
Last year we were surprised how many Finns ended up at the party, and this year we're bound to be surprised again. You'll be even more surprised to see how they party! Photos from last years Finntisch can be found here.
This all takes place on Saturday, November 25th at Jimmyz Finnish (used to be Irish) Pub on Karmelitenstrasse in Würzburg. We plan to have a bite of Finnish Vodka, a taste of the beer, and a sample of Finnish dishes. For the ones who dare, there'll also be some salmiakki to go with it. And yes all this in Würzburg.
Last year we were surprised how many Finns ended up at the party, and this year we're bound to be surprised again. You'll be even more surprised to see how they party! Photos from last years Finntisch can be found here.
maanantaina, lokakuuta 16, 2006
Berliinin sykkeestä sängyn pohjalle
Berliinissä on taas käyty kääntymässä rakkaan luona ja viikonloppu meni odotusten mukaan suht rauhallisesti. Sunnuntai kului erityisen rauhallisissa merkeissä sillä saksan matkan ensimmäinen Grippe on täällä. Se on saksaa ja tarkoittaa flunssaa, eli nenä valuu, kurkku köhii ja yskä röhii.
Joka kerta käydessäni saksalaisessa apteekissa, on mukaani paiskattu taskukokoinen nessu-paketti. Olen kummaksunut aina samaa kaupanpäällistä joka apteekissa, sillä nessupaketteja oli kerääntynyt pienoiseen lääkeboksiini aikamoinen läjä. Eihän kukaan tarvitse noin paljoa nenäliinoja! Olenkin koittanut niitä aina tunkea kavereille, joita flunssa on vaivannut. Nyt, avatessani neljättä pakettia, voin vain todeta että onhan niille aikamoinen tarvek silloin kun on. Olisi vissiin pitänyt ostaa enemmän buranaa, koska kohta joudun jo käyttämään rahaa tähän asti "ilmaisiin" nessuihin...
Tänään olin kuitenkin vielä urhoollisesti töissä tartuttamassa työtovereitani (toivottavasti en). Huomisesta en vielä mene vannomaan, muttta mikäli olo ei ole yhtään parantunut, niin saatan harkita myös lääkärille menoa. Apteekistakin voisi kai tilapäisapua hakea. Ainakin saisi nessupaketin kaupan päälle.
Joka kerta käydessäni saksalaisessa apteekissa, on mukaani paiskattu taskukokoinen nessu-paketti. Olen kummaksunut aina samaa kaupanpäällistä joka apteekissa, sillä nessupaketteja oli kerääntynyt pienoiseen lääkeboksiini aikamoinen läjä. Eihän kukaan tarvitse noin paljoa nenäliinoja! Olenkin koittanut niitä aina tunkea kavereille, joita flunssa on vaivannut. Nyt, avatessani neljättä pakettia, voin vain todeta että onhan niille aikamoinen tarvek silloin kun on. Olisi vissiin pitänyt ostaa enemmän buranaa, koska kohta joudun jo käyttämään rahaa tähän asti "ilmaisiin" nessuihin...
Tänään olin kuitenkin vielä urhoollisesti töissä tartuttamassa työtovereitani (toivottavasti en). Huomisesta en vielä mene vannomaan, muttta mikäli olo ei ole yhtään parantunut, niin saatan harkita myös lääkärille menoa. Apteekistakin voisi kai tilapäisapua hakea. Ainakin saisi nessupaketin kaupan päälle.
keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006
Saksa-Slovenia
Se on illan teema. Suomen ja Kazakstanin taistelua ei nyt pääse ikävä kyllä näkemään, mutta kenties Suomen sitten seuraavana kesänä tuossa naapurimaissa. Peukut pystyssä.
Peukut pystyssä toki myös saksalle. Jalkapallohuumaan päästäkseen pitää taas kaivaa Saksan liput ja kaulaliinat esille. Kotikatsomo odottaa ja velvoittaa.
Peukut pystyssä toki myös saksalle. Jalkapallohuumaan päästäkseen pitää taas kaivaa Saksan liput ja kaulaliinat esille. Kotikatsomo odottaa ja velvoittaa.
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
TIE: The open minded German
I was listening to Radio Gong on Saturday night, and there was a call-in show called "Happy hour". So people called an made their music wishes but also always told the listeners what were their Saturday night plans. A nice show, in a town like this, you'd at least recognize the places rom where everyone was calling, and it feels homey and familiar.
During the show one caller got especially friendly, as he was telling everyone that he is throwing a "Hausparty", since his parents are making their holidays away from home. (In German, you make holidays, you don't just spend them :) As the discussion went on, the firendly fellow also invited all listeners to join his party. He gave out the address and, after the suggestion of the radio-dj, also his cell-phone number. "Yeah, if you're looking for a bit of a cheaper party than going to the bar, come by!"
So there he went, invited the 200 000 potential radiolisteners to his home for the night. I doubt he had that much room, and also doubt many people showed up because of the radioed invitation. I thought it was great, though! You're young, at home without the parents, and of course you want to throw a great party and meet new people. He probably ended up with about ten more guests or something... Let me know, if you were there!
At the same time I remembered the parties that my friends used to arrange when we were about 13-16. Most of the time, it was basically a secret that there was a party going on. Strictly invitation only... Some parties even had designated out-throwers in case unwanted guests arrived... This because of the possibility of the "big guys" coming over to trash the party and spoil everything. I'm not sure if this was just a thing in my home-town, but at that age, I do remember more than one party being spoiled by uninvited guests who somehow wanted a piece of the action.
Although at the age of the caller (probably 18-19) you normally don't have to worry about party trashers, I'd be quite surprised to hear someone announce their house party, address and telephone number to the whole city on the radio. Somehow, we Finns are all afraid of mad-men. People tell me I'm crazy for even publishing my name and photo on this site...
During the show one caller got especially friendly, as he was telling everyone that he is throwing a "Hausparty", since his parents are making their holidays away from home. (In German, you make holidays, you don't just spend them :) As the discussion went on, the firendly fellow also invited all listeners to join his party. He gave out the address and, after the suggestion of the radio-dj, also his cell-phone number. "Yeah, if you're looking for a bit of a cheaper party than going to the bar, come by!"
So there he went, invited the 200 000 potential radiolisteners to his home for the night. I doubt he had that much room, and also doubt many people showed up because of the radioed invitation. I thought it was great, though! You're young, at home without the parents, and of course you want to throw a great party and meet new people. He probably ended up with about ten more guests or something... Let me know, if you were there!
At the same time I remembered the parties that my friends used to arrange when we were about 13-16. Most of the time, it was basically a secret that there was a party going on. Strictly invitation only... Some parties even had designated out-throwers in case unwanted guests arrived... This because of the possibility of the "big guys" coming over to trash the party and spoil everything. I'm not sure if this was just a thing in my home-town, but at that age, I do remember more than one party being spoiled by uninvited guests who somehow wanted a piece of the action.
Although at the age of the caller (probably 18-19) you normally don't have to worry about party trashers, I'd be quite surprised to hear someone announce their house party, address and telephone number to the whole city on the radio. Somehow, we Finns are all afraid of mad-men. People tell me I'm crazy for even publishing my name and photo on this site...
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
37.688.291,80 EUR
Se on kuulkaa viime lauantaina Ruhrgebietillä voitettu loton jättipotti. Itsekin piti rientää pelaamaan, kun oli tuollaiset rahat tarjolla, mutta eipä käynyt tasan onnen lahjat. Kahdestatoista rivistä parhaimmillaan kaksi oikein. Kolmella oikein olisi jo päässyt omillensa, mutta ei niin ei.
Saksan lotossa veikataan kuusi numeroa 49:n numeron ruudukosta. Ennaltamarkkinointiin 35 miljoonan euron lottopottia, mutta potti kasvoi hurjan peli-innon myötä vielä pari miljoonaa päälle. Täällä oli varsinainen lottohuuma päällä. Siinä lähi-toto-luolan herrakin ihmetteli, kun kävimme englantilaiskaverin kanssa kysymässä että montakos numeroa tässä saksan lotossa pitää veikata, ja mikä se sellainen Super6 on? (vastaa jokeria kai jollakin tavalla) Rahat se taas vei ja maanantaina piti palata toimistolle. Voi voi. Noh, ehkä ensi kerralla.
Loton lisäksi tänä maanantaina ei ole puhuttu sanaakaan Schumacherista. Saksalaisilla on ihmeellinen taipumus jättää vaikeat tai pieleen menneet asiat vain olemaan. Niistä ei puhuta, eikä niitä enää kommentoida. Schumi on voittoisan viikonlopun jälkeen peruspuheenaihe töpaikalla. Kuitenkin nyt, kun maailmanmestaruus oli menetetty, niin asian mainitessani sain vastaan pelokkaita ilmeitä, ja nopean tokaisun, ettei ymmärrä miten noin voi tapahtua... Keskustelu loppui siihen.
Saman asian olen huomannut pieleen menneiden suunnitelmien suhteen. Jos asiat eivät suju niin kuin on paperille piirretty, ei saksalainen harrasta asian puimista ja sen miettimistä mikä meni vikaan, vaan asia tehdään kiertokautta loppuun, eikä epäonnistumisesta enää puhuta. Se on tabu, eikä siitä kukaan ota syitä niskoillensa. Ehkä tämä tosin on vain hyvä asia. Miksipä tällaisia asioita pohtimaan; pääasia että mennään eteenpäin.
Saksan lotossa veikataan kuusi numeroa 49:n numeron ruudukosta. Ennaltamarkkinointiin 35 miljoonan euron lottopottia, mutta potti kasvoi hurjan peli-innon myötä vielä pari miljoonaa päälle. Täällä oli varsinainen lottohuuma päällä. Siinä lähi-toto-luolan herrakin ihmetteli, kun kävimme englantilaiskaverin kanssa kysymässä että montakos numeroa tässä saksan lotossa pitää veikata, ja mikä se sellainen Super6 on? (vastaa jokeria kai jollakin tavalla) Rahat se taas vei ja maanantaina piti palata toimistolle. Voi voi. Noh, ehkä ensi kerralla.
Loton lisäksi tänä maanantaina ei ole puhuttu sanaakaan Schumacherista. Saksalaisilla on ihmeellinen taipumus jättää vaikeat tai pieleen menneet asiat vain olemaan. Niistä ei puhuta, eikä niitä enää kommentoida. Schumi on voittoisan viikonlopun jälkeen peruspuheenaihe töpaikalla. Kuitenkin nyt, kun maailmanmestaruus oli menetetty, niin asian mainitessani sain vastaan pelokkaita ilmeitä, ja nopean tokaisun, ettei ymmärrä miten noin voi tapahtua... Keskustelu loppui siihen.
Saman asian olen huomannut pieleen menneiden suunnitelmien suhteen. Jos asiat eivät suju niin kuin on paperille piirretty, ei saksalainen harrasta asian puimista ja sen miettimistä mikä meni vikaan, vaan asia tehdään kiertokautta loppuun, eikä epäonnistumisesta enää puhuta. Se on tabu, eikä siitä kukaan ota syitä niskoillensa. Ehkä tämä tosin on vain hyvä asia. Miksipä tällaisia asioita pohtimaan; pääasia että mennään eteenpäin.
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Oktoberfest
Saksa on täynnä kaupunkijuhlia eli Stadtfestejä. Näissä jokaisessa Stadtfestissa on olutteltta, jonkinlaista perisaksalaista musiikkia sekä muuta ohjelmaa: teatteria, huvipuistoa, esityksiä ja ennen kaikkea ihmisiä. Miksi tässä kaupunkijuhlien kotimaassa juuri Oktoberfest on se, jonka me kaikki tunnemme? Nyt kun olen siellä käynyt, niin ymmärrän tämän vielä huonommin.
Saavuimme paikalle "oluenjuonnin kehtoon" lauantai-iltapäivänä, ja näky oli koko lailla samanlainen kuin Kiliani Volksfestillä, tosin 10 kertaa suurempana. Alue on huvipuisto. Siellä on maailmanpyörät, vuoristoradat, kummitusjunat, ja kaikki vempeleet, jotka eivät sovi oluen juonnin kanssa yhteen. Näiden härveleiden ja huonosti järjestettyjen julkisten käymälätilojen lisäksi siellä täällä löytyy oluttelttoja. Tai no. Ennemminkin niitä voisi kutsua oluthalleiksi. Sanotaan, että pienimmät teltat lienivät noin Rinkelinmäen Ritarihallin kokoisia, eikä niiden pystyttämiseen oltu kyllä telttakangasta käytetty.
Jokaisen teltan oven edessä on lappu: "Pääsy toistaiseksi kielletty, koska tila on täynnä." Jokaisen tällaisen lapun alla parveili pari sataa Italialaista, jotka yrittivät päästä telttaan sisälle. Hieman kauempana nukkui, oksensi ja nuokkui toisen pari sataa Italialaista, jotka olivat ilmeisesti olleet saman lapun alla kahdeksalta aamulla.
Sisällä teltoissa oli kyllä ilo ylimmillään, ja aidon Saksalainen olutteltta meiningin pilaa vain kliinisyys ja kukka-asetelmien kauneus. Lisäksi tiukkojen sääntöjen puitteissa vain pöytiin tarjoillaan, eli telttaan pääsyn lisäksi on löydettävä jostain pöytä, jossa voi istua ainakin sen aikaa, että saa tilattua olusen. Tarjoilu kyllä pelaa yllättävän hyvin.
Turistikohteena Oktoberfest on kuitenkin raskas valinta. Päästäkseen moiseen juhlimiseen mukaan täytyy tosiaan varautua jonottamaan ja turhautumaan. Sanotaan, että lähdette A-luokan reissulle (B-luokan reissua ei kannata edes suunnitella) kuuden hengen porukan kanssa. Ensin jonotatte telttaan sisälle kenties reilun tunnin. Sitten etsitte epätoivoisesti pöytää, jonne edes yksi teistä pääsisi istumaan. Ette ole yksin pyrkimyksissänne, vaan hengailijoita ja paikan kysyjiä on pöydän kulmat pullollaan. Kun yksi saa paikan, voi hän luultavasti tilata koko porukalle oluset. Näin kurkun kostuketta saa jo kahden tunnin päästä. Sitten voikin ruveta pelaamaan "Mistä saadaan paikka kuudelle" peliä, jonka lopputulosta ei luultavasti kukaan enää muista. Hauskaa se varmaan on mutta helpommallakin pääsee.
Oktoberfest on vähän kuin turismilla pilattu ranta-idylli. Se tuo Münchenin täyteen kaiken maailman amatööreja. Miten muka Italialaiset viininlitkijät voisivat nauttia kunnon saksalaisista olutjuhlista? Eiväthän he voi. Lisäksi heillä ei kasva viikset, ja nahkahousutkin he ostavat vasta juhla-alueen portilta. Jos siis mielessä on ollut kulttuurimatka Oktoberfesteille, suosittelen kirjoittamaan Googleen "Stadtfest" ja valitsemaan minkä muun tahansa Baijerin kaupungin vastaavat pirskeet. Meinkinki teltassa on varmasti yhtä hyvä ja huomattavasti aidompi. Lisäksi välttyy kaikelta häslingiltä, eikä hotellistakaan tarvitse pulittaa koko omaisuutta. Eihän rauhallisen rantalomankaan unelmakohde ole Playa del Ingles.
Saavuimme paikalle "oluenjuonnin kehtoon" lauantai-iltapäivänä, ja näky oli koko lailla samanlainen kuin Kiliani Volksfestillä, tosin 10 kertaa suurempana. Alue on huvipuisto. Siellä on maailmanpyörät, vuoristoradat, kummitusjunat, ja kaikki vempeleet, jotka eivät sovi oluen juonnin kanssa yhteen. Näiden härveleiden ja huonosti järjestettyjen julkisten käymälätilojen lisäksi siellä täällä löytyy oluttelttoja. Tai no. Ennemminkin niitä voisi kutsua oluthalleiksi. Sanotaan, että pienimmät teltat lienivät noin Rinkelinmäen Ritarihallin kokoisia, eikä niiden pystyttämiseen oltu kyllä telttakangasta käytetty.
Jokaisen teltan oven edessä on lappu: "Pääsy toistaiseksi kielletty, koska tila on täynnä." Jokaisen tällaisen lapun alla parveili pari sataa Italialaista, jotka yrittivät päästä telttaan sisälle. Hieman kauempana nukkui, oksensi ja nuokkui toisen pari sataa Italialaista, jotka olivat ilmeisesti olleet saman lapun alla kahdeksalta aamulla.
Sisällä teltoissa oli kyllä ilo ylimmillään, ja aidon Saksalainen olutteltta meiningin pilaa vain kliinisyys ja kukka-asetelmien kauneus. Lisäksi tiukkojen sääntöjen puitteissa vain pöytiin tarjoillaan, eli telttaan pääsyn lisäksi on löydettävä jostain pöytä, jossa voi istua ainakin sen aikaa, että saa tilattua olusen. Tarjoilu kyllä pelaa yllättävän hyvin.
Turistikohteena Oktoberfest on kuitenkin raskas valinta. Päästäkseen moiseen juhlimiseen mukaan täytyy tosiaan varautua jonottamaan ja turhautumaan. Sanotaan, että lähdette A-luokan reissulle (B-luokan reissua ei kannata edes suunnitella) kuuden hengen porukan kanssa. Ensin jonotatte telttaan sisälle kenties reilun tunnin. Sitten etsitte epätoivoisesti pöytää, jonne edes yksi teistä pääsisi istumaan. Ette ole yksin pyrkimyksissänne, vaan hengailijoita ja paikan kysyjiä on pöydän kulmat pullollaan. Kun yksi saa paikan, voi hän luultavasti tilata koko porukalle oluset. Näin kurkun kostuketta saa jo kahden tunnin päästä. Sitten voikin ruveta pelaamaan "Mistä saadaan paikka kuudelle" peliä, jonka lopputulosta ei luultavasti kukaan enää muista. Hauskaa se varmaan on mutta helpommallakin pääsee.
Oktoberfest on vähän kuin turismilla pilattu ranta-idylli. Se tuo Münchenin täyteen kaiken maailman amatööreja. Miten muka Italialaiset viininlitkijät voisivat nauttia kunnon saksalaisista olutjuhlista? Eiväthän he voi. Lisäksi heillä ei kasva viikset, ja nahkahousutkin he ostavat vasta juhla-alueen portilta. Jos siis mielessä on ollut kulttuurimatka Oktoberfesteille, suosittelen kirjoittamaan Googleen "Stadtfest" ja valitsemaan minkä muun tahansa Baijerin kaupungin vastaavat pirskeet. Meinkinki teltassa on varmasti yhtä hyvä ja huomattavasti aidompi. Lisäksi välttyy kaikelta häslingiltä, eikä hotellistakaan tarvitse pulittaa koko omaisuutta. Eihän rauhallisen rantalomankaan unelmakohde ole Playa del Ingles.
tiistaina, lokakuuta 03, 2006
TIE: Tag der Deutschen Einheit
In respect of the current day, I watched the movie "Good bye Lenin" and thought about the state of this country. I have blogged a lot about German patriotism during the World Cup this summer and still find funny the way Germans relate to their home country. Patriotism is a taboo to some extent. The propaganda Germans have had to go through in the past 60 years has certainly worked in a way. It feels like every time a German says "I love my country", they have to continue with "...although I am not proud of our history..." D4yLight's campaign (in German) is a good example of how to put this in words. (I do agree with it though)
The World Cup was a great celebration of patriotism and being proud for your country. Loads of people bought their first German flags and went out proud in the colors of the country. I guess this has happened before, at least during the reunion of the east and west, but somehow it felt like Germany was proud of it's colors for the first time.
For a Finn, it's hard to understand the shame lurking behind the patriotism. Of course, we know of what happened during WW II and find it terrible, but I don't feel any Finn of my generation would say that the current day Germany has anything to do with those events. Perhaps the Finnish WW II history affects our feelings as well, since Hitler's Germany also had a positive effect on our history. Again quoting Wikipedia "Finnish consensus asserts that the Finns as a people would most likely not have survived the war without cooperating with Nazi Germany." (But at the same time, Finns do remember who burned Lappland.)
The point is, this is history. Don't get me wrong, Finns make jokes about nazi Germany and "Lappland burners" as the rest of the world, but that's only for laughs as serious as "the fat Americans". No one is going to disrespect a German because of Germany's history.
What is left of the Nazi Germany in WW II is the shame. And this shame is becoming a shame of only one country: Germany. I do not think foreigners share or quite understand this shame. They find it overdone. I certainly hope and believe, the Germans have learned from the history, but at the same time I wish you, the Germans, would no longer bear the huge bourden of shame I see behind the healthy warm feelings felt towards your home country.
So let's be proud of what Germany is. Let's not put an "except" or "but" at the end of our praises for the German industry, German cars and the great culture filled with warm-hearted Stadtfests and beer-tents. The current day Germany is even an admirably tolerant country. What happened is behind us, and the penalty is paid. Germany can now function as a normal part of the free world and enhance peace by acting responsibly. A good example are the peace-keepers sent to Lebanon: the world has forgiven. Now it's time Germany forgives itself.
The World Cup was a great celebration of patriotism and being proud for your country. Loads of people bought their first German flags and went out proud in the colors of the country. I guess this has happened before, at least during the reunion of the east and west, but somehow it felt like Germany was proud of it's colors for the first time.
For a Finn, it's hard to understand the shame lurking behind the patriotism. Of course, we know of what happened during WW II and find it terrible, but I don't feel any Finn of my generation would say that the current day Germany has anything to do with those events. Perhaps the Finnish WW II history affects our feelings as well, since Hitler's Germany also had a positive effect on our history. Again quoting Wikipedia "Finnish consensus asserts that the Finns as a people would most likely not have survived the war without cooperating with Nazi Germany." (But at the same time, Finns do remember who burned Lappland.)
The point is, this is history. Don't get me wrong, Finns make jokes about nazi Germany and "Lappland burners" as the rest of the world, but that's only for laughs as serious as "the fat Americans". No one is going to disrespect a German because of Germany's history.
What is left of the Nazi Germany in WW II is the shame. And this shame is becoming a shame of only one country: Germany. I do not think foreigners share or quite understand this shame. They find it overdone. I certainly hope and believe, the Germans have learned from the history, but at the same time I wish you, the Germans, would no longer bear the huge bourden of shame I see behind the healthy warm feelings felt towards your home country.
So let's be proud of what Germany is. Let's not put an "except" or "but" at the end of our praises for the German industry, German cars and the great culture filled with warm-hearted Stadtfests and beer-tents. The current day Germany is even an admirably tolerant country. What happened is behind us, and the penalty is paid. Germany can now function as a normal part of the free world and enhance peace by acting responsibly. A good example are the peace-keepers sent to Lebanon: the world has forgiven. Now it's time Germany forgives itself.
sunnuntai, lokakuuta 01, 2006
Bongasin toisen vessajonon
...Oktoberfesteillä Münchenissä. Ei ollut muuten juopon paratiisi. Valtavan hankalaa on olusen saaminen maailman suurimmilla olutfestareilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
