Zahnartz

Japan pyynnöstä käydään nyt sitten hammaslääkärilläkin, eli Hamppulääkärissä taas.

Hammaslääkäreitä vaivaa samanlainen yksityisyritteliäisyys, joka lienee Halosen ja Vanhasen Suomessa kirous. (tänään juuri kuulin, miten urheilukeskuksien tuessa ruvetaan suosimaan isoja keskuksia pienten kustannuksella -kertonee enemmän lobbausvoimasta, kuin tuen järkevästä käytöstä.) Hammaslääkäriasemat ovat normaalisti yhden tai kahden hammaslääkärin kokonaisuuksia, joissa asiakkaina ovat naapurit ja tutun tutut. Niin oli omanikin. Ihan tässä kotikadulla.

Hammaslääkärille lähetin englanniksi ensin sähköpostilla kyselyn ajasta. Sain kohtalaisella englannilla vastauksen, jossa pahoiteltiin, ettei vielä tänään (kiirastorstaina) löydy aikaa, mutta heti tiistaina voisin tulla. Enkä ollut valittanut mistään akuutista.

Itse lääkäriasemalla juoksenteli nuoria työntekijöitä sinne tänne, ja hammaslääkärinkin luulin nähneeni. Ainakin sillä oli enemmän kyniä rintataskussa. Kun vuoroni saapui, kävi ensin hoitaja valmistelemassa kaiken, jonka jälkeen hammaslääkäri tuli esittäytymään ja rivakasti tarkasti purukaluston. Sitten hän antoi hoitajalle ohjeet jatkosta, ja riensi viereiseen huoneeseen toisen potilaan luokse. Hoitaja kuvasi ja teki hommansa, jonka jälkeen odoteltiin hetki taas lekuria. Näin jatkui käytännössä koko käynnin ajan. Hammaslääkäri tuli paikalle ja hoiti vaativat hommansa, mutta kaiken muun selittämisen ja huolehtelemisen teki hoitajat, joita oli töissä ainakin kolme. Lisäksi tiskillä oli vastaanottovirkailija.

Paikan ulkonäöstä päätellen ihan kivasti menestyvällä hammaslääkärillä on siis noin neljän ihmisen suora työllistävä vaikutus. En tiedä mikä suomessa mahtaa olla suhde, mutta ainakin minusta touhu näytti lupaavalta. Ennen kuin hehkutan pidemmälle, lienee kuitenkin viisasta odottaa laskun loppusummaa.