Hämeenlinnan hurjat saapuivat eilen illalla hyvissä ajoin ennen Saksan maalia vieraikseni. Neljän hengen ja neljänsadan kilon iskuryhmä oli hyvällä tuulella ja odotteli innolla jalkapallohuumaa, joka täällä oli luvassa. Pelin toista puoliaikaa ehdimme katsomaan Frankfurtilaiseen expatriaattikehtoon, irkkubaari O'Reilly'siin rautatieaseman kupeessa.
Saattaa olla, että olen saksalaistunut tässä viime aikoina. Huomasin nimittäin olevani kovin ärtynyt ja hermostunut, kun Saksa ei millään meinannut saada maalia aikaiseksi ja ottelukello kului. Kun maali sitten vihdoin 91. peliminuutilla siunaantui, huomasin hyppiväni pubissa tasajalkaa kädet kohti taivasta osoittaen ja lähes pakahtuvani onnesta Saksan puolesta. Tästä toivuttuani päätin välittömästi varata lennot Suomeen mahdollisimman pian. En minä seuraa jalkapalloa, saatikka kannata Saksaa? Vai kannatanko?
Heti Saksan voiton jälkeen sitä kaivattua futishuumaa taas riitti. Dortmundissa saksalaiset huligaanitkin pääsivät ensimmäistä kertaa tappelemaan virkavallan ja Puolalaisten kanssa. Täällä meillä päin Frankfurtin ja Würzburgin kadut täyttyivät jälleen Saksan futispaidoissa vaeltavista faneista, autoilijat tööttäilivät torviansa ja baarit olivat oletettavasti täynnä.
Itsehän en päässyt baarielämään eilen tutustumaan, koska tämän päiväinen Bajerilainen vapaapäivä (Fronleichnamsfest) ei poistanut velvoitettani raahautua tyhjään toimistoon kahdeksaksi tunniksi. Scheißer.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Work is the curse of the drinking classes. Ja sama på tyska = ?
Joo, ihan sama kirous se on saksaksi... :)
Das Arbeit ist die Kürsus von viel Bier, Sekt und Vodka-orangensaft trinken?
Lähetä kommentti