Würzburgin kivi. Ajeltiin sunnuntaina ylös keskustan viereistä viinikukkulaa. Tuon kiven huipulle on aika hankala löytää, ja ennenkin olen sitä yrittänyt.
Tälläkään kertaa jouduimme lopulta "ymmärtämään", että katu, jonka kyltti salli erikoisluvalla ajamisen on ihan ok... Olihan se ihan ok ainakin ensimmäiset 20 metriä. Sitten vastaan tuli traktori, kuorma-auto, pikkubussi ja hirvittävä määrä talkooväkeä. Siellä oli sadonkorjuu käynnissä. Voi sitä katseiden määrää.
Otettiin matkakumppanin kanssa itsevarma ilme, ja moikkailtiin maajusseille iloisesti tuulilasin takaa. Siinä sitten odoteltiin vuoroin traktorin, vuoroin kuorma-auton takana, ja pikkuhiljaa päästiin eteenpäin. Perillä odottikin viihtyisä ravinteli-hotelli. Neljä tähteä ja kaikki. Jäi kyllä keittiö testaamatta, kun teimme sen virheen, että katsoimme ensin hinnat.
Noh, kumma kyllä saksalaiset ei niinkään tähän puuttuneet. Katselivat vaan pitkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Maailma on sua muuttanut -et yleensä hintoja ihmettele..
Se on katsos ulkomaat mikä aina vaikuttaa. Johan siitä oli puhetta: http://deutschelinna.blogspot.com/2005/07/munakas-la-wrzburg.html
Toisaalta turha luulo, että täällä mitenkään pääsisi tuo tuhlailevaisuuskaan vähenemään. Eri paikoissa vaan.
Lähetä kommentti