maanantaina, tammikuuta 02, 2006

Ei ole limiittiä

Täytyy sanoa, ettei se loppujen lopuksi ole lainkaan hassumpi asia, että Suomessa tulee valomerkki ravintolassa. Uuden vuoden aattona oli paikallisessa diskoteekissa (Airport) Open end ilta, kuten nyt on isojen pirskeiden aikaan tapana.

Noh, kuullostaahan se hyvältä ettei bileet lopu koskaan. Tultiin paikalle joskus yhden aikaan saksalaisporukalla, ja hyvä meno oli päällä. Tupa oli tietenkin täynnä iloisia ja onnellisia ihmisiä. Kello tuli kaksi, tuli kolme, ja hauskaa oli. Tuli neljä, tuli viisi ja oli vieläkin ihan ok, vaan tuli kuusi tuli seitsemän ja virta alkoi hiipua.

Kello tuli kahdeksan kun käännyin silmät pyöreenä vielä ulko-ovelta katsomaan sisään päin. Totta se on. Tupa oli edelleen täynnä. Edelleen ihmiset olivat pirteitä ja iloisia. Ei nurkkaan oksentelevia, väsyneitä ja vihaisia, kuten koto-Suomessa on välillä tapana jo puoli neljän aikaan.

Mahtaisiko sitä Suomalainenkin oppia yökerhoilemaan ilman pilkun sanelemaa pakkoa kiirehtiä? Kenties, ja terveempää se olisi. Mutta puoli neljältä poistumisessa on tiettyä fiilistä. Kirkkaasti valaistussa baarissa ja sekasortoisessa narikkajonossa on kaikkensa antaneena hyvä ja onnellinen olo: ilta on juhlittu niin täydellisesti kuin voi, eikä enempään ole mahdollisuutta. Kun lähteminen tapahtuu oman järjen sanelemana ennen muita, jää päähän kalvaamaan hienoinen pettymys biletyskunnosta ja perisuomalainen kateus ihmisiä kohtaan, jotka vielä vaan jaksavat... Hullua.

Mutta on syytä edes vähän kiittää kepulaisia siitä, että Suomen yökerhoissa koetaan tuo yhteisöllinen onnistumisen(?) hetki samanaikaisesti. Näin myös illan fiiliksen nousu ja lasku on lähes koko kansalle yhdessä jaettu (vaikka lyhyt) kokemus.

Mutta äänestäkää silti Niinistöä. Opetellaan yhdessä.

4 kommenttia:

japa kirjoitti...

Itse vanhenin Saku-reissuin aikana viidestä kymmeneen vuotta. Syynä tähän oli nimenomaan limiititön anniskeluaika ja julkinen liikenne.

Julkiset vehkeet lopettaa kulkemisen Hanpurissa ennen kahta menon ollessa ylimmillään. Ei kai silloin voi himaan lähteä. Vaihtoehdoksi jää cabi, mutta eihän opiskelijalla oo varaa maksaa 30-40 euroa kolme kertaa viikossa baarista himaan.

Aamuun asti se oli sitten vedettävä ja sitten siinä seiskan-ysin välillä puolikuolleena himaan.

Onneksi sieltä pääsi pois, kun julkinen liikenne tuolla tavalla vanhentaa.

(Huhu tosin kertoo, että Hanpurin julkista liikennettä on muokattu kulkemaan myös öiseen aikaan. Kansan terveyden vuoksi varmaankin)

Juho kirjoitti...

Erinomaisesti pistit Japa vanhenemisen syyksi julkisen liikenteen. Asiallahan ei ole mitään tekemistä bilettämisen, eikä ainakaan alkoholin kanssa. Nimenomaan se julkinen liikenne pakotti sinut valvomaan.

Täytyy todeta, että itselle ei tuosta julkisesta liikenteestä olisi ollut apua. Kyseinen Airport yökerho on teollisuusalueella ja tiedän, että sieltä yksi bussi tulisi keskustan busbahnhofille (kirj. bussiratatalo). sieltä olisi pitänyt vielä ottaa toinen mokoma. Luultavasti olisin myös joutunut "vanhenemaan" baarissa ensin pari tuntia.

Valtsikan kanssa aikoinaan lyödyn liikuntavedon säännöillä olisin kuitenkin saanut kotiin kävelystä (n. 5km) liikuntasuorituksen. Syytänkin kipeitä jalkojani tästä aamulenkistä, enkä siis suinkaan siitä, että lähes koko ilta tuli tanssittua korokkeella. (joskus sitä on iloinen, ettei tunne baarissa ketään)

Airport oli muuten mennyt kiinni sunnuntai-iltapäivällä kello 5, eli tervetuloa vaan testaamaan sitä kuntoa tänne Horstilaan!

japa kirjoitti...

Toista se on näköjään Würzissä. Jätkä vaan nuortuu siellä ja kunto kasvaa. Lähdit ajoissa kotiin ja reippaana poikana teit kevyen aamulenkin siinä ohi mennen.

Juho kirjoitti...

Just näin. Kunto kasvaa vaa'an numeroiden kanssa kilpaa.