Voi presitentti

Huonosti kävi.

Noh, ei käy kyllä kieltäminen, että taas nähtiin Kokoomukselta hieno kampanja. Tai no, kertokaa te, oliko se hieno kampanja. Itsehän olin vain tekstiviestien ja sähköpostien varassa täällä, enkä nähnyt kaduilla tapahtunutta markkinointia.

Vaikka noin periaatteessa puoluepolitiikka nostaa jossakin määrin niskakarvani pystyyn ja politiikan pitäisi mielestäni henkilöityä enemmän, niin ei esim. Alexander Stubbin pääsy Europarlamenttiin ja Niinistön loistava tulos olisi syntynyt ilman puolueen järjestelyä, tukea ja järjestelmällistä kampanjointia.

Vaikka vaalit eivät isoa huomiota täällä saaneet, niin saksalaislehdetkin (linkki varmaan vanhenee pian) huomioivat sentään, että Halosella oli kilpailija...

Menivätkö siis hukkaan ne 520km, jotka matkustin äänestääkseni Niinistöä kahdesti? Ei. Hyvää pitää aina puolustaa.

Toimistossa kiroilu

Siinä vaiheessa kun kaikki kolleegat osaavat jo perkeleen ja vitun on varmaan syytä lopettaa, mutta viime aikoina on taas tuo kiroilu saanut pahan otteen.

Kun ympärillä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sanaakaan suomea on helppoa unohtaa kohteliaisuudet ja pidättyväisyys kielenkäytn suhteen. Olenkin tässä monta kertaa havainnut ärräpäiden lentävän hieman turhankin usein ja turhista asioista. Suomeksi tietty... Osaisinkohan enää suomalaisessa toimistossakaan hillitä itseäni?

Noh, samaapa nuo tekevät saksalaisetkin. Scheiser vaan ei oikeasti ole kirosana. Se on (lähes) täysin salonkikelpoinen. Niin salonkikelpoinen, että esimerkiksi kaupassa myyjä voi sanoa tuotteidensa olevan täysin paskaa. Vielä salonkikelpoisempi lienee scheißen, eli verbi tuosta samasta sanasta. Se muuten puuttuu suomen kielestä. Hyvä yritys on kyllä kusta verbi, mutta ei senkään käyttö ole yhtä rikasta.

Ihan vaan pari esimerkkiä:
"Da hast du dich aber anscheißen lassen." = (Annoit paskantaa päällesi) Annoit huijata itseäsi.
Du scheißt mich an! = (sinä paskannat päälleni) Ärsytät minua.
Ich scheiß' d'rauf! = (paskannan siitä) Ihan sama.
...hat sich geschißen = (paskansi) Meni pieleen.

Samoin Scheiß- etuliitettä voi kätevästi käyttää ihan missä vaan. Scheißauto, Scheißmontag Scheiß--

Scheißegal (ihan sama) missä tätä Scheißwort (sanaa) käyttää.

HEXit ja DAXit

Saksassa on yhdeksän pörssiä. Jokaiseen niihin voi siis listautua keräämään naapureiltaan rahaa liikeideansa toteuttamiseksi. Toki naapureitakin on enemmän. Pörssien lukumäärä ja läheisyys madaltaa kenties listautumisen kynnystä, ja onkin innoittanut uutiskynnyksen ylittäviin listauksiin.

Juhlan kunniaksi pistin tuohon oikealle vertailuchartin, josta voi päivittäin käydä katsomassa, että meneekö Suomessa vai Saksassa paremmin. Tosin vertailussa on Suomen kaikenkattava HEXi ja Saksan DAX indeksi, joka ottaa huomioon vain 30 suurinta pörssiyritystä, mutta menkööt.

Pörssimaailmassa pienestä maasta ja selkeistä säännöistä on kyllä hyötyä. Ei tarvitse miettiä kuka keksii säännöt, ja mistä saa tietoa, kun kauppapaikkoja on tasan yksi, ja sen ympärille on soljuvasti asettunut Rahoitustarkastukset, Arvopaperikeskukset ja muut vastaavat laitokset. Yhden pörssin kanssa eläminen on helppoa verrattuna yleispätevien sääntöjen noudattamisen kilpailtuun viidakkoon, joka Saksassa vallitsee.

Toisaalta: onpahan konsulteille enemmän töitä.

Saksalaista myyntityötä

Tätä on ihailtu ennenkin, mutta tämä tapaus pakotti minut nostamaan taas asian esille.

Kävin vuokraamassa leffan, ja meidän jokapäiväisen oluemme korvikkeeksi päätin sitten ottaa Ben&Jerry jäätelöä. On muuten huippua.

Noh, kassalla myyjä katsoi pitkään ja totesi, että 5,99 euroa on tuo jäätelö.

No täytyy myöntää, että helvetin kallishan se on, mutta en sanonut mitään. Sitten siirryin toiselle tiskille,
(Leffavuokraamossa on tiski hälyttimien sisäpuolella ja toinen tiski ulko-oven vieressä: kun vuokraat leffan, ottaa täti leffan sinulta ekalla tiskillä ja kun olet korttisi näyttänyt siirtää hän elokuvan toiselle tiskille, josta voit sen sitten ottaa, kun olet poistumassa liikkeestä.)
ja kaivoin kuvetta. Kun myyjä huolellisesti laski vaihtorahoja tiskille, hän kysyi "Eiks toi ole sinustakin aika kallis: mekein kuusi euroa jäätelöstä!" "Samaa mieltä." Totesin. "Siis, kyllähän se maistuu hyvältä, ei siinä mitään, mutta tuo on nelinkertainen hinta normaaliin verrattuna!" Joo, ja ostopäätökseen tyytyväisenä kohti kotia.

Jos minä olisin Makuunin pomona, niin moinen myynninedistäjä saisi kyllä lähteä kälppimään saman tien. Kuten se kätevä tiskiratkaisukin, joka estää kaikkien oheiskrääsän hypistelyn ja mahdolliset ostopäätökset. Voisiko joku opettaa tälle insinöörikansalle vähän tapoja?

Jotkut asiat ovat pyhiä

Kaikki dubataan.

Siinä ei ole järkeä. Kun suomalaiset rallimiehet puhuvat televisiossa huonoa englantia, niin johan sekin on saksaksi pistetty päälle. Parhaana saavutuksena olen tähän mennessä pitänyt RADIOSSA kuulemaani ohjelmaa, jossa kerrottiin James Deanin elokuvaurasta. Sujuvasti haastattelun lomassa kuultiin myös Deanin kuolemattomia elokuvalausahduksia.

Lausahdukset olivat toki Saksaksi, eikä suinkaan James Deanin suusta vaan hänen paikallisen "äänensä", joka lienee jokin näyttelijäksi pyrkinyt nuorimies. Täällä James Dean puhuu saksaa, ja "hänen" ääneksi tunnistetaan vain saksalaisen näyttelijän ääni.

Eddie Murphy leffoja tai muita vuolaaseen afrikan amerikkalaiseen dialogiin perustuvia filmejä ei vaan voi katsoa saksaksi. En käsitä miten paikalliset sen tekevät nauramatta.

No miksi taas pitää avautua? Eilen katselin MTV:ltä South Parkkia, ja vakaumuksellinen pyrkimykseni ymmärtää tätä kulttuuria sai kovan kolauksen. "Oh, mein Gott! Ihr habt Kenny getötet!" "Ihr Schweine!!"

Toiselle kierrokselle

Presidentin vaalit ovat sanelleet jo yhden lauantain tahdin, kun tunnollisena äänestäjänä läksin kohti Frankfurttia äänestämään Niinistöä toiselle kierrokselle. Tulevana lauantaina täytyy tehdä sama, ja suunnata kohti Suomen kunniakonsulaattia, jossa kahden virkailijan opastuksella annetaan hassun virallisin menoin ääni tasavallan presidentille ja järjen voitolle.

Äänestypaikan löytämistä mutkikkaan toimistotalon käytäviltä on helpotettu aanelosilla ja paikan päällä kaksi tätiä ottaa vastaan ennakkoääniä ulkosuomalaisilta. Tilanne tuntuu jotenkin hassun viralliselta, kun harvoin näkee suomalaisia, ja sitten ne kohtelee kuin tuntematonta. Toisaalta tuntuu turvalliselta ja kotoiselta: etenkin siinä mielessä, että tyhjässä vaalihuoneessa noudaztetaan samaa protokollaa kuin missä tahansa Suomen postissa. On äänestyskoppi ja virallista protokollaa käyttäen otetaan sitten se askel-kaksi toiseen suuntaan ennen numeron kirjoittamista lappuun.

Ja sitten voikin lähteä kanssaäänestäjien kanssa hefe-weizenin ääreen pohtimaan politiikkaa...

Kiitokset tulospalvelusta itse kullekin: hienosti pysyi perillä ekan kierroksen ääntenlaskusta!

Hän on ammatiltaan sotilas...

..hän aina taistelee, on onnellinen työssään kai...

Jenkkisotilaat tekevät normaalisti neljän vuoden sopimuksen sotilaana toimimisesta, ja siihen päälle tulee neljä vuotta reservissä. Reservissä oleminen siis tarkoittaa käsittääkseni sitä, että jos valtio kutsuu, lähdet soittamatta sotaan. Tämä ei ole kovin epätavallistakaan. En tiedä onko reserviläisiä nyt kutsuttu Irakiin, mutta ainakin hyökkäysvaiheessa heitä oli runsain mitoin.

Noh, mitäs tämä tarkoittaa. Suomessahan 19-vuotiaat pojat ilmoittautuvat palvelukseen ja viettävät vuoden taantuen inttijuttujen maailmaan ja elämään jossa joku muu päättää mitä tehdään. (terveisiä vaan Juusolle) Noh, jos taannut sille tasolle neljäksi vuodeksi saat aikaiseksi 23 vuotiaan, joka lähtee iiveellä kartsalle pizzalle ja juomaan kaljaa. Sitten mennään poikain kanssa yökerhoon, kilpaillaan kuka juo eniten, ja huudetaan ja tanssitaan tupakaverien kanssa. Siinä fiiliksessä taistelija on täysin voittamaton, eikä kellään ole yhtä kivaa kuin hänellä.

Kasarmilla puhutaan siitä, kuinka vois taas lähtee iiveelle tsekkaan naisia. Tätähän ei kuitenkaan tapahdu. Armeija on testosteronien juhlaa, jossa vastakkainen sukupuoli on sivuosassa.

Tällaisten poikarinkien keskellä sitä Jimmyzissä useina viikonloppuina löytää itsensä. Sama totuus vallitsee dollariarmeijassa, kuin Dragsvikin Hästö Busö -tuvassa: jokainen on täysin eri maata ja viljaa, mutta muutaman leirin ja iiveen jälkeen sitä ollaan yhtäkkiä parhaita kavereita. -ja se kestää aina seuraavaan tupaan asti.

Kiirettä pitää

Onpas ollut hiukan kiire. Kiire on itseaiheutettua sanoi Valtsikka, mutta kyllä se työnantajakin välillä kovasti auttaa...

Se on kuulkaa kohta täällä karnevaaliaika käsillä. Itsehän en tiedä kyllä mitä se tarkoittaa, mutta kovasti siitä ihmiset puhuvat. Kölniin pitäisi kuulemma mennä? Siellä kuulemma leikataan kravatit kaulasta. Ei olekaan Harald Hirmuinen -kravatille ollut käyttöä sitten edellisen Casinolounaan.

Tilioteautomaatti

Sainpas tuosta Deutsche Bankilta postia, jossa ystävällisesti ilmoitettiin, että koska et ole hakenut tiliotetta pankin tarkoitusta varten järjestämästä automaatista, lähetämme sen nyt sinulle. Lisäksi tästä ystävällisestä teosta veloitamme vielä 2 euroa.

Se on sitten kivaa. Tätä se on olla online -asiakas, joka ei juuri konttorin tiskillä huutele. Unohtui vaan tosiaan, että online asiakkuuteen kuuluu myös noiden paperilappujen noutaminen kerran kuussa automaatista. Homma toimii siis siten, että sujautat kortin automaattiin, painat tiliote nappia ja saat kasan paperia ulos. Toki näitä automaatteja on vain yksi tässä kaupungissa.

Tämä käytäntö juurtaa kuulemma juurensa lakiin, jonka mukaan pankin velvollisuus on huolehtia siitä, että asiakas tietää mitä hänen tilillänsä tapahtuu. Tiedänhän minä. Sitä varten minulla on nettitunnukset, josta näen (äärettömän kätevällä käyttöliittymällä) tilitapahtumat ongelmitta koska vaan. Online pankissa käynkin ainakin kerran kuussa.

Noh, mutta samaa avautumista se on Suomessakin. Vai joko löytyy pankki, jossa näkisin tilitietoni vuosia taaksepäin pankin nettiliittymällä? Vaihdan heti.

Kolme iloista rosvoa?

Airport 31.12.05-1.12.06

Ei ole limiittiä

Täytyy sanoa, ettei se loppujen lopuksi ole lainkaan hassumpi asia, että Suomessa tulee valomerkki ravintolassa. Uuden vuoden aattona oli paikallisessa diskoteekissa (Airport) Open end ilta, kuten nyt on isojen pirskeiden aikaan tapana.

Noh, kuullostaahan se hyvältä ettei bileet lopu koskaan. Tultiin paikalle joskus yhden aikaan saksalaisporukalla, ja hyvä meno oli päällä. Tupa oli tietenkin täynnä iloisia ja onnellisia ihmisiä. Kello tuli kaksi, tuli kolme, ja hauskaa oli. Tuli neljä, tuli viisi ja oli vieläkin ihan ok, vaan tuli kuusi tuli seitsemän ja virta alkoi hiipua.

Kello tuli kahdeksan kun käännyin silmät pyöreenä vielä ulko-ovelta katsomaan sisään päin. Totta se on. Tupa oli edelleen täynnä. Edelleen ihmiset olivat pirteitä ja iloisia. Ei nurkkaan oksentelevia, väsyneitä ja vihaisia, kuten koto-Suomessa on välillä tapana jo puoli neljän aikaan.

Mahtaisiko sitä Suomalainenkin oppia yökerhoilemaan ilman pilkun sanelemaa pakkoa kiirehtiä? Kenties, ja terveempää se olisi. Mutta puoli neljältä poistumisessa on tiettyä fiilistä. Kirkkaasti valaistussa baarissa ja sekasortoisessa narikkajonossa on kaikkensa antaneena hyvä ja onnellinen olo: ilta on juhlittu niin täydellisesti kuin voi, eikä enempään ole mahdollisuutta. Kun lähteminen tapahtuu oman järjen sanelemana ennen muita, jää päähän kalvaamaan hienoinen pettymys biletyskunnosta ja perisuomalainen kateus ihmisiä kohtaan, jotka vielä vaan jaksavat... Hullua.

Mutta on syytä edes vähän kiittää kepulaisia siitä, että Suomen yökerhoissa koetaan tuo yhteisöllinen onnistumisen(?) hetki samanaikaisesti. Näin myös illan fiiliksen nousu ja lasku on lähes koko kansalle yhdessä jaettu (vaikka lyhyt) kokemus.

Mutta äänestäkää silti Niinistöä. Opetellaan yhdessä.